
Yhtenä talvi-iltana sitten tartuin sorkkarautaan, eikä aikaakaan kun paikalla oli paljas lattia. Oikeastaan vain lattian aluslaudat, osittain lahot ja murentuneet. Ilmankos hiiriä juoksenteli. Nostelin laudat pois, ja kurkistin verannan alle - ei näkynyt asukkaita tai muutakaan erityistä.
Naapurin purkumökistä olin saanut syksyllä hyvää höylättyä lautaa, niistä tulisi kaunis lattia. Aluslaudoiksi löytyi ullakolta yksi tismalleen sopiva leveä lauta ja kaveriksi kapeampia.
Seinän viereen tulevia lautoja jouduin sekä kaventamaan että ohentamaan. Uhmakkaasti puukon ja vasaran avulla - jälki ei ollut kovin priimaa, mutta aluslaudoiksihan ne tulivat. Sitten sahasin päällilaudat ja sovittelin ne paikalleen. Aika hieno.

Kysäisin rautakaupasta ja kuinka ollakaan, melko samanlaista tuli heille jonkun tuotteen pakkaustukena. Eurolla valitsin pinosta muutaman. Naputtelin rimat seinään, samalla peitin nurkassa olevan rikkonaisen laudan.
Viimeistelin nurkkauksen jalkalistoilla. Niitä olen tuonut rautakaupan "ota tästä" -nurkasta, kärpäsverkkojen kehyksiksi. Kiinnitin seinän lähelle vielä ylimääräisen sinipiika-varren. Siihen on hyvä heittää multaiset housut kuivahtamaan.
Maalaus ei näillä ilmoilla oikein vielä onnistu, joten se saa jäädä kesään. Samalla voi sitten sipaista muitakin maalausta kaipaavia kohtia.