lauantai 29. heinäkuuta 2017

Tiluksilla

tiluksilla
Kesäaurinko hellii meitä ja tiluksilla riittää hämmästeltävää.

Rullasin tomaattihuoneen verhot ylös, jotta tomaatit saisivat riittävästi aurinkoa. Pölytyksestä olen ollut huolissani, löytävätkö pörriäiset kukkiin ovenraosta. Koleampina päivinä kun en ole raaskinut nostaa ovimuovia, ettei kasveille tule kylmä.

Ainakin joku on löytänyt, koska tomaateissa on pikkuruisia raakileita. Leikkasin varkaat ja joitakin ylimääräisiä lehtiä, jotta kasvuvoimaa riittäisi pikkuisten kypsyttelyyn.

Avomaankurkkukin tuntuu viihtyvän hyvin, siinä on jo monta alkua. Paprikat, purjot ja sipulit sinnittelevät, kovin ovat pieniä.

Köynnöspapujen istutus suureen pyöreään vatiin näyttää onnistuneelta. Laji on melko voimakaskasvuinen, joten laitoin tukevat kepit ja kullekin pavulle oman kiipeämisnarun.

Toivon hyvää satoa, koska tämä on lempipapuni isoine jättipalkoineen. Viime kesänähän taimetus epäonnistui ja satoa tuli vain sen verran, että sain talteen siemeniä. Nämä ovat noista omista siemenistä taimetettuja, jännittävä nähdä ovatko palot yhtä muhkeita kuin ensivuotisissa. Kukkia ainakin on mukavasti.

Papujen keskellä kasvaa isosamettiruusu, tuholaisia karkottamassa. Selvästi viisaampi valinta kuin suurikokoinen ryhmäsamettiruusu.

Maissit pääsivät tänä vuonna aurinkoisemmalle paikalle. Kasvu on komeaa ja ensimmäiset tähkät alkavat juuri muodostua. Sato tietysti jää melko vaatimattomaksi meidän kesässä, mutta hienon näköinen maissi on, jykevine varsineen, ja siksi sitä on kiva kasvattaa.

Viime vuonna kyllä nauratti, kun silputtiin maissinvarsia ja kurpitsan lonkeroita. Verrattuna syötäviin osiin, varsia ja lehtiä oli jokseenkin paljon. 

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Keskipihalla

keskipihalla

Liljapenkki muokattiin ensimmäisenä kesänä keskipihan katseenvangitsijaksi. Sellainen se todella onkin, silloin kun oranssit liljat ovat uhkeimmillaan.

Annoin osan sipuleista naapurille, kun penkki oli viime kesänä vähän ahdas. Eipä näyttänyt kasvua haittaavan, päinvastoin. Viileä kesä sen sijaan taisi syödä pienet keltaiset ja komeat valkoiset liljat. Ehkäpä ensi kesänä niitäkin nähdään.

Kukkien juhlaa

Eipä tarvitse kesällä laitella kukkia maljakkoon, riittää kun vain kiertelee puutarhassa. Aikaa siinä tosin menee, kun täytyy jokaisen ihanuuden kohdalla pysähtyä. Hassua muuten, miten valkoiset kukat näyttävät ennen pitkää saavan roosan sävyjä. Pilkkumikin, äitienpäiväruusuni, oli alunperin valkoinen.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Marjamietteitä

Puutarhassa kasvaa omenoiden, raparperin ja vuosiviljelmien lisäksi hämmentävän monenlaisia marjoja. Jännällä odotamme karhunvadelman satoa. Viime kesän versoja on paljon ja kukinta oli hyvin kaunis. Kuten vadelmallakin, jokaiseen kukkaan ilmestyi sittemmin pieni raakile ja kohta ne varmaan alkavat kypsyä. Niitä on todella paljon.

Perinteisempi, runsas vadelmapenkki tontinrajalla tarjoaa maistuvat aamiaisjälkkärit moneksi päiväksi. Ensimmäiset marjat alkavat juuri nyt kypsyä. Lajikkeita penkissä on ainakin kolmenlaisia, kaikki vähän eri makuisia.

Puuvartinen mustaviinimarja on osoittautunut varsin satoisaksi. Oksat ovat aivan täynnä marjoja, joista ensimmäisiä on jo päässyt maistelemaan. Valitsin lajiksi mustan, kun rastaat tuntuvat niin tykkäävän naapurien punaisista viinimarjoista. Ehkä tämä ei niin houkuttele.

Harmikseni en ollut ymmärtänyt tukea oksia kunnolla, ja kovissa tuulissa yksi katkesi. Loput kiinnitettiin sitten pikaisesti nauhoilla tukipuuhun. Paremmin pääsee laittamaan vasta syksyllä, kun lehdet ovat tippuneet. 

Karviaisia meillä on kaksi pensasta - keittiöpuutarhan kupeessa punainen ja etupihalla vihreä karviainen, joka on sekä minun että rastaiden suosikki. En ole oikein keksinyt, millä marjoja voisi kivasti suojata, lintuja vahingoittamatta. Kummassakin on reilusti raakileita, ainakin syötäväksi ja ehkä vähän hilloksikin.

Pikkuisissa pensasmustikoissakin on muutama raakile. Niistä kasvaa aikaa myöten suurehkoja pensaita, nyt ovat vasta polvenkorkuisia.

Pinkkipenkissä, pionin juurella on asetelmassa kolme mesimarjaa. Hamputus on sopinut niille erityisen hyvin, herkät kasvit kun eivät siedä rikkaruohoja. En tiedä marjovatko koskaan, mutta pienet kukkaset ovat ihastuttavia.

Pikkumansikoita kasvaa siellä sun täällä, mutta niiden marjat eivät ole kovin makeita. Olen suunnitellut pienen mansikkapenkin laittamista, ehkä siinä makukin parantuisi. Pyöreä ja maasta koholla oleva penkki olisi mukava, totetutusta täytyy hieman vielä pohdiskella.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Lyhtyenkeli

Puutarhalle ilmaantui suloinen enkeli, muistona Mustionmatkalta. Sellainen, jonka päälle sataa lumihiutaleita, kun sitä kääntelee. Siinä hän nyt katselee kaunista puutarhaa, kurkkii ja hämmästelee.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Valloittavat pionit

Ajatella, että ennen en oikein pitänyt pioneista. Ehkä en vain ollut katsellut niitä riittävän läheltä. Niinkuin nyt näitäkin, saman pionin kukintoja - toinen hiukan roosa, toinen valkoinen.Valtavat, kuitenkin niin herkät.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Kesäinen kimppu

Kun on silmää kauneudelle, sievä asetelma syntyy vaikkapa pallolaukan, unikon ja akileijan varsista siemenkotineen, pinkin pionin kera. Apupuutarhurilla on.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Aamuiloja

 
Vapaapäivän iloja on kierrellä aamulla puutarhassa. Tutkailla ajan kanssa, mitä siellä on tapahtunut ja millainen päivä tänään on tulossa.

Ihastella kaikkein kauneimmat kukinnot, rohkaista nuppuja avautumaan, harmitella kanin syömät orvokit ja sipulit, raottaa tomaattihuonetta pölyttäjille.

Suunnitella päivän puuhia, nostella valmiiksi keppejä tuonne, kastelukannuja tänne, nauhoja ovenkahvaan.

Päivän kuluessa useimmat puuhat korvautuvat uusilla ja siirtyvät sujuvasti seuraaviin päiviin, mutta väliäkös tuolla.

Karjalan neito, Idän unikko, kultahelokki. Kaunista on.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Mun piha

mun_piha
Niin on mieluisa minulle nyt tuo etupiha, kaarevine polkuineen ja kukkaryhmineen. On mukava tunne huomata, että oma näkemys oli juuri hyvä ja oikea. Nyt piha tuntuu omalta.

Kukkaryhmissä toki riittää vielä paljon ideointia ja kokeiltavaa. Leimupenkki tuntuu aika valmiilta, kesän mittaan nähdään kuinka se muuttuu. Nyt siinä kukkii valkoinen pioni, akileijoissa on jo siemenkodat ja syysleimut alkavat pian tehdä nuppuja. Ympärillä on kehä suloista valkoapilaa, kylvös onnistui hyvin.

Käytävän toisella puolella särkynyt sydän hassuine akileijoineen. Vieressä piparmintut ja kurkkuyrtit mittelevät oman pyöreän penkkinsä herruudesta, minttu taitaa olla vähän voitolla. Särkyneen sydämen taakse taas piti tulla pieni auringonkukkapelto, mutta kani luuli sitä aamiaiskattaukseksi. Muutama siinä on vielä jäljellä, verkoilla suojattuna.

Pinkkipenkissä uhkea pioni on parhaimmillaan, täynnä raskaita kukintoja. Sen edustalla valkoinen kyläkurjenpolvi on ulottunut samankorkuiseksi ja kukkii kauniisti. Taustanaan suuri Poppius, joka ihastutti juhannuksen aikaan ja alkaa nyt tehdä jo kiulukoita. Pionin juurella äitienpäiväruusu availee vaaleanpunaisia nuppujaan. Vieressä pienet mesimarjat, jotka ilahduttivat alkukesästä ihastuttavilla kukillaan.

Myös kaksi verenpisaraa on selviytynyt, mutta tekevät vasta ensimmäisiä lehtiään. Luulimme niitä menetetyiksi ja istutimme yhden viereen pienen pelargonian ja toisen syliin valkoisen särkyneen sydämen. No, kani kävi sitten syömässä osan juurista. Olkoot nyt kaikki vaan rauhassa ja katsotaan, kuinka niiden käy.

Vastapäätä rehevä siperiankurjenmiekka kukki kauniisti alkukesästä, muttei yhtä runsaasti kuin viime vuonna. Ehkä kylmät säät eivät ole sen mieleen. Vieressä yksi lemppareistani, tarhaukonhattu kurottelee korkeuksiin.

Näiden juurella sinnittelee pikkuinen saksankurjenmiekka, joka syksyllä pelastettiin purkutuomion saaneesta perennapenkistä. Ehkä jonain vuonna näemme, minkä värinen kukinto sillä on. Seuraa sille pitää pieni kivikkokasvi, jonka nimeä emme vielä tiedä.

Portaiden lähellä, sireenin juurella sininen saksankurjenmiekka kukkii iloisesti kilpaa päivänkakkaroiden kanssa. Mun Suomi 100v.

Särkyneen sydämen seuralaiset

särkyneen_sydämen_seuralaiset
Kerrassaan niin hassu, ja samalla niin ihastuttava.

Alkukesästä iloittiin särkyneestä sydämestä näköalapaikalla portinpielessä. Sitten hämmästeltiin, mitä sen juurelta kasvaa. Ihan kuin akileijan lehdet? Nojoo, puutarhassa on vanhaa tummanlilaa akileijaa eri puolilla, sitäpä se.



Kunnes nuput alkoivat avautua. Todellakin, näitähän viime kesänä istutettiin, pikkuruisia taimia pinsettien kanssa. Ja luultiin, etteivät ne selviytyneet. Kuinka suloisia!




sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Suorat mutkiksi


Vielä pari päivää sitten tässä oli käytävä, suoraan portilta ovelle. Arvatenkin ihan alkuperäinen, koska suurimmalla osalla naapureistakin on sellainen.


Vastaavasti tässä oli nurmikko.


Vaihdoimme ne keskenään. Mukavan mutkikasta.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Tikkailta

Tikkailta katsottuna puutarha näyttääkin ihan toisenlaiselta. Aika hieno.

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Komeet kurvit

Vihdoin päästiin jatkamaan pihapolkua, jonka ensimmäiset kaarteet tehtiin syystöinä. Apupuutarhurit tulivat hommiin ja työ sujui vauhdikkaasti.


Uuden polun reunat merkittiin naruilla ja vanhan polun laatasta tehtiin pahvimalli. Mallin mukaan leikattiin nurmikosta palasia ja korvattiin laatat niillä.



Hetkessä tuli hieno nurmikko vanhan polun paikalle. Hiukan muhkurainen, mutta aikaa myöten ja hyvällä kastelulla se siihen kyllä tasoittuu.



Vanhan polun alla oli komea muurahaisasutus. Saapa nähdä, mitä ne pitävät nurmikosta ja kastelusta.

Sitten kaivettiin loput uuden polun paikalla olleesta nurmikosta pois. Pohjaa tasoitettiin vähän ja peitettiin sitten kaksinkertaisella maisemointikankaalla. Kankaan päälle kivituhkaa ja laatta paikalleen. Jos se tuntui keinuvan, kivituhkaa sopivasti kulmien alle.


Seuraavana päivänä viimeistely: kaunista punaista kivituhkaa, harjaten laattojen väleihin ja reunuksille. Jahka sataa, kivituhka painuu ja tiivistyy. Sitten lisätään toinen mokoma, niin että käytävästä tulee tasainen ja tukeva.

- Kyllä on komeet kurvit sulla nyt! laittoi naapuri viestiä. Eikö.