keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Talkoohommia

Sunnuntaina istutettiin talkoilla rusokirsikkapuu lasten keinukentälle. Porukkaa oli mukavasti, jouduttiin vuorottelemaan, kun ei lapiot mahtuneet yhtä aikaa kuoppaan. Työnjohtaja oli alan ammattilainen, joten saimme samalla erinomaisen tietoiskun puun istutuksesta.

Talkootyöt ovat perinteinen siirtolapuutarhojen käyttövoima, ja yhteisöllisyyden ylläpitäjä. Osallistumia vaan on nykyään ilmeisen vaikea saada. Se on harmi, koska talkoilla on tehty monia sellaisia töitä, joista nyt joudumme maksamaan.

Itse olen alusta asti ajatellut, että talkoot kuuluvat tähän juttuun ja ovat sekä hauskoja että opettavaisia tapahtumia. Ainakin alku oli hyvä.

Kirsikkapuuopastuksesta rohkaistuneena lapioin heti omassa puutarhassa kuopan daalioille. Oikeankorkuisen tietysti, saamieni ohjeiden mukaan. Sinne ne hupsahtivat, hiukan ronskilla kädellä, mutta ihan ehjinä.

Pari päivää piti katsella miten niiden kävi, ennen kuin rohkeus riitti ananaskirsikoiden ja muiden istuttamiseen. Siellä ne nyt kaikki hämmästelevät olojaan.

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Päiväunilla

- Ei hullummat näkymät, ajattelin herätessäni kesken päiväunien, tuulen hulmuttaessa verhoja. Helteisenä päivänä, juhlien jälkeen ei juuri muuta jaksanut tehdäkään. Iltahämärissä sitten keräsin litran suuria vadelmia, sidoin tomaatit keppeihin ja järjestelin verantaa valmiiksi siivousta varten. Puutarhan taisin kastella vasta puolenyön aikaan, kun kastekin oli jo noussut.

Eilen oli ahkera siivouspäivä ja ajattelin, että ehkä tänään jäisin jo yöksi. Jänistin kuitenkin, käyttäen syynä lakanan ja tyynyn puutetta. Ja sitä, että on kaikenlaista pesukoneessa käytettävää. Ja sitä, että jääkaappi on kyllä kylmä, mutta tyhjä. Selvästikin tekosyitä.

80-vuotias

Päivän ehdoton kohokohta oli 80-vuotisjuhla. Puutarha on nimittäin perustettu helmikuussa 1934, silloiseen Helsingin maalaiskuntaan. Tuohon aikaan siirtolapuutarhoissa asuttiin yleensä koko kesä, viljeltiin paljon ruokaa ja pidettiin myös kaneja, possuja, lampaita sekä kanoja. Historiaa

Juhlien suunnittelu oli aloitettu jo viime kesänä, ja se kyllä näkyi hienossa toteutuksessa. Ohjelmassa oli musiikkiesityksiä, tarinoita mökkiläisyydestä eri aikakausina ja tietenkin puheita sekä lahjoja. Ohjelman jälkeen syötiin herkullista lohikeittoa, ruisleivän ja kotikaljan kera. Illalla olisi ollut vielä tanssit riihellä, mutta päiväunet ja iltapuutarhurointi veivät niistä tällä kertaa voiton.

Tarinatuokiossa eräs rouva kertoi viettäneensä puutarhamökillä kaikki kesät vuodesta 1944 asti, siis seitsemänkymmenen vuoden ajan, aina vapulta lokakuun puoliväliin asti. Toinen kertoi, että koko perhe - muun muassa 17 lastenlastenlasta - kokoontuu mökille aina äitienpäivänä aloittamaan kesäkauden. Muuan herrahenkilö taas muisteli, että nuoria oli aikanaan paljon nykyistä enemmän, niin että pelkästään Mateista sai kokoon oman jalkapallojoukkueen.

Myös muiden Helsingin siirtolapuutarhojen onnitteluja oli mukava kuunnella. Historiaa on heilläkin takanaan, neljästäkymmenestä yhdeksäänkymmeneenkuuteen vuoteen. Kukin sanoi vuorollaan sanasen, ja moni antoi juhlajuomaksi "caavaa", jotta kaava-asiat sujuisivat jatkossakin hyvin. Yhteislahjana saimme muurinpohjapannun.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Muuttopuuhia

Huomasin, että parveke-elämän laatua voi parantaa viemällä joitakin kasveja puutarhaan. Muutos kohentaa toivottavasti myös kasvien oloa, kunhan saan ne istutettua maahan. Ainakin daaliat ovat kovin ahtaalla parvekelaatikossaan - ei uskoisi, että niin pienistä siemenistä voi kasvaa niin reheviä kukkia.

Ulkoilmaan ovat päässeet myös kesäneilikka sekä mahdollisesti etelänherne, jonka pitäisi kasvaa suurikokoiseksi ja tehdä loistavan sinisiä kukkia. Ainakin aurinkoa nyt riittää, sitähän kasvuun tarvitaan. Tänään puutarhalle muuttavat vielä ananaskirsikat ja värinokkonen. Sitten parvekkeella mahtuu jo mukavasti kävelemään.

Totuttelen ajatukseen, että puutarhassani kasvaa kukkien lisäksi kaikenlaista syötävää. Nyt muistan jo kastella niitä joka päivä, ja olen harjoitellut sadonkorjuuta: Iltapalalla oman maan lehtisalaattia, pinaattia, lehtimangoldia sekä kirsikkatomaatteja, lisäksi fetajuustoa. Jälkiruuaksi turkkilaista jogurttia, jossa oli runsaasti punaisia viinimarjoja, vadelmia ja muutama metsämansikka. Jonakin iltana teen raparperi-marjapiirakkaa. Kesän ihanuutta!

torstai 24. heinäkuuta 2014

Päivänliljat

Keskiomenapuun alla matalat keltaiset ja korkeat oranssit liljat kurkottelevat aurinkoon. Kyllä ovat kauniita.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Omenapuun alla

Pihan ilme muuttui kovasti, kun nostimme keinun näköalapaikalle, omenapuiden alle. Siellä on nyt myös pieni pöytä ja tuolit. Olipa mukava istuskella ja syödä eväitä, ihaillen samalla kauniita liljoja, pioneja, päivänkakkaroita, lyhtykukkia ja kaikkia niitä, joiden nimet selviävät myöhemmin. Samalla näkee ohikulkijoita ja puutarhan elämää.



Tykkään, että ruohonleikkurilla pääsisi ajelemaan sutjakasti ilman u-käännöksiä ja myöskin marjapensaiden ympäri. Vielä jäi sen osalta työtä toisellekin päivälle, mutta vastaleikatun nurmikon tuoksu toi lapsuusmuistoja mieleen. Tytär puolestaan ihastui oksasaksiin eikä aikaakaan, kun käytävän varren kukkapenkit olivat kauniit ja siistit.

Ilahduin siitä, että ruohonleikkurillani voi ajella silpuksi kaikki oksaa pienemmät kitkentä- ja harvennuskasat. Kone murahtaa pari kertaa, sylkee silput varpailleni ja jättää maahan vain rangat. Ne on helppo kerätä pois, ja silpun taas voi haravoida vaikka marjapensaiden alle lannoitteeksi.

Malvasta taisin aiemmin jo mainitakin. Sitä siis kasvaa verannan edessä, muun muassa. Kukat ovat avautuneet ja toden totta, hyvin kaunis se on. Lajista en ole varma - ehkäpä kiiltomalva. Kuulemani mukaan tämän siirtolapuutarhan erikoisuus.

Mökille tulee vain kylmää vettä eikä vielä ole isoa kattilaa, mutta apu on lähellä. Polkaisin pyörällä huoltorakennukselle hakemaan ämpärillisen kuumaa vettä ja aloittelin mökin siivousta. Huomenna voi jo viedä eväitä jääkaappiin.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Iltatee

Iltatee hämyisässä yössä, hiljaisessa puutarhassa. Rauhoittava hetki ennen kotiinlähtöä, takana puuhakas päivä ja mielessä monta ihmettelyn aihetta.

Ahkeroin päivällä palokujan kanssa. Mökkien väleissä kulkevat kujat on pidettävä auki palo- ja pelastustointa varten. Tätä varten harvensin suurta kasvia pitkähkön tovin tieltä käsin. Paikka osoittautui erinomaiseksi naapureihin tutustumisen kannalta. Mutta kasvin nimeä en hoksannut keneltäkään kysyä, varmasti monikin olisi sen tiennyt.

Vesiletku kasteli minut eilen perusteellisesti, vaikka tarkoitus oli, että minä kastelen kasveja. Tänään se sai uuden pään, ja nyt kastelu sujuu mukavasti. Siitä tuli hyvä mieli.

Iltasella poimin vadelmia ja metsittyneitä mansikoita. Ajatella, aamujogurtin kanssa oman maan marjoja, ja teessä ystävien tekemää hunajaa.


perjantai 11. heinäkuuta 2014

Päivänkakkaroita keinussa


Kävin keinussa istuskelemassa. Ihan harjoitusmielessä. Kurkin nurkkien taakse ja ihmettelin, mitä kaikki on. Ja miten paljon.

Päivänkakkarat on kasvaneet keinusta läpi. Ei ole tainnut muilla olla aikaa viivähtää siinä. Toivottavasti minulla on, jatkossakin.

Verannan edessä kasvaa malvaa, joka kukkii loppukesästä kauniin vaaleanpunaisena. Portinpieleenkin sitä on lennähtänyt, omenapuun ympärille ja katoksen viereen. Niitä voisi lahjoittaa naapureille. Hyvä tästä tulee, ajattelin.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Ikioma

Kiinalaisessa sananlaskussa sanotaan: "Jos haluat olla päivän onnellinen, juo itsesi humalaan. Jos haluat olla vuoden onnellinen, mene naimisiin. Jos haluat olla koko elämän onnellinen, aloita puutarhanhoito."

Minäpä aloitan.