Kylmän kesän satoa

Kesä on ollut kylmä ja kokemattoman puutarhurin sato jää melko pieneksi. Kaikenlaista mukavaa maisteltavaa kuitenkin on tullut, ja se kai on pääasia. Pikkuisetkin lasketaan ja kuvakulmilla vähän hämätään, kun viimeiset nostellaan maasta ennen syyskylmiä.

Porkkanapenkissä on ollut monia suuria ja maukkaita herkkuja, vaikka unohdin harventaa istutuksen alkukesästä. Tänä vuonna ne säästyivät hyvin porkkanakärpäseltä, harsotunnelin ja epäilemättä kylmän sään ansiosta. Kaksiväriset olisivat kuitenkin tarvinneet vielä kuukauden lisää kasvuaikaa. Värivaihtelu näkyi mukavasti jo pikkuruisissakin, isot olisivat varmasti olleet hienoja.

Sipuli oli uusi tuttavuus, ja ilahduin jokaisesta hopeasipulista. Pieniksihän ne jäivät, mutta tällä kokemuksella niitä arvaa ensi kesänä laittaa enemmänkin. Istukassipuleista kuitenkin, siemenestä kylvetyt nimittäin eivät ehtineet kuin alulle.

Perunat ovat pieni murheenkryyni. Helppoja ja tosi hyvän makuisia, mutta mokoma perunarutto pilaa aina tunnelman.Yhtenä päivänä kaikki on hyvin, ja seuraavana varret alkavat ruskistua. Leikkaan ne poikki, etteivät perunat vioitu, ja päätän, että ensi kesänä en laita koko pottumaata ollenkaan. Mutta ovathan ne niin hyviä, että taidan laittaa sittenkin. Säilyvätkin mainiosti parvekkeella, niin kauan kuin niitä riittää.

Perunoiden kanssa kasvanut kesäkurpitsa sen sijaan pahastui - joko perunarutosta tai harsotunnelista ja koleasta säästä. Yhtä kaikki sen lehdet menivät nopeasti huonoiksi, eikä sadossa ollut kehumista.

Onneksi lisänä oli köynnöstävää lajia. Se ei kyllä köynnöstänyt, mutta teki monta herkullista kurpitsaa.Yrttilaatikon päähän istutetun taimen oli tarkoitus kiivetä köynnöskehikkoa pitkin ja lehdillään varjostaa ruohosipulia, joka vähän kärsii auringosta. Köynnös jäi kuitenkin kasvamatta ja muhkein kurpitsa löytyi piiloutuneena ruohosipulipehkon varjoon.

Varjoon jäivät myös jättiläispavut, vaikka niille keksittiin hieno oma saavi keittiöpuutarhaan. Taimet olivat komeat ja ne kasvoivat ihan kohtuullisesti, mutta eivät ollenkaan samanmoisesti kuin ensimmäisenä kesänä. Vieressä rehenteli talvikurpitsa, jonka suuret lehdet tahtoivat haitata, vaikka niitä kuinka yritti käännellä pois papujen edestä.

Viereisessä laatikossa matalat ranskalaiset pavut jäivät maissien varjoon, eivätkä oikein kukoistaneet. Makupaloja niistäkin toki saatiin. Papuja olisi kyllä mukava saada reilusti, ne ovat talvella hyviä monissa ruuissa.

Keittiöpuutarhan ylpeys, ihana tomaattihuone täyttyi tomaatinvarsista sekä avomaankurkuista, jotka osoittautuivat kesäkurpitsoiksi. Hämmentävää.

Tomaatteja sentään tuli muutama kipollinen, pieniä punaisia ja vähän keltaisiakin. Ensi kesänä laitetaan ikkunoiden suojaan vähemmän taimia. Kirjoitan sen nyt tähän: kaksi tomaattia ja kaksi pienilehtistä kurkkua on sopiva määrä.

Niin ja paprikaakin on nyt kokeiltu. Se jäi pieneksi, mutta teki iloksemme pari kukkaa. Saattaisi menestyä hyvin valoisalla ja lämpimällä verannalla.

Koristekurpitsat eivät pihalla menestyneet, mutta tavalliset talvikurpitsat kasvoivat hyvin keittiöpuutarhan seinämiä pitkin. Kolme komistusta sadonkorjattiin eilen sisälle kypsymään. Hienot halloweenlyhdyt tiedossa!

Puolivarjoon

Naapurinrouva oli huomannut uuden tomaattihuoneemme ja tarjosi siihen ylimääräiseksi jääneitä bambuverhoja.

Ensin en oikein innostunut, mutta apupuutarhuri houkutteli kokeilemaan. On se mukavaa, kun toisilla on enemmän viisautta kuin itsellä.

Alkukesästä verhot suojaavat viileältä, keskikesällä paahteelta. Sitäpaitsi ne ovat mukavan näköiset ja viimeistelevät rakennelman kivasti.

Vaalea kate on hamppupäistärettä, jota leviteltiin kokeeksi lähes kaikille viljelyksille.

Sadonkorjuuta

Metsittyneiden mansikoiden ja puutarhavadelmien kausi alkaa olla ohi. Vadelmien varret saa kohta jo leikata - tänä vuonna marjoneet varret otetaan pois ja uusia versoja jätetään sopiva määrä sievään riviin. Karkulaiset kaivetaan maasta ja istutetaan sopivaan kohtaan, joko omalle tai ystävän maalle.

Kesäkurpitsoja olen kastellut ahkerasti, siinä missä muitakin, mutta en ole muutoin juuri niihin paneutunut. Lehtien alle kurkatessani löysin yllättäen kolme muhkeaa kurpitsaa. Lisäksi on muutama pienokainen vielä kasvamassa. Kukkiakin voi kuulema syödä, joko täytettynä tai friteerattuna. Miksei salaatissakin.

Myös härkäpapuja kasvatetaan ensi vuonnakin, ne ovat herkullisia kiehautettuna, melkein minkä kanssa vaan. Ja itse asiassa pinaattikin on aika kiva, tuumasin pinaattilettuja paistellessani.  Minttuakin kasvaa rohkeasti kukkapenkissä - ilmeisesti piparminttua, kun on niin muikea maku.

Raparperi on sopivan tuottelias, muutama varsi on vielä kasvamassa piirakkaa ja kiisseliä varten. Punaviinimarjoja tuli vain muutama rasiallinen, mutta vihreistä karviaisista saatiin monta purkillista hilloa. Hyvää lettujen kanssa. Punaisiakin karviaisia tulee jonkin verran, niitä on syöty niin, ettei hillottavaa paljoa jää. Ananaskirsikat sen sijaan ovat vasta tulollaan, toivottavasti aurinkoa riittää.

Tomaatit ovat ikiaikainen herkkuni, ja nämä tuntuvat olevan varsin satoisaa lajiketta. Miten mukavaa on kipaista paljain jaloin hakemassa tomaatit aamiaispöytään.

Samaan aikaan parvekkeellani on kasvanut muhkea spagettikurpitsa, pieniä maissintähkiä sekä pari hassunmallista kurkkua. Melkoinen kesä, aiemmin kun en ole juurikaan kasvattanut mitään syötävää.

Olin ajatellut, että ensi kesän syötäville viljelyksille riittäisi neljä suurta lavankauluslaatikkoa, mutta...