Puutarhaa kotona

Poimin viimeiset auringonkukat maljakkoon, yöpakkasia karkuun.

Kurpitsankasvatusta

Ehkä kaikkein jännittävintä tänä kesänä on ollut kurpitsankasvatus.

Kylvin siemenet huhtikuun lopulla purkkeihin ja kasvattelin taimia toukokuun ajan - ensin sisällä, sitten lasitetulla parvekkeella. Kun purkit alkoivat käydä niille pieniksi, rohkeasti istutin taimet puutarhalle, vaikka alkukesä olikin niin kylmä.

Yksi taimista pääsi viljelylaatikkoon, perunoiden ja papujen sekä kehäkukkien ja samettiruusujen kanssa. Kaksi istutin avokompostiin, jossa oli silloin enimmäkseen pientä risua ja heinää - oikeastaan vain näyttääkseni, että kyllä se onnistuu, "kun mummollakin oli aina avokompostin päällä kurpitsa". Tein sanomalehdestä tötteröt ja täytin ne mullalla, jotta pikkuiset pääsisivät hyvään alkuun.

Taimet kärsivät kylmästä ja kasvu käynnistyi hitaasti. Sitten sitä riittikin. Vartta ja lehtiä tuli varmaan metri päivässä, ja kukkiakin oli mukavasti. Kahta kurpitsaa vaalin ja ihastelin loppukesän ajan, hämmästellen, miten niin pienestä siemenestä voi kasvaa jotain niin hienoa.

Syyskuun lopulla löytyi kolmas komistus, kaikkein suurin kurpitsa, joka oli ovelasti piiloutunut avokompostin taakse. Toiset kaksi olivat saaneet hyvin oranssia väriä, mutta tämä oli kasvanut varjossa ja oli aivan tummanvihreä.

Yöt alkoivat olla jo kylmiä. Kävin välillä iltaisin peittelemässä kurpitsaiset, ja aamulla ottamassa peitteet pois. Lopulta arvelin, että ne eivät enää kasva kummemmiksi ja korjasin sadon, juuri yöpakkasten alkaessa.

Kypsyttelin kahta kaunokaista sitten kotikeittiössä, liinan alla omenan kanssa. Hämmästyksekseni myös isommasta tuli pyhäinpäivään mennessä komea tummanoranssi. Hienot lyhdyt niistä tulikin.

Keittiöpuutarhan seinusta

Aurinkoisella seinustalla kasvoi aikaisemmin ihastuttava sekamelska. Suuri kulmaruusu, viiniköynnös, parsaa, markettaa, kellukkaa, monenlaista maanpeitekasvia sekä aikaisin keväällä kukkivia lumikelloja. Lisäksi siihen oli kesän ajaksi istutettu kesäkurpitsaa, kirsikkatomaattia ja krassia sekä suurikukkaisia hortensioita.

Villiintyneen kaunista, mutta mökin hoidon kannalta vähän pulmallista. Tykkään, että mökin ympäri pitää päästä reilusti kävelemään, ja mieluusti kuivin jaloin myös sateen jälkeen. Seinät pidän mielellään kuivina ja mökin pohjan hyvin tuulettuvana.

Tosin alusta on avoin vain jonkun matkaa toiselta puolelta mökkiä sekä varaston alta. Veranta on tehty umpisokkelille, ja itse mökin alla on reilunkokoinen kellari. Sen pyöreään tuuletusaukkoon askartelin jyrsijäverkosta uuden ritilän. Sitten kapusin kellariin ja puhdistin tuuletusputken, ja työnsin kepin kanssa ritilän tiiviisti paikalleen.

Huolellisen suunnittelun jälkeen, ja katoksen laatoitustyön rohkaisemana, kaivettiin seinustaa auki noin puolentoista metrin leveydeltä.

Työ oli hieman mutkikas, koska siihen tuli neljä osaa: ensin lapionleveydeltä sepeliä, sitten samanverran niittykukkapenkkiä, paitsi teepenkin kohdalle laatoitus, sen jälkeen laatoitettu kävelytie. Kukkapenkin päähän tuli vielä pieni sorakuoppa, koska siinä on notkanne, joka kerää vettä.


Kun pohja oli kutakuinkin tasainen, laitettiin juurikangas. Kukkapenkki tarvitsi kuitenkin reunusnauhat, ettei multa sekoitu sepeliin ja hiekkaan. Kankaan päälle vai alle, arvoin, ja päädyin piilottamaan nauhat kankaan alle. Oikean korkeuden löytäminen oli hankalaa, ja aika näyttää tuliko niistä liian matalat.

Kun sepeli oli levitetty, työ näytti heti paljon valmiimmalta. Sen jälkeen tehtiin laatoitukset. Hienoa hiekkaa alle, ja kun laatat olivat paikoillaan, koristehiekkaa väleihin.

Viimeiseksi sekoittelin multa-hiekkaseoksen ja laittelin sen varovasti kukkapenkiksi. Sijoittelin kukkaset ruukkuinen oikeille paikoilleen ja jätin istutustyön suosiolla toiseen päivään.

Turkoosi Kivinokasta haettu teepenkki vielä paikoilleen, ja sitten nautiskelemaan elokuun alun lämpöisistä päivistä.

Niin siinä kävi, että istutukset jäivät muiden touhujen jalkoihin, mutta ennen yöpakkasia kukkaset kuitenkin pääsivät maahan.

Karpaattienkellot ja kissankello äidin kukkapenkistä, valkoinen kurjenkello portinpielestä, valkoisia ja vaaleanpunaisia lemmikkejä nappikukkapenkistä, sinisiä siemenestä kasvatettuja lemmikkejä. Lisäksi muutamia lumikellon sipuleita. Kesällä on tarkoitus  kylvää joukkoon vielä sinipellavaa, ruiskukkaa ja sen sellaista.

Syyssatoa

Kylmää alkukesää korvasi kaunis loppukesä ja lämmin syksy, joka tuntuu aina vain jatkuvan ja jatkuvan. Harvakseltaan istutetut viljelylaatikotkin kasvoivat lopulta ihan täyteen kaikenlaista. Pöytälaatikosta nimittäin löytyi keväällä monenmoisia siemeniä, osa jo aika vanhojakin, ja lisäksi tuli hankittua pari pussillista uusia. Täytyihän niitä kokeilla.

Värikäs kehäkukkaviidakko - samettikukilla täydennettynä - jätti alakynteen persiljat, pinaatit, kylmästä kärsineet herneet ja tavalliset pavut. Salkopavut sen sijaan löysivät itsensä heinäkuun aurinkoisina päivinä, ja tekivät ihan oppikirjan mukaisesti pari metriä köynnöstä kukin. Entä ne pavut? Pitkiä, maukkaita ja meheviä.

Kolmesta perunasta tuli viljelylaatikossa hieno sato suuria, puhtaita omanmaan pottuja. Ensi kesänä määrän voi tuplata. Säkkikasvatus sen sijaan ei oikein minulle sopinut, toki sieltäkin muutama peruna tuli. Purjot istutettiin kesäkuussa sellaisina ohukaisina heininä, ja nyt lehdillä on pituutta hyvinkin toista metriä.


Kirsikkatomaatti ostettiin taimena, mutta se sai alkukesästä kylmää eikä oikein menestynyt. Myös kurpitsantaimet meinasivat paleltua, mutta selviytyivät sittenkin hienosti. Perunoiden varjossa kasvanut talvikurpitsa on kaunis, oikein malliyksilö, ja lehtikompostissa kasvaneet oikein komeita. Ne saavat vielä jonkin aikaa paistatella syysauringossa. Kesäkurpitsaa on jo syöty sekä sellaisenaan että paistettuna, ja lisäksi pakastettu karkeana raasteena. Salaattisekoitus oli kiva kokeilu. Peltiämpärissä se kasvoi hiukan kivuliaasti, mutta monet mukavat maistiaset siitäkin sai.

Omenasato oli tänä vuonna melko vaatimaton, mutta meille ihan riittävä.

Erityisen kaunista hilloa tulee keskimmäisen puun hedelmistä. Se muistuttaa valkeaa kuulasta, mutta omena ei ole niin arka kolhuille. Huvitus ei tehnyt tänä vuonna yhtään omenaa, ja vanhin, punaisen kanelin tapainenkin, vain muutaman.

Vanha viiniköynnös siirrettiin aiemmin mökin seinustalta katoksen kulmalle. Se ei ollut muutosta moksiskaan vaan kasvoi mukavasti, ja teki loppukesästä pikkuriikkisiä rypäleitäkin. Happaman makuisia ja sitkeitä, mutta aika somia.


Portinviereisessä pyöreässä kukkapenkissä asuu voimakkaan makuinen minttu. Sitä on mukava kuivata talveksi, kauniisiin lasipurkkeihin, maku säilyy hyvin.

Penkin toiseen puolikkaaseen istutettiin muutama kurkkuyrtti, Itävallan tuliaisia. Kauniit kukat käyvät salaattiin siinä kuin kehäkukan terälehdetkin. Yrtti osoittautui runsaskasvuiseksi ja täytti lopulta koko kulmauksen. Maa on siinä(kin) ilmeisen hyvää, kun auringonkukatkin kasvoivat lähes kolmemetrisiksi.

Kukkalaatikkoon istutin muka näkösuojaksi ruusupapua. Valkokukkaiset eivät menestyneet, mutta punakukkaiset pääsivät vauhtiin heinäkuulla. Ne kukkivatkin sitten pitkälle syksyyn.

Ruusupapuja voisi kuulema myös syödä, oikein valmistettuna. Taidan kuitenkin kuivattaa ne ja kasvattaa siemenistä ensi kesänä uusia.


Kylvettyä:

Auringonkukat - Girasol, Rainbow flores, Espanjasta
Kehäkukat - Metsäpirtin multa, HSY
Kesäkurpitsat - Zucchini, Squash, S S Siemen, Schetelig
Kurkkuyrtit -  Boretsch, N.L. Chrestensen, Itävallasta
Pensaspavut - Phaseolus vulgaris, Saxa, Lidl
Perunat - Timo, Kodin Kukat
Pinaatit - Uuden-Seelannin pinaatti, S S Siemen, Schetelig
Purjot - Allium porrum, De Carentan 2, Lidl
Ruusupavut - Phaseolus coconeus, Weisse Riesen, Vesan siemenliike, sekä Phaseolus vulgaris, Rotblühende, Lidl
Ryhmäsamettikukka - Primo Orange,  S S Siemen, Schetelig
Salaattisekoitus - Baby Leaf mix, Lord Nelson
Salkopavut - Phaseolus vulgaris, Neckarkönigin, Lidl
Silpoydinherneet - Pisum sativum,  Kleine Rheinländerin, Lidl
Sokeriherneet - Pisum sativum, Sugar Bon, Lidl
Talvikurpitsat - Tom Fox, Lord Nelson

Syysauringossa

Vuodenaikapenkin syksy

Vuodenaikakukkapenkki odottaa levollisesti talven tuloa. Reippaat pienet unikot ja niiden ystävänä neiti maanpeitekasvi. Rehevät lyhtykukat oransseine lyhtyineen. Suloiset syysmyrkkyliljat ja pieni minijoulutähti. Keväällä nähdään taas ihania krookuksia, idänunikkoa sekä tulppaaneja.

Myöhäiset elämänlangat

Suurin odotuksin tehtiin keväällä kesäkukkakylvöksiä. Lemmikkejä, bella de díaa, tuoksuhernettä, tupakkakukkaa, mustasilmäsusannaa... vähän uutta, vähän vanhaa.

Hennot elämänlangan taimet pääsivät omaan kukkalaatikkoonsa, mutta eivät oikein menestyneet. Espanjan aurinkoon tottuneet kaunottaret olivat kylmissään ja sanoisinko loukkaantuneen oloisia.

Niinpä kylvin niiden rinnalle tupakkakukkaa, joka oli jo päässyt mukavaan alkuun sireenipenkin kulmalla, suuressa sinisessä vadissa.

Jokunen päivä sitten sattui silmään jotain värillistä tupakkakukkien joukossa. Mitä ihmettä? Muutama urhea elämänlanka on loppukesän lämmössä voittanut viileänpelkonsa, kietoutunut tukeviin naapureihinsa ja nyt ujosti avannut kauniit kukkansa.

Kylvettyä:

Aitoelämänlangat - Ipomea volubilis trepadora, Ipomea purpurea, Rocalba, Espanjasta
Kirjokierrot - Bella de día azul, Carrefour, Espanjasta
Lemmikit - Vergissmeinnicht, Ultramarine Zwerge, N.L. Chrestensen, Itävallasta
Mustasilmäsusannat - Thunbergia alata, S S Siemen, Schetelig
Tuoksuherneet - Lathyrus odoratus, S S Siemen, Schetelig sekä Hammenhögs (mix)
Tupakkakukat - Grandiflora, Lord Nelson

Sipulinkukka

Kyllä luonto on sitten ihmeellinen. Tätäkin keskipihan kukkapenkistä siirrettyä sipulinoloista kasvia hämmästelin koko kesän, että mitähän mokomasta oikein tulee. Pieni tavallinen sipulihan siitä, mutta erityisen ihastuttava siemenkota.

Valkoinen kuningatar

Keskipihan liljapenkkiä perustaessa hiukan huoletti, kuinka valkoinen kuningatar suhtautuu muuttoon. Suotta huolehdin.

Elomarkkinoilla

 

Aurinkoinen markkinapäivä, kivasti asiakkaita ja mukava meininki. Karviaiset, mintut ja raparperimuffinsit tekivät hyvin kauppansa.

Naapurit myivät marjoja, hilloja, hunajaa, kukkakimppuja, kurpitsoja, käsitöitä, mehuja, leivonnaisia sekä kaikenlaista kirpputoritavaraa.

Myyntitouhun päätteeksi riiheltä keittolounas ja pullakahvit päälle.

Katolta katseltuna

Kipusin tarkistamaan viime syksynä tehdyt piipun saumaukset ja huopakaton kunnon. Kas kuinka mukava näkövinkkeli puutarhaan, ei näy rikkaruohoja sen enempää kuin tihulaisiakaan.

Etupihan ilme ja perennapenkit uudistuvat, kun pihapolku joskus siirretään toiseen kohtaan. Syreeneissä on reilusti madaltamisen varaa, tykkäisin enemmän sellaisista pensasmaisista. Kolmanneksen voi leikata vuodessa, tiedän, mutta kun ei malttaisi...

Keittiöpuutarha on varsin rehevä. Tuholaisten torjujiksi istutetut kehäkukat kun viihtyivät niin hyvin, että valtasivat viljelylaatikot lähes kokonaan. Lopun tilan veivät kurpitsat, perunat ja muutama muu. Ensi kesänä kauniit kehäkukat saavatkin ihan oman paikan.

Takamaalla kasvava puu voi silminnähden huonosti, olisiko vanha tai muuten vain voipunut. Se saakin tehdä tilaa kirsikkapuulle ja ruusuille. Samalla siistitään kulmausta ja tehdään myös vanhoista betonialtaista osa keittiöpuutarhaa.

Lomapäivänä

Heinä-elokuun vaihde on kyllä ihan parasta aikaa puutarhalomalle. Ei mulla muuta.

Jalosukuinen

Muuton alta puutarhalle pakeni myös itävaltalainen jaloritarinkukka, jota usein myös amaryllikseksi kutsutaan. Kesken lepokautensa hän tuli istutetuksi keskipihan penkkiin, upeiden liljojen juurelle.

Eikä aikaakaan, kun voitiin todeta paikan olleen aivan oikea. Hänen jalosukuisuutensa ilahtui kesäauringosta niin, että kasvatti ensin komeat lehdet ja avasi sitten - ei yhtä, eikä kahta, vaan peräti kolme mahtavaa kukkaa, aivan nimensä veroisia.

Nappisilmä

Kukas se siellä nakottaa, nappisilmillään kurkistelee?

Hellettä kantokerrostalossa

Taitaa nämäkin asukkaat olla uimarannalla.