Puutarhakolibri

Orvokkien ympärillä on vipinää. Kolibri kiertää ja kaartaa, siivet lyövät silmänräpäystäkin nopeammin. - Niin kauan kuin aurinko osuu virtakennoihin.

Lähtiessämme kävelylle uteliaat varpuset lehahtivat oitis tutkimaan uutta tulokasta. Täytyy varmaan iltaisin nostaa kolibri verannalle, että se säästyy isompien lintujen lähemmältä tuttavuudelta.

Talvesta selvittiin

Puutarha näyttää talvehtineen hyvin ja ahmii kevätaurinkoa aina kun se hieman lämmittää.

Isoäidin unikoissa oli vihreitä lehtiä koko talven, nyt niissä on jo paljon uutta kasvuakin. Unikoiden keskellä oleva mustaviinimarjapuu näyttää sekin hyväkuntoiselta, ensimmäisen talvensa jälkeen.

Suurissa pallolaukoissa on jo  rehevät lehdet. Myös kärhöpenkin maanpeitekasviksi istutettu pikkutalvio on juurtunut hyvin ja kasvattaa innokkaasti uusia varsia. Se ilahduttaa erityisesti, koska edellinen vaikea talvi kuulema söi monelta pikkutalviot.

Pallolaukkojen takana näkyy Helinän heinä. Olen nimennyt sen tätini mukaan, koska siemenet on saatu häneltä, kasvin nimeä ei vaan tullut kirjoitettua ylös. Siirsimme sen aikanaan parvekkeelta kukkapenkkiin ja yllätykseksemme se olikin monivuotinen. Jokin hernekasvi se näyttäisi olevan. Ruohoiset varret kasvavat tuuheaksi ja korkeaksi, kukkaset ovat herkän kauniit. 

Viljelylaatikosta putkahti tulppaani. Olen varmaan nostanut sen syksyllä turvaan jonkun kaivutöiden alta, mutta en yhtään muista. Nyt ei auta kuin odotella, minkä värisenä se kukkii. Sitten se löytää kyllä oikean paikkansa.

Pihan toinen puoli on täynnänsä idänsinililjaa ja kevättähteä. Joukossa posliinihyasinttia, helmililjaa, krookuksia, lumikelloakin vielä, ja tänä keväänä paljon vaaleanlilaa kukkasta. Viehättävää näin alkukeväästä, kun muut kukkaset vasta alkavat venytellä varsiaan ja lehtiään maan päälle.

Pian saadaan nauttia narsisseista ja tulppaaneista, sikäli kun kauriit eivät syö niitä iltapalakseen.

Keväthuumaa

Kummallisen talven ja kylmän kevään jälkeen - huumaavaa. En varmaan koskaan saa näistä kyllikseni.

Kylpyjä linnuille

Jätelavapäivänä kannattaa varata reilusti aikaa. Ei niin, että omalta palstalta löytyisi paljonkaan poisheitettävää, vaan muiden tuomien tavaroiden tutkailemiseen. Joukosta löytyy aina jotakin itselle käyttökelpoista - jos ei muuta niin ainakin ämpäreitä ja taimiruukkuja.

Tänä vuonna noukin kottikärryihini myös pienen puisen laatikon, puutarha-asioille tarkoitetun. Putsaamista ja uutta saranaa vaille. Jos poraisi pohjaan muutaman reiän, se voisi olla hyvä siemenpussien säilytykseen. Nauloja, pieniä saranoita ja sen sellaista. Ränsistyneen puutarhatontun, josta en ole ihan varma. Sadevesisaavin, kun edellisestä halkesi pohja talvella. Sekä kaksi kivaa emalivatia, linnuille kylpyaltaiksi.

Pienempi sopii erinomaisesti syreeninhaaraan, ihan niin kuin olin aiemmin ajatellutkin. Isompi saa olla maassa poppiksen juurella, siinä ei nyt juuri kasva mitään. Siirsin siitä hiljattain kimpaleen jotain pikkusipulikukkaa niittykukkapenkkiin. Ehkä se kukkii ensi keväänä, niin tunnistaminen onnistuu helpommin. Elleivät kanit syö sen sipuleita, ne ovat kuopineet penkkejä melko ahkerasti.

Kiinnostavien tavaroiden bongailuakin mukavampaa päivässä on nähdä naapureita. Vaikka puutarhalla on kesän mittaan monenlaisia tapahtumia, harvassa on näin paljon osallistujia.

Muistipeli

Muistatko meidät, kuka on kuka?

1 idänsinililja, 2 jalokiurunkannus, 3 jokeri, 4 kurjenpolvi, 5 pioni, 6 raparperi, 7 ritarinkannus, 8 ruohosipuli, 9 ja 10 sahrami, 11 siperiankurjenmiekka, 12 saksankurjenmiekka, 13 särkynyt sydän, 14 ja 15 ukonhattu, 16 unikko

9 11 12 14
3 2 10 6
15 7 5 8
13 1 16 4

Kesän alku

Vappupäivästä tuli aurinkoinen ja lämmin. Se ilahdutti mieltä, parin lumi- ja räntäsadepäivän jälkeen. Silmäniloksi istutin pinkin ruukkuneilikan - pinkkipenkkiin, kuinkas muuten.

Joka puolella näkyy herttaisia uusia alkuja. Pionit, ritarinkannus, särkynyt sydän, tohvelikukka, raparperi, jättilaukat, ruohosipuli, narsissit, unikot, jaloritarinkannus, kurjenmiekat ja monet muut jo muistan ja tunnistan.

Muutamista sen sijaan on vain aavistus, ajan myötä niillekin varmaan löytyy nimi.

Pienet sipulikukat ovat valloittavia. Iloiset talventähdet, lumikellot kauniine vihreine kuvioineen, idänsinililjat ja kevättähdet somasti sekaisin, kevätkurjenmiekat ja helmihyasintit siellä täällä.

Kunpa vain kanit jättäisivät krookukset rauhaan! Ja tulppaanit, kuka niitäkin syö?