Laventeli

Laventeli sopii kauniisti suureen siniseen vatiin, paviljongin kulmalle sireenin suomaan puolivarjoon. Se kuulema karkottaa hyttysiä, ja kannattaa siksi sijoittaa oleskelupaikan lähelle. Tänä kesänä on kyllä ollut kummallisen vähän hetkiä, jolloin istuskella pöydän ääressä - aamuteenkin juon mielelläni rappusilla istuen.

Aamuauringossa

Äitienpäiväruusu pinkkipenkissä, aamuauringon puolella.

Marjasatoa

Onpa hyvä vadelmavuosi.

Lapsuudessani vadelmat olivat erikoisherkkua, jota sai aika harvoin. Mummolassa käydessämme niitä kerättiin porukalla läheisen autiotalon metsittyneeltä pihalta. Sitten istuimme pihakeinussa ja perkasimme marjoista roskia pois. Mummo ei ollut turhantarkka - Samaa vattua se on vattumatokin, hän neuvoi. Hilloa keittäessähän madot nousivat pinnalle ja oli helppo noukkia lusikalla pois.

Sittemmin olen ostanut torilta aina muutamia rasioita talveksi pakastimeen, ja säästellyt niitä juhlahetkien varalle. Enpä olisi silloin uskonut, että joskus minulla on omat vadelmapensaat, joista saa syödä mehukkaita marjoja kyllikseen ja vielä riittää pakastettavaksikin.

Toinen suosikkini on vihreä karviainen, makea ja herkullinen. Pensas on kuulema naapurista peräisin, ilmankos kasvaakin niin hyvin.  Marjoja voi popsia kuin karkkeja.

Punainen karviainen on myös satoisa. Nämäkin marjat ovat parhaimmillaan suoraan pensaasta herkuteltuna.

Pikkumansikat ovat kauniita, mutteivät kovin makeita. Mainioita kuitenkin vaikkapa aamiaisjogurtissa, yhdessä vadelmien kanssa.

Viinimarjoja ei ole tällä hetkellä lainkaan. Vanha punainen oli sen verran huonokuntoinen, että se sai tehdä tilaa muulle.

Ajattelin laittaa puutarhaan rungollisen viinimarjan. Se on kuin pieni puu, jonka latvuksena on marjapensas. Ei vie paljoa tilaa ja on hauskan näköinen.

Kesänkeltaiset

Voisin katsella näitä kaunottaria päivät pitkät. Viime kesänä keskipihan penkkiä myllerrettäessä istutin pienten keltaisten liljojen sipulit ruukunreunuksen suojaan, oranssien ja valkoisten isoserkkujensa vierukseen. Sieltä ne kesän mittaan ojentautuivat täyteen kauneuteensa.

Kurpitsankukkia

Päivittäin kasvimaalle ilmaantuu uutta jännättävää. Tänään kukkivat kurpitsat, kurkut, pavut ja perunat.

Kukassa:

Napostelukurkut - Baby Rocky, Kodin kukat
Salaattikurkut porkkanoiden lomassa - Eyphua, Kodin kukat
Ranskalaiset pavut - Phaseolus vulgaris, Lidl
Talvikurpitsat -Tom Fox, Lord Nelson
Kesäkurpitsa - Zucchini, Squash, S S Siemen, Schetelig
Perunat - Siikli, naapurilta

Karhunvadelma

Viime talvena harmitti, kun rusakko mokoma pureskeli karhunvadelman ensimmäisen vuoden versot lyhyiksi ja kuorettomiksi. Kaikkea nekin syö. Keväällä mietin, mahtaako kasvi toipua moisesta kohtelusta.

Hyvin toipui. Versot kasvavat kovaa vauhtia ja lehdet ovat komeat. Olin ajatellut kiinnitellä versoja takana olevaan aitaan, mutta se on vähän hankalaa: oksissa on pitkät, terävät piikit ja ne katkeilevatkin helposti.

Toisen vuoden versoihin pitäisi tulla kauniit valkoiset kukkaset, ensi kesänä niitä sitten hämmästellään.

Keväällä laitoin pari nauhaa kotiloilta suojaavia kukkia penkin reunaan. Osa niistä taitaa jäädä vadelman varjoihin, mutta ehkä muutama jaksaa kasvaa kukkivaksi asti.

Mihinkähän se kotilonkarkotus perustuu, tuoksuunko.

Keinussa

Mä vaan istun keinussa ja hämmästelen tätä kauneuden määrää.

Malvikit kukassa

Harmaamalvikit, herkät ja kauniit - näihin en kyllästy koskaan. Verannan edustalla uhkea rivistö, kärhöpenkin kulmassa sinnikäs kimppu.

Maissipelto

Kukko vartioi tomerana maissipeltoa. Siihen on istutettu sokerimaissin lisäksi monimuotoisesti papuja, auringonkukkia sekä krassia - kuulema amerikkalaiseen tyyliin. Viereisessä perunalaatikossa pavut ovat kyllä jo jääneet rehevien perunoiden jalkoihin, katsotaan miten tässä käy.

Kylvettyä:

Sokerimaissit - Early King, S S Siemen, Schetelig
Salkopavut - Phaseolus vulgaris, Neckarkönigin, Lidl 
Auringonkukat - Girasol, Rainbow flores, Espanjasta
Isoköynnöskrassit - Tropaleolum majus, Nelson Garden

Kohtaamispäivä

Puutarhalla kävi eilen vieraita. Turusta, Heinolasta, Tampereelta, Kotkasta, Valkeakoskelta, Lahdesta... Oli siirtolapuutarhaliiton järjestämä valtakunnallinen kohtaamispäivä, jonka ohjelmaan kuului myös mahdollisuus tutustua meidän puutarhaamme.

Kastelukannu portin pielessä toivotti peremmälle. Muutama ehtikin pysähtyä ja poiketa; sananen vaihdettiin kesävedestä, pinta-aloista, vessoista ja vanhoista mökeistä. Sekä tietenkin kukkasista. Kerrassaan mukavaa puutarhaväkeä, kuinkas muuten.

Päivä oli mahdottoman kaunis, juuri sopiva tällaiselle tapahtumalle. Ja vierailupäivä kun oli, silloin ei tietenkään voinut suuremmin puuhastella.

Olikin mukavaa vierailla omassa puutarhassa, kierrellä kameran kanssa, istuskella ja ihastella kesän runsautta.

Siirtolapuutarhaliiton sivuilla: Kohtaamispäivä

Tomaattimajassa tapahtuu

Tomaattimajassa on päästy mukavasti alkuun, mutta aika hentoisia kasvit kyllä ovat, vaikka on jo heinäkuu. Ensimmäiset pavut ovat kypsymässä, tomaateissa on kukkia ja yksi raakilekin jo.

Kastelussa on pientä haastetta, kasvatuspussien kosteutta on aika vaikea arvioida. Maassa suoraan oleva kasvatuslaatikko voisi olla tulevaisuuden ratkaisu. Nyt kuitenkin kasvatellaan näitä ihmeitä.

Tomaattimajan viereisissä viljelylaatikoissa kasvaa porkkanaa, sokerihernettä ja salaattikurkkua sekä kesäkurpitsaa, purjoa ja ranskalaisia papuja. Joukossa on krassia sekä samettikukkaa, tuholaisia karkottamassa.

Kylvettyä:

Tomaattilajitelma - neljä erilaista, Kodin kukat
Pensaspavut - Phaseolus vulgaris, Saxa, Lidl
Persilja - S-market
Valkosipuli - Thermidrome

Porkkanat - Nantes 2 siemennauha,S S Siemen, Schetelig
Salaattikurkut - Eyphua, Kodin kukat
Sokeriherneet - Pisum sativum, Sugar Bon, Lidl
Isoköynnöskrassit - Tropaleolum majus, Nelson Garden

Kesäkurpitsa - Zucchini, Squash, S S Siemen, Schetelig
Ranskalaiset pavut - Phaseolus vulgaris, Lidl
Purjot - Allium porrum, De Carentan 2, Lidl 
Ryhmäsamettikukat - Primo Orange,  S S Siemen, Schetelig

Aurinkoon

Kärhötelineen korkeimmalla huipulla on kuin onkin upea kukka, kurottaen auringonpaisteeseen. Joudun kiipeämään tuolille saadakseni siitä kuvan, ja naapurin naapurit taitavat katsella kamerointiani hieman epäluuloisesti.

Kärhön elinvoimaisuus on ilahduttanut minua koko kesän. Luulin syksyllä, että se sairastui ja arvelin, ettei sitä ehkä enää nähdä lainkaan. Toukokuussa se kuitenkin kasvatti vahvat versot, selvästikin nauttien lämpimästä keväästä, ja alkoi kilvoitella kasvussa varhaisempien vaaleanpunaisen ja sinisen kärhönaapurinsa kanssa.

Sadepäivä

Pinkkipenkki

- Mihinkäs nämä on tarkoitus laittaa? - Mitäs siinä on? - Ainakin verenpisaraa ja kyläkurjenpolvea, pari miljoonakelloa. Niin ja mesimarjat tulee vielä, sekä äitienpäiväruusu. Entäs nuo sulkaneilikat?

Olin suunnitellut uutta kukkapenkkiä, pinkin pionin juureen, komeamaksaruohosta alkaen. Kaivuhommiin siis.

Vanhan perennapenkin maa oli täynnänsä erilaista juurta, eikä vähiten vuohenputkea. Pressulla se oli kuitenkin helppo puhdistaa samantien, lapiollinen kerrallaan. Takaisin laitettiin multa - hiekka - kalkki - ostomulta -seosta, se on muissa penkeissä onnistunut hyvin.

Mesimarjat oli alunperin tarkoitus laittaa johonkin kukkapenkkiin maanpeitekasviksi. Satuin kuitenkin lukemaan, että ne ovat niin hentosia, etteivät pärjää rikkaruohojen kanssa, ja niitähän meillä riittää. Niinpä tytöt istuttivat pikkuiset mesimarjat omaan simpukoilla koristeltuun vatiinsa, joka sitten upotettiin penkkiin.

Verannalla odotti upea puutarhatontun kotikolo, kun muutama ilta sitten tulin töistä kotiin. Sille löytyi hyvä paikka penkin kulmalta, pionin varjosta.

Heinäkuun alussa pioni kukki komeasti, ja taimet näyttävät saaneen hyvä alun. Valkoisessa kyläkurjenpolvessakin on jo nuppuja. Penkki vaan tuntuu kovin suurelta, tietysti kun taimet ovat vielä niin pieniä. Ehkä parin vuoden päästä se on hyvinkin sopivankokoinen.

Kalastajat sylkäisevät kolme kertaa veteen verkot laskettuaan, kalaonnen saamiseksi. Onkohan puutarhureilla joku vastaava tapa, toivottaa ja toivoa hyvää kasvua taimille?

Kaksi vuotta

Kaksi vuotta on jo vierähtänyt siitä jännittävästä hetkestä, kun istuimme rouvien kanssa tuvassa kopioimassa ja allekirjoittamassa kauppakirjoja. Se oli perjantai-iltapäivä, samalla viikolla, jonka maanantaiaamuna mökin omistaja oli minulle soittanut ja tiistai-iltana oli sovittu kaupoista. Silläkin viikolla satoi paljon, ihan niin kuin nytkin.

Melko touhukkaaksihan elämä siinä muuttui, mutta enimmäkseen se on minusta ollut hyvä asia. Pikkuhiljaa nurkat muuttuvat mieleisiksi, kasvit löytävät paikkansa ja vuoden rytmi tulee tutuksi. Kevään ja alkukesän kasvuvoima on häkellyttävää seurattavaa. Siitä olen nauttinut erityisesti tänä kesänä, kun olen asunut mökillä jo toista kuukautta. Puutarha voimaannuttaa ja rauhoittaa -  huomaan, etten malttaisi olla sieltä pois lainkaan.

Tänä vuonna kesä alkoi jo ennen vappua, ja luonto on ottanut ilosta kaiken irti. Omenapuut kukkivat upeasti ja ovat nyt täynnä pikkuomppuja, karviaiset ja naapurin viinimarjat alkavat kypsyä, vadelmat ovat täynnä raakileita ja pikkumansikoilla voi jo herkutella. Saksankurjenmiekan lehdet yltävät nenänpäähän asti, ritarinkannus ja ukonhattu ovat minua korkeampia ja päivänliljat rinnankorkeudella. Porttikärhö kaartuu kauniisti ja kärhöpenkissä kisaillaan, kuka ylemmäs yltää.

Vuosipäivän kunniaksi juon kupin hunajateetä, raparperimuffinsin kera.

Mintut kuriin

Vahvaa piparminttua, sitä kasvoi keskipihan kukkapenkissä aikanaan. Kun siitä muokattiin liljapenkki, minttu sai oman paikan portinpielestä, puolet uudesta pyöreästä penkistä. Toiseen puolikkaaseen istutettiin muutama kurkkuyrtti, Itävallan tuliaisia.

Molemmat ovat osoittautuneet voimakaskasvuisiksi ja penkki on hyvin kaunis, yksi lemppareistani. Se on myös mehiläisten suosikki.

Rehevät yrtit tarvitsevat kasvaessaan tukea, ja silti ne kaatuilevat ja tuppaavat  ruohonleikkurin tielle. Nurmikonleikkuu ei muutenkaan ole lempihommiani, joten yritän muokata puutarhaa sellaiseksi, että se menisi mahdollisimman sujuvasti. Siksi päätin tehdä penkille pienen aidan, ja aikaa myöten muillekin. Samantapaiset kuin vanhan omenapuun vuodenaikapenkille, minusta siitä tuli aika kiva.

Aloitin jo keväällä hiomaan maalia vanhoista tuolinjaloista, jotka olin varannut kukkapenkkien aitoja varten. Jopas oli mokoma tiukassa. Hioin vuoroon hiekkapaperilla ja hiomakoneella, mutta kuudennen jälkeen jouduin luovuttamaan.

Määrä oli kuitenkin juuri sopivasti minttupenkkiin. Maalasin jalkojen toiset päät ruskealla ulkomaalilla ja käsittelin toiset päät venetervalla.

Sitten vain rautakangen avulla tolpat paikoilleen, aitaverkko niihin kiinni ja kauniit kivet takaisin paikoilleen. Aita rajaa penkin kauniisti ja pitää yrtit osaltaan kurissa. Lisäksi laitan perennatukia, ne auttavat kurkkuyrttejä pysymään pystyssä ja mintutkin nojaavat niihin mielellään.

Kasvussa on jotain alkuvoimaista, kuvista sen aina huomaa niin selvästi. Tämä kuva on otettu vain kuukausi sitten, 6.6. Silloin mietiskelin, montako kurkkuyrttiä kannattaa jättää, ja ovatko ne varmasti sopivien matkojen päässä toisistaan.

Penkki on varmaan puutarhan helppohoitoisin. Minttu lisääntyy juurista ja kurkkuyrtti kylväytyy itsestään - tosin myös nurmikolle. Kasvaessaan yrtit peittävät maan mukavasti, niin että rikkaruohot eivät edes yritä joukkoon.