Kevään riemua

Kevättöiden lomassa on välillä pysähdyttävä hämmästelemään. Idänsinililjat peittävät osan pihasta sinisenä mattona, jota isokevättähdet, helmililjat, krookukset, lumikellot ja lukuisat muut pienet sipulikukat täydentävät. Linnut laulavat lakkaamatta ja aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Ollaan vapun kynnyksellä, kesäkauden alussa.

Kanin kosto

Viime keväänä kanit söivät kauniit krookuksemme, heti kun nostin niiden päältä suojaverkon pois. Tai voi se olla rusakkokin, niitä lompsii puutarhalla kaksin kappalein. Tänä keväänä halusin sievemmän suojauksen, joten tein kukkapenkille eräänä lauantai-iltana pienen aidan.

Enkä yhtään liian myöhään. Viereiseen kukkapenkkiin nousseet krookukset olivat seuraavavana päivänä jo päätyneet parempiin suihin. Kosto?

Naapurinrouva kertoi, että ylempänä puutarhalla mokomat pistelevät poskeensa kaiken mahdollisen. Aitasin siltä seisomalta kaksi muutakin kukkapenkkiä, joihin odotan tulppaaneja.

Onneksi uusia krookuksia ja muita ihanuuksia putkahtelee jatkuvasti eri puolille pihaa. Seuraavaksi aion kokeilla hiusten taikaa. Niitä kun ripottelee kukkien viereen, kanit ja rusakot kuulema pysyvät kaukana.

Hienohelmat

Keittiön ikkunoissa ne nyt hulmuavat, pellavaiset hienohelmat. Tai eivät ne oikeasti hulmua, ainakaan nyt talvella, kun ikkunat ovat visusti kiinni. Kauniisti laskostuvat, ja kun päästää narut vapaaksi, laskeutuvat suorana peittämään illan hämärää.

Sitä juuri kaipasin, kevyttä näkösuojaa iltaan ja yöhön. Tähän asti ikkunoissa on ollut vain pienet yläkapat, ja pimeä on tuntunut ikävältä. Pöytäliinojakin olen välillä ripustellut verhoiksi, että on ollut mukavampi käydä nukkumaan. Tänä kesänä ei enää tarvitse.

Sen kun vain aukaisee narun pidikkeestä ja antaa pellavan laskeutua.

Verhojen tekovaiheista Nappi ja nonparellissa.