Kulmaikkunan kunnostus

Ihanaa, verannan kulmassa on jälleen ikkuna. Alkoikin mokoma vanerinpala jo kyllästyttää.

Kahdeksanruutuisen ikkunan entisöinti oli työläs homma ja venyi turhaan koko kesän yli. Aina oli olevinaan jotain kiireellisempää, joten siirtelin maalausta odottavaa karmia verannan nurkasta toiseen, jaloista pois.

Sitten otin itseäni niskasta kiinni, ripustin karmin yläkulmistaan verannan kattoon ja maalasin sen. Maalia olisi voinut vähän ohentaa, mutta en sitä hoksannut. Hyvin se näytti kuitenkin imeytyvän.

Viikon verran kuivattelin maalia, sitten nostin karmin ruokapöydälle kitattavaksi.

Lasiruudut eivät olleet mitään siistejä neliöitä vaan aika karkeasti leikattuja. Ne olivat myös hyvin eri paksuisia, ohuimmat varmaan vanhimpia ja muut sitten vuosien mittaan uusittuja. Sommittelin paksuimmat alaosaan, ajatellen että siinä rikkoutumisvaara on isompi.

Olin tietenkin jo unohtanut osan kevään opeista, mutta rohkeasti aloin kittaamaan. Luonnostani olen aika runsaskätinen ja niinpä kittiäkin kului reilusti. Toisaalta lasiruudut olivat monin paikoin aika nafteja, hyvä kun ylettivät puuosien päälle. Joten kittiä tarvittiin aika leveälti.

Hitaasti työ eteni, mutta yksi kerrallaan sain paineltua ruudut kiinni. Viimeisen jälkeen käänsin karmin ja leikkasin kittiveitsellä ylimääräiset pois.

Ennen päällikittausta muistin kuin muistinkin naulata stiftilangat. Ne varmistavat, että lasiruutu pysyy paikallaan, eikä ole pelkästään kitin varassa. Naulaus oli kyllä hankalaa. Toisaalta, koska lasit olivat paikoin kaukana välipuista ja toisaalta, koska välipuut ovat niin kapeat. Langat olisi varmaan kannattanut naulata aina kahden ruudun yhteisiksi, välipuusta läpi, mutta en tullut sitä ajatelleeksi.

Päällikittauksessa meinasi jo usko loppua. Tuntui, että sitä ei millään saa siistiksi ja stiftilankoja piiloon. Kittiäkin olisi pitänyt jollain tavalla ymmärtää sekoittaa. Se oli päältä aika jämäkkää, mutta pohjalta vetistä, ihan tuli keramiikkakurssin savityöt mieleen. Viimeisessä ruudussa voi olla keväällä aika putsaaminen.

Ennen syyspimeitä ikkuna nostettiin vihdoin paikalleen. Siis mallattiin, ruuvattiin, avattiin, höylättiin, vuoltiin ja taas ruuvattiin. Hiukan mielessämme manailtiin ja kovasti ähistiin.

Siinä se saa nyt kuivatella kittejään ensi kesään asti. Kiinnitin vielä hyttysverkon suojaksi, etteivät linnut syö niitä.

Kesällä otetaan ikkuna vielä alas, maalataan ja kiinnitetään metallikulmat. Samalla toivottavasti jaksetaan kunnostaa vähän puitteita.