Istutin taimen toissakesänä, kun olin lukenut, että karhunvadelman kukinta on hyvin kaunis. Viime kesänä hämmästelin taimen elinvoimaa, kun se toipui rankasta talvesta. Tänä kesänä sitten saimme ihastella täyteläistä kukintaa.
Nuput kuin pikkuisella ruusulla, kukat herkät ja viehättävät. Ja miten paljon niitä olikaan! - Jos noista kaikista tulee raakileita, niitä tulee todella reilusti. Niitä tuli.
Pari viikkoa olemme nyt herkutelleet. Marjat kypsyvät samassakin tertussa eri aikoina, ja niiden poimiminen näkyy olevan taitolaji. Varovasti kypsyyttä tunnustellen ja samalla pitkiä piikkejä väistellen. Ensi kesänä osaan tukea marjovat versot yhteen suuntaan ja ensimmäisen vuoden versot toiseen. Päästään vähemmillä naarmuilla.
Mukava huomio sekin, että linnut eivät näistä tuntuneet välittävän. Kuten eivät vieressä kasvavista viinimarjoistakaan. Johtuisiko marjojen mustasta väristä. Naapureiden punaviinimarjat ovat hyvin suosittuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti