lauantai 10. kesäkuuta 2017

Tomaattihuone


Ihana tomaattihuone on vihdoin valmis. Kuin pikkuinen kasvihuone, ikkunoineen ja vinokattoineen. Pian päästään istuttamaan tomaattia, kurkkua, sipulia ja paprikaa. Ne ovat jo päivisin käyneet harjoittelemassa.

Mummolassa oli aikanaan kasvihuone navetan päädyssä, sellainen iso, jonka sisälle käveltiin. Muistan hyvin sen lämpimän kostean, tomaatintuoksuisen ilman. Itse laitoin viime kesänä keittiöpuutarhaan kasvihuonemuovista pienen tomaattimajan. Se oli söpö, ja tuoksu oli oikea, mutta kasvukaudella pieni tila oli liian tukahduttava. Nyt tilaa on hieman enemmän ja ilma kiertää paremmin. Eihän tämä oikea kasvihuone ole, mutta ikkunat suojaavat tuulelta ja sateelta.

Puuhaa siinä oli, tottakai. Vanhat ikkunat sain syksyllä naapurin purkumökistä, ja koko talven piirtelin niitä vuoroin vaakaan ja vuoroin pystyyn. Laskeskelin pystypuiden mittoja, pohdiskelin mitä laitettaisiin katoksi ja miten sen saisi vinoon. Lautoja olin saanut toiselta naapurilta, ne talvehtivat keinussa pressun suojissa. Mökissä oli viisi vajaakorkuista ikkunaa vähän ylimääräisenä, niitä käytettiin talvisin tuplina. Maaliakin oli varastossa, joten lopulta tarvitsi ostaa vain rungon muodostavat pysty- ja vaakapuut sekä metallisia kulmia, reikälevyjä ja ruuveja.


Kokoaminen sujui muuten ihan suunnitelmien mukaan, mutta olin laskenut ikkunoiden alle tulevan vaakapuun liian naftiksi. Mökin uolelle suunnitellut pystypuut olivat vähän pidemmät, joten laitettiin ne. Siinä meni katon kaltevuus, mutta eipä tarvinnut lähteä uudestaan kaupalle. 


Maalaus oli kyllä hankalaa tässä vaiheessa, koska isoja seinustoja oli raskas käännellä. Onneksi oli aurinkoisia päiviä, ettei tarvinnut rakennella sateensuojia.

Alunperin olin ajatellut, että maalausurakka olisi ennen kokoamista. Niin se olisi kannattanut tehdä, mutta onnistui se näinkin. Alaosasta tuli kauniin sininen, yläosan puut sekä ikkunankarmit ovat valkoiset. Ikkunat ovat vanhat ja aika huonokuntoiset, mutta niiden kunnostaminen sai jäädä toiselle kesälle.


Maalin kuivettua kiinnitettiin sivut toisiinsa päätypuilla ja ruuvattiin sitten alaosan päätylaudat. Kehikko nostettiin keittiöpuutarhaan ja loput ikkunat kiinnitettiin siellä. Julkisivuikkunat ovat kiinteät, mutta päätyikkunoita voi nostaa ja laskea, sen mukaan haluaako tuuletusaukon alas vai ylös. Mökin puolella on ikkunat vain reunoissa ja ne voi avata, jotta työskentely on helpompaa. 

Laatikon sisäpuolen käsittely aiheutti päänvaivaa, miten estäisin sitä lahoamasta. Ensin ajattelin käyttää tervaa, mutta mielikuva tomaattien terva-aromista ei miellyttänyt. Lopulta sivelin pari kerrosta Supi saunasuojaa, kun sitä sattui olemaan varastossa.

Laitoin seinustoille paksun vesiputken pätkiä tuomaan ilmavuutta, sitten ympäriinsä ensin teräsverkkoa ja sen päälle maisemointikangasta. Pohjasta leikkasin kankaat auki, että madot pääsevät matkustamaan vapaasti.


Sen jälkeen laatikkoa täyttämään. Ensin naapureilta haalitut vadelmanvarret, omat kun silputtiin jo viime syksynä. Sitten multasekoitusta, jossa perusmullan lisäksi hiekkaa, kalkkia ja naapurimökistä saatuja sahajauhoja. Pintaan pari sanomalehteä ja sitten ostomultaa päälle. Mitenkähän tässä käy.


Katoksi tuli ensin kasvihuonemuovia, jonka nostin ylös kieputtamalla sen laudan ympärille. Se ei kuitenkaan pysynyt tuulessa paikallaan. Monien pohdintojen jälkeen katseeni osui vihdoin ylimääräisiin tuplaikkunoihin. Ne asettuivat mukavasti vinoon, kun etureunaan kiinnitetiin lauta kantilleen.



Päätyihin tein pienet tuuletusikkunat rimoista ja muovista. Ne sopivat alaosaan, kun ikkuna on ylhäällä, ja ne saa helposti pois paikaltaan, kun haluaa lisätä tuuletusta.

Kattona ollutta muovia kavennettiin ja siitä tuli mökinpuolen keskiosaan mainio ovi. Viileällä ilmalla muovi pysyy alhaalla laudan ja kiven avulla, lämpimällä sen voi kieputtaa laudan ympärille ja nostaa katon reunalle.

Mummolafiilistä pienessä mittakaavassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti