Päivän porkkana

Mahtaaako olla mitään herkullisempaa kun omassa puutarhassa kasvanut ruoka? Tässä kattauksessa on kesäkurpitsaksi naamioitunutta avomaankurkkua, porkkanaa ja perunaa sekä viimeiset pinaatit ja ranskalaiset pavut.

Kesä toisensa jälkeen saadaan seurata kasvun ihmettä. Tehdään hyvät multasekoitukset, vaalitaan taimia, suojataan milloin miltäkin ja yritetään muistaa kastella. Tänä kesänä tosin luonto on auttanut kasteluhommissa, kiitos vaan.

Kirjoitin aikaisemmin kurpitsaniksistä, kuinka tilaavievä kasvi kiertää keittiöpuutarhaa S-koukuilla ripustettuna. Nyt kasvu on siinä vaiheessa, että olen tukenut kurpitsat verkkokasseilla. Ensi kesänä voisi laittaa samalla tavalla, mutta toisen tavallisen tilalle koristekurpitsan. Kaksi komistusta kyllä riittää pyhäinpäivän lyhdyiksi, nyt on tulossa neljä. Muutama alku napsittiin pois, että nämä jaksavat valmistua.

Myös paviljongin kulman itävaltalainen on vihdoin alkanut tehdä kesäkurpitsoja. Kylmä kesä ja varjoinen paikka on tainnut koetella sen luontoa. Siemenpussissa lukee, että kurpitsaa pitää maistaa ennen pataan laittamista, ja jos se on kitkerää niin ei saa syödä. Ei huolta, hyvänmakuisia ovat olleet.

Porkkanajössiköiden lisäksi on saatu hauskoja päivän porkkanoita, niin kuin tänäänkin. Niitä on vielä maassa kasvamassa, kuten herkullisia perunoitakin. Sipuleita löytyi maasta se tusina mitä oli laitettukin, ensi kesänä voi laittaa reilusti enemmän.

Vadelmien kunkku

Tavalliset vadelmat ovat ihania, ja niitä on meillä runsaasti. Mutta karhunvadelmat ovat aivan erityisiä, en olisi koskaan uskonut.

Istutin taimen toissakesänä, kun olin lukenut, että karhunvadelman kukinta on hyvin kaunis. Viime kesänä hämmästelin taimen elinvoimaa, kun se toipui rankasta talvesta. Tänä kesänä sitten saimme ihastella täyteläistä kukintaa.

Nuput kuin pikkuisella ruusulla, kukat herkät ja viehättävät. Ja miten paljon niitä olikaan! - Jos noista kaikista tulee raakileita, niitä tulee todella reilusti. Niitä tuli. 

Pari viikkoa olemme nyt herkutelleet. Marjat kypsyvät samassakin tertussa eri aikoina, ja niiden poimiminen näkyy olevan taitolaji. Varovasti kypsyyttä tunnustellen ja samalla pitkiä piikkejä väistellen. Ensi kesänä osaan tukea marjovat versot yhteen suuntaan ja ensimmäisen vuoden versot toiseen. Päästään vähemmillä naarmuilla.

Mukava huomio sekin, että linnut eivät näistä tuntuneet välittävän. Kuten eivät vieressä kasvavista viinimarjoistakaan. Johtuisiko marjojen mustasta väristä. Naapureiden punaviinimarjat ovat hyvin suosittuja.

Siivilöidyt tienreunat

Nyt olen kyllä erityisen tyytyväinen itseeni.

Tienreunojen pitäminen siistinä on tärkeä, mutta tylsä ja työläs homma. Jotenkin se meinaa aina myös unohtua, puutarhaa kun tulee enimmäkseen katseltua sisältäpäin. Nyt keksin kuitenkin mainion niksin, jonka avulla työ sujui rivakasti ja reunus pysyy siistinä pidempään.

Jokunen päivä sitten tein yksinkertaisen siivilän, erotellakseni rikkaruohot mullasta. Vanhasta perunalaatikosta, johon taittelin teräsverkkoa. Juuri sen kokoisen, jota jaksan itse käsitellä. Nyt tuli mieleeni kokeilla sitä tienreunushiekalle. - A vot, työläästä hommasta tuli hauskaa lapiointia.

Lapiollinen siivilään, heiluttelu edestakaisin, rikkaruohot koriin ja seuraava. Samantien kaivelin aidan alitse myös suuret rikkaruohot, jotka kasvoivat pensasaidan sisällä. Kun kärry alkoi täyttyä, lapioin siivilöidyt hiekat takaisin tienreunaan.

Sammaleiset kohdat otin vähän tarkemmin koriin, sammal kun kuulema leviää pienistäkin muruista. Onneksi sitä oli vain pienellä pätkällä. Sekin ilahdutti, kun sain siistittyä palokujan pään, vanhan lyhtypylvään pätkän ympäriltä. 

Lopuksi haravoin reunuksen pariin kertaan ristiin rastiin. Tulipa siisti. Sopii hyvin näkymään pensasaidan toisella puolella, aurinkoisena kesäpäivänä.

Kaninkutale

Punatähkä ei saanut kauaa olla rauhassa. Ihmettelin, kun se näytti jotenkin vähenevän. Lähemmin katsoen, siitähän oli purtu kukintoja poikki. Yksi löytyikin nurmikolta, eikö lie maistunut vai tuliko hoppu loikkia pois. Rusakko varmaan, kun on noin korkealle yltänyt.

Kaikki pitää ilmeisesti aidata. Auttaakohan sekään.

Lomahaikeutta

Elokuun alku on hyvää loma-aikaa. Puutarha on silloin rehevimmillään ja täynnä kaikenlaista ihasteltavaa. Haikea tästä oli aamulla töihin lähteä.

Rehevää kasvua

Keittiöpuutarhan kanssa on selvästi vielä vähän opeteltavaa. Joka vuosi siihen istutetaan vain muutama taimi sinne tänne. Ja joka vuosi se on kahden kuukauden kuluttua tupaten täynnä. Milloin kehäkukkia, milloin kurpitsoja. Kasvu on rehevää ja pienet jäävät jalkoihin.

Tomaattihuoneessa tapahtui hämmentävä muodonmuutos, kun avomaankurkun taimet alkoivatkin tehdä kesäkurpitsoja. Sellaisia nokkaeläimen mallisia. Ahdasta on, kun taimia on tietysti kaksi vierekkäin.

Maissit ovat tänä kesänä hyvässä paikassa. Keskipihan auringossa, mutta tomaattihuoneen vieressä hieman tuulensuojassa. 

Talvikurpitsa kasvaa hauskasti oman vartensa päällä, toinen varren ja aidan välissä. Täytyy tipauttaa ne ja tukea verkkokassiin, ennen kuin kierähtävät itsestään ja vioittuvat.

Lapsille tongintaa

- Onkohan tuossa kirjoitusvirhe, minulta kysyttiin, kun Elojuhlien ohjelmassa luki "Lapsille tongintaa". Ei siinä ollut, vaan tuttu onginta oli saanut uuden muodon.

Euron hinnalla sai sujauttaa kätensä lierojen välistä laatikkoon ja noukkia sieltä houkuttelevimmalta tuntuvan lelupussin.

Tänään oli elomarkkinat. Aurinkoinen päivä, paljon asiakkaita ja lapsiperheitä. Vilskettä riitti myös tonginnassa. Hauskaa, että siitä tuli niin suosittu.

Tongintalaatikon tekovaiheista Nappi & Nonparellissa.

Hattukukka

Hiljattain opin, että särkyneen sydämen kuuluukin lakastua jo keskikesällä. Se on alkukesän kasvi, silloin vehreä ja kukassa. Minä kun luulin, että olen vaan laittanut sen liian paahteiseen paikkaan. Niinpä leikkasin särkyneen sydämen kellastuneet varret alas. Varmaan ne olisi voinut myös kieputtaa kerälle. Hupsut akileijat silppusin saksilla, varistellen siemenkodat huolellisesti keskelle penkkiä.

Sitten istutimme penkkiin kaksi kaunopunahattua ja niiden eteen punatähkän. Halusin kukkiin samaa sävyä kuin särkyneessä sydämessä on. Tulipa soma yhdistelmä, kerrassaan. Rimmaa mukavasti myös syysleimuihin käytävän toisella puolella.

Kyllä meillä on kaunista.

Uusi tuttavuus

Paviljongin kulman kesäkurpitsan kainalossa kasvaa kaunis kukkanen. Perunkoiso, tiesi naapuri kertoa. Sen voisi siirtää perennapenkkiin, kun vaan muistaisi. Mistähän se siihen on putkahtanut?

Kesäpäivä parhaimmillaan

Luonto kylpee auringossa, ihana kesäpäivä. Puutarha näyttää parastaan, iltapäivän vieraita odotellessa.

Kurpitsaniksi

Osallistuin kesäkisaan muun muassa kurpitsankasvatusniksillä. Suuri oranssi talvikurpitsa kasvaa hyvin lehtikompostissa, mutta on niin valtava, ettei oikein mahdu mihinkään. Avuksi tulevat aita ja S-koukut.

Vuorasin vihreän kompostikehikon siististi mustalla maisemointikankaalla, koska sijoitin sen näkyvälle paikalle keittiöpuutarhaan. Kangas myös tiivistää kompostin ja pitää sen lämpimänä, jolloin kompostoituminen nopeutuu.

Aloimme kasata lehtikompostia edellisenä syksynä - pohjalle pari kassillista oksasilppua, sitten vuorotellen puutarhajätettä, oksasilppua ja sellaista. Jatkoimme keväällä ja pinta kohosi vähitellen istutuskorkeuteen.

Kesäkuussa istutimme kaksi kurpitsan taimea. Sanomalehtitötteröön hyvää multaseosta, tötterölle kuoppa ja paikalleen, sitten taimi keskelle tötteröä. Toinen kurpitsa toiseen kulmaan, toinen toiseen.

Pidimme taimien päällä harsoa pitkälle heinäkuuhun, kunnes kasvu alkoi kunnolla. Päivisin toki avasimme ja annoimme hengittää. Jatkoimme myös kompostin täyttämistä puutarhajätteellä, kurpitsojen vierestä. Nyttemmin olen laittanut myös sahajauhoa, kun huomasin, että etana oli pujahtanut apajille. 


Keittiöpuutarhaa ympäröi verkkoaita. Kurpitsat mahtuvat kasvamaan, eivätkä haittaa muita viljelyksiä, kun niiden varret ohjataan verkkoaidan ulkopuolelle. Olemme ripustaneet niitä isoilla S-koukuilla, leveä nauha varmaan toimisi myös.

Kurpitsa ottaa hyvin kiinni aidasta omilla kärhöillään. Lehtiä täytyy vähän vahtia, että ne pysyvät omalla puolellaan aitaa - sisäpuolella kun ei ole niille tilaa.

Komeasti kukkii, ja kaksi kurpitsan alkua aidassa jo on. Sujautan ne verkkokasseihin jahka kasvavat vähän isommiksi.