maanantai 29. joulukuuta 2014

Iltalyhdyt

Kynttilälyhdyt ovat todella kauniit pimeässä illassa. Pakkasta 15 astetta, yöksi tulossa 20.

torstai 25. joulukuuta 2014

Joulupäivän rauhaa


Aurinko pilkottaa joulupäivänkin iloksi, kun on oikeaan aikaan liikkeellä. Pihalla on liikkunut ainakin pikkulintuja ja kaneja, tai varmaankin rusakko.


perjantai 5. joulukuuta 2014

Apilat itävät

Kummallinen talvi. Maan pitäisi olla lumen peitossa, mutta nurmikot on vihreinä ja apilat itävät. Tarkoitus oli, että ne kylvetään juuri ennen lumen tuloa, ja itävät sitten keväällä.



Avasin pari päivää sitten varaston oven ja sieltä luikahti kissa ulos. Oli kai ollut popsimassa hiiriä. Että sen kokoiset kolot meidän seinissä. Ja verannalla oli nakerrettu saippuasta pienillä hampailla palanen, mahtoi olla hyvää.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Pimeän karkoitusta


Ensilumi tuli ja meni, heti seuraavana päivänä loskaantui.

Puihin ripustetut lyhdyt karkoittavat pimeyttä ihan pikkuisen - ja ehkä rosmojakin. Niitä on tänä syksynä riittänyt. Osa hakee yösijaa, toiset varastettavaa. En tiedä mitä oikein kuvittelevat ihmisten tällaisissa mökeissä säilyttävän.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Ensilumi



Lumi tekee puutarhasta kauniin ja levollisen. Jokohan kasvit nyt saisivat talvehtia rauhassa?
22.11.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Spooky hortensia






Köynnöshortensia on varmasti vanha, päätellen mökin kulmalla olevan juurakon koosta. Kasvustokin on runsas. Se peittää kolmanneksen seinästä, verannan päätyikkunan sekä ulko-oven päällä olevan pikkukatoksen. Verannalla ja ullakolla se kasvaa sisään seinälautojen raoista. Kattohuovan allekin se on ujuttautunut, samoin mökin alle monista kohdin.

Iltahämärissä kun katselee verannan ikkunoista ulos, on vähän spooky olo. Toisen päätyikkunan peittää tuo köynnöshortensia, toisen suuri ruusu.

Ensin ajattelin, että tämä köynnöshortensia on varmastikin  perinnekasvi, niitähän täytyy vaalia. Sitten ajattelin, että se on muuten vaan vanha, ja siksi säilytettävä. Ehkäpä sille löytyisi kiva paikka pihan takaosasta, siellä se voisi köynnöstyä aitaa pitkin. No, sitä voi miettiä ensi kesänä.

Setä neuvoi, että jos kasvin haluaa irrottaa seinästä, se kannattaa sahata syksyllä poikki. Oksat kuivuvat talven mittaan ja ne on helpompi rapsutella irti ensi kesänä, ennen maalausta. Niinhän me sitten tehtiin - reilusti poikki, ikkunan alareunan tasalta. Nyt näkee ikkunastakin ulos.



lauantai 18. lokakuuta 2014

Yöpakkasta

 
Yöpakkaset ovat saapuneet, vedet katkaistaan lähipäivinä. Puutarhatyöt täytyy vähitellen lopetella tältä kaudelta, ja siirtyä suunnitelmien tekoon.

Puutarha näyttää aamuisin kauniin talviselta, kun on kuuraa ja vähän luntakin. Näissä kuvissa kuitenkin kylvetään iltapäivän auringossa.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Syysaurinko

Vielä riittää aurinkoisia päiviä.

Naapurustoa

Katolla kun oltiin, tuli vilkaistua naapurustoakin toisesta näkökulmasta. Pitäisi käydä useamminkin.





maanantai 13. lokakuuta 2014

Piipunjuuri



Nuohooja kävi viime kuussa. Kehui piippua tukevaksi ja hyväkuntoiseksi. - Näkee, että tämän on joku tehnyt itselleen, sanoi.

Piipun juuressa oleva pellitys on laitettu nyöhemmin, ilmeisesti pari vuotta sitten. Olisiko ullakolle norunut silloin vähän vettä, ainakin muurinkupeessa on sen näköisiä raitoja. Nyt pellitys on kuitenkin vähän irtoillut. - Kannattaa tiivistää, vesi on sellainen pirulainen, että se löytää pienimmänkin kulkutien.

Siispä tiivistetiin pellinreunat ja kapuloitiin isän ohjeen mukaan. Siinä saa kuivua ensi kesään asti.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Syksyn värejä

Syksyssä on paljon lohduttomuutta, mutta myös kauniita hetkiä. Japaninlyhty - lyhtykoiso, lyhtykukka, juutalaiskirsikka - on levittäytynyt perennapenkin reunaan. Sen kukat ovat pienet ja vaatimattomat, mutta hedelmiä ympäröivät verhiöt tuleentuvat komeasti.


Värinokkosen lehdet pysyvät pitkään kauniina.


Kuunliljan lehdet loistavat keltaisina ja viiniköynnös alkaa punertua.

Syysmyrkkylilja eli alaston impi nousee kukkimaan vasta kun muut alkavat jo lakastua.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Lähiluontoa


Puutarhassa luonto on lähellä, toden totta. Liljan lehdeltä tapasin aurinkoisena päivänä kauniin punaisen rusokukkajäärän. Tai luulin tavanneeni - myöhemmin minulle kerrottiin, että se taisi olla liljakukko, mokoma pahis.






Kauniisti punertuva komeamaksaruoho houkuttelee perhosia ja mehiläisiä.





Kimalaiset piehtaroivat ja pärskyttelevät erityisesti malvan kukissa. Niitä on hauska seurata, ovat kovin tohkeissaan.



Mehiläiset viihtyvät myös daalioissa. Onkohan tämä sen paikallisen tarhaajan parvesta... talvella sitten herkuttelen hunajalla.

Joskus luonto tuppaa ihan lautaselle asti, kuten ampiaiset ulkona syödessä. Yksi vangittiin kakkukuvun alle mehuhetken ajaksi; siellä se kiukkuisena pörräsi, kun söimme pullaa. Ennen aina luulin, että kupu laitetaan kakun tai pullan päälle.

Lehtokotiloita on joka paikassa ja ne syövät melkein mitä tahansa. Puutarhassa onkin kesäkisa siitä, kuka kerää niiyä eniten; voittaja julkistetaan elojuhlassa ja hän saa palkinnon. Sateen jälkeen, tai kasteen noustua niitä voi todellakin napsia kasvien lehdiltä kymmenittäin.

Huhu kertoo, että kotilot olisivat persoja oluelle. Kaivoin kukkapenkkiin muutaman muovipullon, joissa on tilkka olutta. Ei ollut pullonsuulle jonoa, kun aamulla kurkistin. Yhden hoipertelevan kotilon mielestäni kuitenkin näin, suunnistavan pullolta toiselle.

torstai 25. syyskuuta 2014

Omenasatoa



Omenasato on ollut kohtuullinen, meidän mittapuulla jopa runsas. Pakastimessa on nyt omenahilloa kanelilla maustettuna, kardemummalla maustettuna sekä sellaisenaan. Neljä kattilallista. Ensi syksynä voisi kokeilla myös omenarenkaiden kuivatusta.

Naapurinrajalla oleva puu on kuulema Huvitus ja siinä on monen mielestä parhaat omenat. Keskellä on ilmeisesti Valkea kuulas ja olisiko vanhin sitten punakaneli. Katoksen kulmalla oleva pieni omenapuu voisi olla Pirja, sellaisen lapun löysin laatikosta. Se ei vielä tee omenoita moneen vuoteen.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Pahalaiset



- Tiesitkös, että sinulla on japanintatarta tuossa, kysyi naapurinrouva. Enpä tiennyt, mutta jutellessa selvisi, että se on haitalliseksi luokiteltu kasvi. Antaa kyllä hyvän näkösuojan, mutta peittää ennen pitkää koko pihan, jos sen antaa rehottaa. Ja sen jälkeen naapurinkin pihan, minkä vuoksi rouva oli asiasta huolissaan. Eräs mökkiläinen on kuulema yrittänyt useamman vuoden saada mokomaa tapetuksi, heillä sitä oli koko pensasaita. Toisaalta monella tuntuu kasvia olevan ihan tarkoituksella.

Aikani kun asiaa tutkin, päädyin hävityksen kannalle. Leikkasin kukinnat poikki ennen kuin ne ehtivät tehdä siemeniä. Sitten eristin tattaret muista kasveista muovilla ja suihkuttelin lehdet yltä alta puutarhakauppiaan suosittelemalla kasvinsuojeluaineella. Annoin myrkyn imeytyä lehtien kautta pari viikkoa, sitten leikkasin varret poikki ja kaatelin ainetta vielä suoraan onttoihin runkoihin. Sieltä sen pitäisi levitä juuristoon.


Samalla ehkä myrkyttyi myös isokierto eli valkokarhunköynnös, jota myös elämänlangaksi kutsutaan.Kaunis, mutta petollinen: kuristaa kuoliaaksi ne perennat, joiden ympärille kietoutuu. Tässä tattaren tapauksessa se ei tosin yhtään haittaisi. 

Ensi kesänä sitten nähdään, tepsiikö tämä konsti vai onko keksittävä uusia.


PS: Seuraavana kesänä nousi muutama pieni taimi. Suljin ne muovipusseihin, tarkoituksena hidastaa kasvua ja suihkautella myrkkyä myöhemmin. Lopulta tuli kaivettua mokomat kokonaan pois, ja suuri kimpale juurta, vadelmien tieltä.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Halkohäkki


Ihan itse tehty. Kuormalava pohjaksi ja jyrsijäverkosta reunat, päälle muovipeite. Sitten klapit sikinsokin häkkiin ja peite päälle.

Nuohooja neuvoi, että puut pitää kuivattaa kahden kesän yli, jottei hormi tervaannu. Nämä kun on tänä kesänä pilkottuja, ne voi laittaa varastoon ensi kesänä. - Kuivattele häkissä kevätahavan yli ja laita juhannukselta liiteriin, neuvoi isä. Sitä seuraavana kesänä niitä voi sitten jo poltella.

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kompostihommia

Lämpökompostori, pallokompostori, lehtikompostori, avokomposti ja pari betonireunaista laaria täynnä multaa... apua. Onneksi vanhemmat ehtivät hätiin ja lapioivat asiat kohdalleen. Samalla sain tukun hyviä neuvoja ensi kevättä varten.

Pantiin merkille, että kastematoja on täällä todella paljon. Se on hyvä asia - maa kun on aika savipitoista, kaikki möyhentäjät ovat tervetulleita.

Koottiin myös kottikärryt. Perinteisesti ensin väärin, niin että työntöaisat kääntyivät sisään- eivätkä ulospäin. Sitten hämmästeltiin hiukan, ja koottiin uudestaan.

Katolla todettiin nuohoojan puheet piipunpellistä aiheellisiksi. Kattohuopa sen sijaan näyttää olevan melko hyvässä kunnossa. Se menee hyvin vielä muutamia vuosia, kunhan naputellaan naulat kiinni kerran kesässä.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Portinpielen ihanuudet


Portinpielessä, syysleimujen joukossa kukoistavat kuningattaret, ihanat valkoiset päivänliljat!