Marjasatoa

Onpa hyvä vadelmavuosi.

Lapsuudessani vadelmat olivat erikoisherkkua, jota sai aika harvoin. Mummolassa käydessämme niitä kerättiin porukalla läheisen autiotalon metsittyneeltä pihalta. Sitten istuimme pihakeinussa ja perkasimme marjoista roskia pois. Mummo ei ollut turhantarkka - Samaa vattua se on vattumatokin, hän neuvoi. Hilloa keittäessähän madot nousivat pinnalle ja oli helppo noukkia lusikalla pois.

Sittemmin olen ostanut torilta aina muutamia rasioita talveksi pakastimeen, ja säästellyt niitä juhlahetkien varalle. Enpä olisi silloin uskonut, että joskus minulla on omat vadelmapensaat, joista saa syödä mehukkaita marjoja kyllikseen ja vielä riittää pakastettavaksikin.

Toinen suosikkini on vihreä karviainen, makea ja herkullinen. Pensas on kuulema naapurista peräisin, ilmankos kasvaakin niin hyvin.  Marjoja voi popsia kuin karkkeja.

Punainen karviainen on myös satoisa. Nämäkin marjat ovat parhaimmillaan suoraan pensaasta herkuteltuna.

Pikkumansikat ovat kauniita, mutteivät kovin makeita. Mainioita kuitenkin vaikkapa aamiaisjogurtissa, yhdessä vadelmien kanssa.

Viinimarjoja ei ole tällä hetkellä lainkaan. Vanha punainen oli sen verran huonokuntoinen, että se sai tehdä tilaa muulle.

Ajattelin laittaa puutarhaan rungollisen viinimarjan. Se on kuin pieni puu, jonka latvuksena on marjapensas. Ei vie paljoa tilaa ja on hauskan näköinen.