Ensin ajattelin kertakaikkista alasleikkausta, mutta minua varoiteltiin hitaasta kasvusta. Sekään ei ole kiva, jos muutamaan vuoteen ei ole näkösuojaa ollenkaan.
Kun aikani aitaa tutkailin, löysin ihan selkeät juurakot. Rungot vaan kasvoivat aika lailla ristiin rastiin toistensa lomassa ja aidan molemmilla puolilla.
Harvennus aloitettiin sahaamalla jokaisesta juurakosta noin yksi vanha runko pois. Sen jälkeen kävin kunkin juurakon huolellisesti läpi. Leikkasin pois kaikki aidanpuolelle syntyneet sekä johonkin suuntaan sojottavat oksat, niin että jäljelle jäi enimmäkseen ylöspäin kasvavia.
Öisin on ollut pakkasta ja kovalla maalla oli helppo työskennellä. Vielä otin pois huonon näköiset ja katkenneet oksat. Katselin lopputulosta myös tien puolelta ja napsin aidan yli riippuvista enimmät.
Oksia ja runkoja tuli kolme suurta kasaa. Ne menivät mukavasti
oksasilppurilla pieniksi. Kaunis silppu levitettiin vadelmien juurelle,
jatkoksi siitä, mihin omenapuunoksasilppu loppui. Jälkikäteen tuli mieleen, että se olisi varmaan sopinut hyvin myös kompostin hiiliaineeksi.
Olen kovin viehättynyt lopputulokseen. Sunnuntaipäivä oli keväinen ja leikatessani ihastelin, kuinka aurinko siivilöityi kauniisti uusiutuneen aidan lävitse.
Aidan juurella kasvavat lumikellot pääsivät nyt hämärästä päivänvaloon. Kesällä saadaan ehkä uusia hanhikkipienokaisiakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti