perjantai 31. maaliskuuta 2017

Tuolille tilaa

tuolille_tilaaVerannan päädyssä on ollut vanha säilytyspenkki, työkaluille, saappaille ja sellaiselle. Sisältä hieman rähjäinen ja epäkäytännöllinen, mutta toisaalta mökkiin kuuluva ja säilyttämisen arvoinen. Näin yritin pitkään ajatella. Kunnes tulin siihen tulokseen, että se tarvisisi jonkinlaiset korit, jotta tavaroita olisi kätevämpi säilyttää. Ja että lattia olisi paikattava, etteivät hiiret niin kuljeksisi ja pesisi penkin sisään. Ja että itse asiassa toivoisin verannalle lisää tilaa, istuskelunurkkausta varten.

Yhtenä talvi-iltana sitten tartuin sorkkarautaan, eikä aikaakaan kun paikalla oli paljas lattia. Oikeastaan vain lattian aluslaudat, osittain lahot ja murentuneet. Ilmankos hiiriä juoksenteli. Nostelin laudat pois, ja kurkistin verannan alle - ei näkynyt asukkaita tai muutakaan erityistä.

Naapurin purkumökistä olin saanut syksyllä hyvää höylättyä lautaa, niistä tulisi kaunis lattia. Aluslaudoiksi löytyi ullakolta yksi tismalleen sopiva leveä lauta ja kaveriksi kapeampia.

Seinän viereen tulevia lautoja jouduin sekä kaventamaan että ohentamaan. Uhmakkaasti puukon ja vasaran avulla - jälki ei ollut kovin priimaa, mutta aluslaudoiksihan ne tulivat. Sitten sahasin päällilaudat ja sovittelin ne paikalleen. Aika hieno.

Penkki oli aikanaan kiinnitetty suoraan verannan taka- ja sivuseiniin. Niinpä sivuseinässä oleva kevyt rimoitus puuttui penkin kohdalta ja oli tietysti paikattava, koska rimat peittävät lautojen väliset raot. Mistä tuollaista ohutta, mutta leveähköä rimaa edes saisi.

Kysäisin rautakaupasta ja kuinka ollakaan, melko samanlaista tuli heille jonkun tuotteen pakkaustukena. Eurolla valitsin pinosta muutaman. Naputtelin rimat seinään, samalla peitin nurkassa olevan rikkonaisen laudan.

Viimeistelin nurkkauksen jalkalistoilla. Niitä olen tuonut rautakaupan "ota tästä" -nurkasta, kärpäsverkkojen kehyksiksi. Kiinnitin seinän lähelle vielä ylimääräisen sinipiika-varren. Siihen on hyvä heittää multaiset housut kuivahtamaan.

Maalaus ei näillä ilmoilla oikein vielä onnistu, joten se saa jäädä kesään. Samalla voi sitten sipaista muitakin maalausta kaipaavia kohtia.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kevätpilkahduksia

kevätpilkahduksia
Kevätaurinko hellii heräilevää puutarhaa. Lumikellot availevat kukkiaan, silmut täyttyvät, perhonen kiusoittelee kimalluksellaan. Jänis on käynyt perheineen herkuttelemassa omenanoksilla.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Puutöitä

puutöitä
Pääpuutarhuri kävi leikkaamassa vanhaa omenapuutamme. Se on melko kallellaan ja taitaa jo tyvestä lahota, joten tasapainotus ja kevennys oli paikallaan. On myös mukavaa, että puuta ylettää nyt hoitaa paremmin, eikä se kurottele liikaa naapurin puolelle.

Kolme suurta oksaa lähti turvallisesti ja siististi, itse emme olisi osanneet. Lisäksi hän napsi vesiversot pois. Meille jäi vain linnunpöntön kiinnitys.

Keskityimmekin sitten syreeneihin, jotka olivat kasvaneet mökkiä korkeammiksi. Niitä on harvennettu jo kahtena edellisenä keväänä, ja epätasaiset rykelmät olivatkin melko hassun näköisiä kesällä, lehdessä ja kukassa.

Nyt oli loppuharvennuksen aika: kaikki korkeat puut pois, jätetään vain nuoret versot. Tykkäisin, että syreenit olisivat ennemminkin pensaita kuin metsiköitä.

Ennen -kuvat jäivät ottamatta, mutta paviljongin edessä olevista huomattiin napata puolivälin kuva. Melkoinen muutos. Kun nuoret vesat pääsevät hyvään kasvuvauhtiin, lehtirunsautta varmasti riittää. Nythän vehreys on ollut enimmäkseen latvoissa.

Myös syreenipenkki pääsee ihan eri tavalla oikeuksiinsa. Viime kesänä, kun kaikki kasvoi tavallistakin korkeammaksi, tohvelikukat ja ritarinkannukset sekaantuivat syreeneihin, ja kauniit syysleimut jäivät piiloon.

Talon kulman syreeneille kävi samalla tavalla. Suuret puut ovat vieneet voimaa vadelmilta, jotka toivottavasti nyt elpyvät - vadelmapenkki kun on muutoin niin komea ja tuottoisa. Toisaalta, onneksemme ne olivat heikentäneet myös japanintatarta, jonka hävitys näyttäisi onnistuneen hyvin.

Muutama paksumpi runko sahattiin korkeammalta, jotta saatiin paikka lyhdylle ja jollekin muulle mukavalle. Loput korkeat puut leikattiin juuresta, kauniita leikkuupintoja ihastellen. Jonakin kesänä pensaan ympärys siistitään, mutta nyt vesat saavat kasvaa vapaasti.

Takakulmalla kasvavat syreenit saavat jäädä ensi vuoteen. Urakasta tuli melkoisesti puutavaraa, hyvä kun saatiin nosteltua pinoon. Puiden pituudenkin hoksasi oikeastaan vasta kun ne lojuivat maassa. Jänisten herkku, omenapuun oksat jäivät sopivasti alimmaisiksi.

Näistä tulee mainiota haketta vadelmien juurelle. Paksummat pilkotaan kuivamaan polttopuuksi. Sen suhteen olisi mukava olla omavarainen, mutta taitavat tulevaisuudessa omat puut loppua kesken. Täytyy sitten käydä naapureissa kerjuulla.



Puutarhatöitä: www.forestum.fi/palvelut

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Pälvipaikkoja

Maaliskuinen aamuaurinko, ensimmäiset lumikellot alkavat availla kukkiaan. Paikka paikoin lumi on jo sulanut, jää murtuu jalan alla.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kevät koittaa

Kevätaurinko herättelee mökkikylää talviunestaan.