Kylvin siemenet huhtikuun lopulla purkkeihin ja kasvattelin taimia toukokuun ajan - ensin sisällä, sitten lasitetulla parvekkeella. Kun purkit alkoivat käydä niille pieniksi, rohkeasti istutin taimet puutarhalle, vaikka alkukesä olikin niin kylmä.
Yksi taimista pääsi viljelylaatikkoon, perunoiden ja papujen sekä kehäkukkien ja samettiruusujen kanssa. Kaksi istutin avokompostiin, jossa oli silloin enimmäkseen pientä risua ja heinää - oikeastaan vain näyttääkseni, että kyllä se onnistuu, "kun mummollakin oli aina avokompostin päällä kurpitsa". Tein sanomalehdestä tötteröt ja täytin ne mullalla, jotta pikkuiset pääsisivät hyvään alkuun.
Taimet kärsivät kylmästä ja kasvu käynnistyi hitaasti. Sitten sitä riittikin. Vartta ja lehtiä tuli varmaan metri päivässä, ja kukkiakin oli mukavasti. Kahta kurpitsaa vaalin ja ihastelin loppukesän ajan, hämmästellen, miten niin pienestä siemenestä voi kasvaa jotain niin hienoa.
Syyskuun lopulla löytyi kolmas komistus, kaikkein suurin kurpitsa, joka oli ovelasti piiloutunut avokompostin taakse. Toiset kaksi olivat saaneet hyvin oranssia väriä, mutta tämä oli kasvanut varjossa ja oli aivan tummanvihreä.
Yöt alkoivat olla jo kylmiä. Kävin välillä iltaisin peittelemässä kurpitsaiset, ja aamulla ottamassa peitteet pois. Lopulta arvelin, että ne eivät enää kasva kummemmiksi ja korjasin sadon, juuri yöpakkasten alkaessa.Kypsyttelin kahta kaunokaista sitten kotikeittiössä, liinan alla omenan kanssa. Hämmästyksekseni myös isommasta tuli pyhäinpäivään mennessä komea tummanoranssi. Hienot lyhdyt niistä tulikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti