lauantai 28. huhtikuuta 2018

Kevään iloa

Tätä on niin odotettu.

Krookukset, lumikellot, kevätkaihonkukat, isokevättähdet, posliinihyasintit, sinivuokot. Scillat, maahumalat, talventähdet, mukulaleinikit... Mihin niitä perennapenkkejä tarvitaan?


sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Siirtelyä

siirtelyäTänään oltiin siirtolapuutarhaidean ytimessä - siirreltiin asioita paikasta toiseen.

Paviljongin kulmalla oli hyvää tilaa parille viljelylaatikolle. Toiseen olen suunnitellut mansikkaa, toiseen ehkä porkkanoita tai sipulia. Takamaalla taas oli laatikoita, joissa olen kasvattanut perunaa ja kesäkurpitsaa. Sinne kuitenkin sopisi paremmin yhtenäinen, mittojen mukaan nikkaroitu iso laatikko.

Ensin oli siirrettävä pieni pirja-omenapuu uuteen paikkaan, siperiankurjenmiekan ja kurtturuusun väliin. Jos se menestyy, yritän varttaa runkoon syysviirun oksia, ennen viirusta luopumista. Istutuskuoppa jäi kyllä vähän pieneksi, mutta sinne tuli kuitenkin pollen parasta sekä kalkkia, puutarhamullan sekaan. Jätin puun koholle ja laitoin vielä omaa kompostimultaa ympärille. Vanhasta talikosta tuli napakka tuki.

Viljelylaatikoiden alta muokattiin maata kevyesti. Toivottavasti sanomalehteä tuli riittävästi, etteivät asterit puske läpi. Vadelmanvarsia tuomaan ilmavuutta, kärryllinen perunamaan multaa, toinen viimekesäistä viherkompostia. Multaa, viherkompostia, multaa. Nyt saavat painua pari viikkoa, sitten lisätään tarvittaessa. Päällimmäiseksi tulee kaupan multaa, sitten istutus ja katteeksi hamppupäistärettä.

Ensimmäistä kertaa käytän nyt omaa kompostimultaa. Se on muhinut pari vuotta, mutta sen verran karkeaa, että siviilöin oksankappaleet ja muut joukosta pois. Kompostorit ovat kylmiä eivätkä kovin tehokkaita. Maan sisällä osittain oleva toimisi paremmin, sellaisia naapureilla tuntuu olevan.


Eilen siivosin minttupenkin, porttikärhöt ja särkyneen sydämen. Tänään siperiankurjenmikan, pikkuisen saksankurjenmiekan sekä ukonhatut, joista osan annoin naapurille. Siisti multakerros saa penkit näyttämään niin hienoilta, toivottavasti ravinteitakin on säilynyt.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Hyvät hetket

hyvät_hetket
Niitä on puutarhassa paljon, hyviä hetkiä. Sellaisia, kun pysähdyt ihmettelemään luonnon kauneutta ja ihmeellisyyttä. Tänään sellainen hetki pysähdytti, kun leikkasin porttikärhön kuivia kähäröitä. Aurinko paistoi, linnut lauloivat lennellessään ja oli niin kevät.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Keväsiivousta

kevätsiivousta
Mukava päästä kevättöihin pitkän talven jälkeen. Kaunis kevätviikonloppu olikin, samalla sai ihastella ensimmäisiä pörriäisiä, lintujen kevätkonserttia ja kurkiauran lentoa.

Vadelmista tulee aina niin hienot, kun napsii viime kesänä marjoneet varret pois ja latvoo vielä hujopit kohtuullisen korkuisiksi. Ei millään uskoisi, että loppukesästä tuossa on läpipääsemättömän tuuhea vadelmikko. Tänä kesänä yritän tukea varret v-asentoon niin, että penkin keskelle pääsisi valoa ja sadetta. Jospa uudet versot kasvaisivat sinne, mieluummin kuin ulkopuolelle.

Paviljongin sivustalla kasvaneet sireenit saivat kyytiä. Olisi varmaan kannattanut leikata ne kerralla alas silloin neljä vuotta sitten, kun metsikköä ruvettiin harventamaan. Mentiin kuitenkin oppikirjan mukaan kolmannes vuodessa. Viime kesänä jäljellä oli muutama hujoppi sekä nuoria vesoja, jotka kaatuilivat kummallisesti - perin hassun näköinen kokoelma. Nyt sahattiin kaikki pois.

Siivoilin ruusuja, pensashanhikkia sekä karviaisia. Yhtä ja toista löytyi perennapenkeistäkin. - Onneksi on kunnollinen oksasilppuri, ajattelin. Sainkin lähes kaiken pilkottua, ja kauniit silput jaeltua pensaiden juurelle.

Sitten puutarhurin paras ystävä teki tenän. Avasin koneen, puhdistin ja päättelin, että sama varaosa täytyy vaihtaa kuin pari vuotta sitten. Tulisikohan se jo ensi viikonlopuksi.

Mökin edustan malvikkipenkki on odotellut kivaa reunusta. Ensin suunnitelmaa ja sitten toteutusta. Siitä tuli varsin onnistunut, voisi näyttää hauskalta pihan muissakin perennapenkeissä.

Tulikohan multaa liian reilusti? Ennestäänkin siinä oli talviturvetta, ruusujen suojana. Penkistä pitäisi nousta harmaamalvikin lisäksi kevätkaihonkukkaa, koristekärsämöä sekä joitakin sipulikukkia. Ja kauniit valkeat ruusut, jotka odottavat muuttoa magnolian juurelle.

Ensimmäiset krookukset ovat jo auenneet vuodenaikapenkissä. Niiden lisäksi näkyy lumikelloja, pieniä liloja krookuksia ja muutamia keltaisia talventähtiä.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Kuka mellasti verannallani?

kuka_mellasti_verannallani

Olipa yllätys kun astuin verannalle tänään. Joku oli juoksennellut pitkin poikin, myllännyt ruusukorissa, kaatanut kellon ja pienviljelijän.

Myös muovisen saappaanalustan kulmasta oli pala irti, mutta se vaatisi jo isomman eläimen, joten päättelin, että olen varmaan itse astunut kulman päälle pakkasella. Ja lohjennut pala on nyt vaan irronnut kunnolla.

Ruusunlehtien joukossa oli hiirenkakkoja, joten syyllinen oli aika helppo päätellä. Harvoin hiiret kuitenkaan tuolla tavoin loikkivat. Itse asiassa jälkiä ei ole näkynyt sen jälkeen, kun korjasin verannan lattian sekä sisällä suuren oksankolon.

Viime viikonloppuna kuitenkin tapasin jälkiä ullakolla, sieltähän harvemmin tulee katseltua ja asukkaita varmasti on. Nostin kierrätyspäivää varten jo alas vanhan lepolassen, jolle meillä ei ole käyttöä. Sen päällä oli kikaleita ja karistelin ne pihalle, kurkistellen samalla, ettei kankaan taitteissa ole pesän alkuja. En kuitenkaan ryhtynyt avaamaan tuolia, vaan nostin sen sisälle.

Olisiko käynyt niin, että tuolin poimuihin olisi kuitenkin jäänyt pesänalku. Lähdettyäni emo olisi kivunnut ullakolta alas sitä etsimään, tippunut ruusukoriin, meuhkannut itsensä sieltä ylös ja sitten juoksennellut pitkin, omaansa etsimässä. Tuoli kun oli oven takana huoneen puolella.

Lakaisin lattian ja päätin olla ajattelematta asiaa tänään sen enempää.