Lapsettaako?

- Lapsettaako?, huikkasi naapuri. No todellakin, kun vihdoin on lunta ja nyt se on kovaa vauhtia nuoskaantumassa. 

Hanskat litimärkinä taputtelin lumiukolle lisää vatsaa ja harmittelin, kun ei tullut porkkanaa mukaan. Naapuri kertoi laittaneensa ukolle lippiksen, minkähänlaisen hatun tämä saa.

Nokka tuli tuohesta ja lakki lautasista, sävy sävyyn kaulaliinan kanssa. Seuraavana päivänä löytyi vielä tumput käsiin, nyt on mukava vilkutella ohikulkijoille.

Talvipiha

 
Pitkän, pimeän syksyn jälkeen luminen puutarha näyttää niin kauniilta, kuin satumaalta.

Lumitaidetta

Aurinkoinen maaliskuun päivä, kantavalla hangella pitkät varjot. Viime kesän muistot törröttävät lumesta, vielä on aikaa uuden kasvun alkuun. Oravan jäljet hangella, valon ja varjojen leikki.

Kevään merkkejä

Yöllä on ollut 22 astetta pakkasta, mutta päivällä aurinko jo sulattelee lumia katolta. Kaunis talvipäivä, paksut hanget ja pikkupakkanen. Jatkuisi nyt vaan jonkin aikaa, vielä ei ole kiire lapionvarteen.

Lumihohde

Yhtenä iltana töistä tullessa poikkesin puutarhan kautta. Lumi hohteli hauskasti, kas kun auringonsäteet ovat päivällä osuneet sopivasti.

Talvilepo

Puutarha lepää hangen alla, pinnassa kevyttä puuterilunta. Jälkiä hangella - lintuja, kaneja, kettu. Rauhallista, ei kiirettä mihinkään.

Luminen puutarha

Tänä talvena on täytynyt olla nopea. Kun lunta on tullut, siitä on pitänyt nauttia heti, koska huomenna se on luultavasti ollut jo poissa. Eilen tuiskusi koko päivän, joten suuntasin heti aamiaisen jälkeen katselemaan kauneutta.

Lunta vitivalkoisena peittona, melkein 30 sentin paksuudelta. Luonto kiittää, jos lumi vaan säilyy. Lisäkään ei olisi pahitteeksi, onhan vasta helmikuun alku.

Talvikettu

Ketunjäljet pihalla ilahduttavat, niitä ei ole liikaa näkynyt. Ensimmäisenä kesänämme ketusta näkyi vilahdus, sen jälkeen parit jäljet talvessa.

Kovin olisi tervetullut vieras. Naapurin tuttavallisen kissan jäätyä auton alle kukaan ei oikein ole jahdannut hiiriä vakavissaan, ellei viimekesän minkkipesuetta lasketa. Ja minkki taas tekee tuhoa linnunpesille, se on kaunis mutta ikävä naapuri.

Hiiriä huomattavasti suurempi vaiva on kaneista, jotka syövät puutarhasta kaiken mitä ei ole suojattu verkoilla tai nostettu mokomien ulottumattomiin. Keittiöpuutarhan verkotus vielä menettelee, mutta kukkapenkeistä tulee vähän pöhkön näköisiä, jos ne kaikki täytyy aidata. Ketuille apajia riittäisi.

Viime keväänä, kun saatiin lunta, oli välillä portilla ruuhkaa. Tänä talvena ei ole paljoa päässyt jälkiä tutkailemaan.

Vihdoinkin lunta

Vihdoinkin lunta! Lokakuun lopussa oli yhtenä päivänä, joulukuun alussa yhtenä päivänä, ja nyt taas.

Sopivasti tulikin, tänään on Heikin päivä, jolloin perimätiedon mukaan talvenselkä katkeaa. Vuoden pimein aika alkaa väistyä ja kevään odotus alkaa. Päivä on jo tunnin pidempi kuin jouluna, ja aurinko laskee "vasta" neljältä. Kaunis lumipeite kuitenkin valaisee maiseman nyt ainakin muutamaksi päiväksi.

Lunta raitilla

Saatiinpa joulukuun alkuun yksi luminenkin päivä. Sitä piti heti käydä ihmettelemässä, huomenna kun taitaa jo olla vesikeli.

Rauhallista oli mökkikylässä. Muutama ulkoilija, jokunen mökinostaja, pari naapuria.

Apilat itävät

Kummallinen talvi. Maan pitäisi olla lumen peitossa, mutta nurmikot on vihreinä ja apilat itävät. Tarkoitus oli, että ne kylvetään juuri ennen lumen tuloa, ja itävät sitten keväällä.

Avasin pari päivää sitten varaston oven ja sieltä luikahti kissa ulos. Oli kai ollut popsimassa hiiriä. Että sen kokoiset kolot meidän seinissä. Ja verannalla oli nakerrettu saippuasta pienillä hampailla palanen, mahtoi olla hyvää.