Omenapuun alla

Pihan ilme muuttui kovasti, kun nostimme keinun näköalapaikalle, omenapuiden alle. Siellä on nyt myös pieni pöytä ja tuolit. Olipa mukava istuskella ja syödä eväitä, ihaillen samalla kauniita liljoja, pioneja, päivänkakkaroita, lyhtykukkia ja kaikkia niitä, joiden nimet selviävät myöhemmin. Samalla näkee ohikulkijoita ja puutarhan elämää.

Tykkään, että ruohonleikkurilla pääsisi ajelemaan sutjakasti ilman u-käännöksiä ja myöskin marjapensaiden ympäri. Vielä jäi sen osalta työtä toisellekin päivälle, mutta vastaleikatun nurmikon tuoksu toi lapsuusmuistoja mieleen. Tytär puolestaan ihastui oksasaksiin eikä aikaakaan, kun käytävän varren kukkapenkit olivat kauniit ja siistit.

Ilahduin siitä, että ruohonleikkurillani voi ajella silpuksi kaikki oksaa pienemmät kitkentä- ja harvennuskasat. Kone murahtaa pari kertaa, sylkee silput varpailleni ja jättää maahan vain rangat. Ne on helppo kerätä pois, ja silpun taas voi haravoida vaikka marjapensaiden alle lannoitteeksi.

Malvasta taisin aiemmin jo mainitakin. Sitä siis kasvaa verannan edessä, muun muassa. Kukat ovat avautuneet ja toden totta, hyvin kaunis se on. Lajista en ole varma - ehkäpä kiiltomalva. Kuulemani mukaan tämän siirtolapuutarhan erikoisuus.

Mökille tulee vain kylmää vettä eikä vielä ole isoa kattilaa, mutta apu on lähellä. Polkaisin pyörällä huoltorakennukselle hakemaan ämpärillisen kuumaa vettä ja aloittelin mökin siivousta. Huomenna voi jo viedä eväitä jääkaappiin.