Iltaistutukset

Kesäisen lämpöiset päivät saavat kiirehtimään kevätistutusten kanssa - naapurit laittoivat perunat jo viime viikonloppuna. Näin kuumalla jätän mieluusti istutukset iltapuhteelle, on taimillekin parempi.

Perunamaa sai uuden muodon, kun takamaan viljelylaatikot nostettiin paviljongin kulmalle ja penkki tehtiin vanhojen betoniperustusten sisään. Aika matalaksi se nyt jäi, mutta sitä voi halutessa korottaa vaikka ensi kesänä. Multakaan ei ole kehuttavaa, ja hiukan jännällä odottelen, nouseeko sieltä nurmikkoa vai perunanvarsia. Tilaa on nyt kuitenkin reilummin, se on mukavaa. Vasemmalle istutin Annabellaa ja oikealle Siikliä, tässä se nyt lukee.

Uusvanhoista laatikoista toiseen tuli mansikkaa. Viisi Lumotarta ja yksi amppelimansikka, joka on asunut yrttilaatikossa. Nyt saan marjat kivasti suojattua rastailta, hiiriltä ja muilta kiinnostuneilta. Jospa muutaman saisi tänä kesänä omaan suuhun.

Toiseen laatikkoon tuli pari riviä porkkanaa ja yksi punasipulia. Kumpiakin jäi reilusti, joten laitoin niitä vielä valkosipulin kaveriksi tomaattihuoneen viereen. Viime vuonna porkkanat olivat maukkaita, sipulinviljelyä vasta harjoiteltiin.

Yrttilaatikossa talvehtivat hyvin ruohosipuli sekä kaunis köynnöspinaatti. Lisäksi näkyy joko piparjuuren tai inkiväärin lehtiä, ja yksi valkosipuli. Niitä on lisää viereisen laatikon päädyssä, ja muistaakseni kukkapenkissä tai kahdessa.

Kesäkukista istutin sinistä lobeliaa korkeaan kukkatelineeseen, jonka sain hiljattain lahjaksi. Omenapuun pikkukoriin tuli tänä vuonna olkikukka. Siniseen suureen astiaan voisi taas laittaa orvokkeja, ne olivat viime kesänä kauniita.

Istutettua:

Peruna - Annabella
Peruna - Siikli
Porkkana - Nantes 2 siemennauha
Mansikka - Lumotar
Sipuli - Red Baron st

Herkullista satoa odotellessa

Olipas mukava puutarhakurssi tänään.Töiden määrä väheni ja sain vahvistusta moneen asiaan, joita olen jo kokeillut.

Siemenet voi kylvää suoraan reilun kokoisiin ruukkuihin, jottei herkkiä taimia tarvitse siirrellä pienistä ruukuista isompiin. Ainakin minun käsissäni ne tuppaavat siirtäessä vioittumaan, ja onhan se aikamoinen hommakin. Myös  taimelan tilantarve on helpompi arvioida, kun käyttää suoraan lopullisia ruukkuja.

Alimmaiseen multakerrokseen voi sekoittaa lannoitetta, vinkkasi toinen kurssilainen. Juuret yltävät siihen suunnilleen niihin aikoihin, kun taimi alkaa tarvita lisäravinnetta. 

Monet kasvit voi kylvää suoraan ulos. Kurkut, kurpitsat, pavut ja persiljan muun muassa, perunoista puhumattakaan.

Vuoroviljely vähentää lannoitustarvetta. Vastaperustettuun laatikkoon laitetaan ensimmäisenä vuonna kasveja, jotka tarvitsevat paljon ravinteita. Toisena vähemmän tarvitsevia, kolmantena köyhässä maassa viihtyviä. Ja neljäntenä maanparannuskasveja, jotka sitovat typpeä ilmasta ja luovuttavat sen maahan.

Idean olen kyllä tiennytkin, mutta tänään ymmärsin asian paremmin.

Samalla voi yrittää toteuttaa sekaviljelyä. Siinä eri malliset ja eri syvyyksiin juuria kasvattavat kasvit tukevat toisiaan. Joskus ihan fyysisestikin, joskus tuhoeläimiä ja kasvitauteja vastaan.

Maan kääntämistä vuosittain ei suositella, riittää kun huolehtii pintaosasta. Näin pieneliöt pysyvät tyytyväisempinä. Toki maa aikaa myöten tiivistyy viljelylaatikoissakin, mutta sitä voi auttaa sekoittamalla saviseen multaan jo alunperin riittävästi hiekkaa ja muuta rakennetta keventävää.

Sadonkorjuuaikaan naatit, lehdet ja varret voi silputa mullan päälle ja käännellä sen sekaan. Näin ravinteet palautuvat maahan.

Puille ja marjapensaille voi laittaa kasteluputken, jotta vesi menee suoraan juurille eikä jää maan pintaan.

Lisäksi voi tehdä rautakangella reiän ja nakata sinne kourallisen sopivaa lannoitetta; varastosta se liukenee vähitellen juuriston käyttöön. Samoin voi tehdä viljelylaatikolle, jos ravinnelisäys on tarpeen.

Monenmonta hyvää neuvoa, vinkkiä ja uutta tietoa sain reppuuni. Pian saakin jo taimikasvatusta aloitella, jahka veranta hieman lämpenee.

Vetäjä: Pihailo, pihailo.fi
Järjestäjä: Vantaan aikuisopisto, ilmonet.fi

Kylmän kesän satoa

Kesä on ollut kylmä ja kokemattoman puutarhurin sato jää melko pieneksi. Kaikenlaista mukavaa maisteltavaa kuitenkin on tullut, ja se kai on pääasia. Pikkuisetkin lasketaan ja kuvakulmilla vähän hämätään, kun viimeiset nostellaan maasta ennen syyskylmiä.

Porkkanapenkissä on ollut monia suuria ja maukkaita herkkuja, vaikka unohdin harventaa istutuksen alkukesästä. Tänä vuonna ne säästyivät hyvin porkkanakärpäseltä, harsotunnelin ja epäilemättä kylmän sään ansiosta. Kaksiväriset olisivat kuitenkin tarvinneet vielä kuukauden lisää kasvuaikaa. Värivaihtelu näkyi mukavasti jo pikkuruisissakin, isot olisivat varmasti olleet hienoja.

Sipuli oli uusi tuttavuus, ja ilahduin jokaisesta hopeasipulista. Pieniksihän ne jäivät, mutta tällä kokemuksella niitä arvaa ensi kesänä laittaa enemmänkin. Istukassipuleista kuitenkin, siemenestä kylvetyt nimittäin eivät ehtineet kuin alulle.

Perunat ovat pieni murheenkryyni. Helppoja ja tosi hyvän makuisia, mutta mokoma perunarutto pilaa aina tunnelman.Yhtenä päivänä kaikki on hyvin, ja seuraavana varret alkavat ruskistua. Leikkaan ne poikki, etteivät perunat vioitu, ja päätän, että ensi kesänä en laita koko pottumaata ollenkaan. Mutta ovathan ne niin hyviä, että taidan laittaa sittenkin. Säilyvätkin mainiosti parvekkeella, niin kauan kuin niitä riittää.

Perunoiden kanssa kasvanut kesäkurpitsa sen sijaan pahastui - joko perunarutosta tai harsotunnelista ja koleasta säästä. Yhtä kaikki sen lehdet menivät nopeasti huonoiksi, eikä sadossa ollut kehumista.

Onneksi lisänä oli köynnöstävää lajia. Se ei kyllä köynnöstänyt, mutta teki monta herkullista kurpitsaa.Yrttilaatikon päähän istutetun taimen oli tarkoitus kiivetä köynnöskehikkoa pitkin ja lehdillään varjostaa ruohosipulia, joka vähän kärsii auringosta. Köynnös jäi kuitenkin kasvamatta ja muhkein kurpitsa löytyi piiloutuneena ruohosipulipehkon varjoon.

Varjoon jäivät myös jättiläispavut, vaikka niille keksittiin hieno oma saavi keittiöpuutarhaan. Taimet olivat komeat ja ne kasvoivat ihan kohtuullisesti, mutta eivät ollenkaan samanmoisesti kuin ensimmäisenä kesänä. Vieressä rehenteli talvikurpitsa, jonka suuret lehdet tahtoivat haitata, vaikka niitä kuinka yritti käännellä pois papujen edestä.

Viereisessä laatikossa matalat ranskalaiset pavut jäivät maissien varjoon, eivätkä oikein kukoistaneet. Makupaloja niistäkin toki saatiin. Papuja olisi kyllä mukava saada reilusti, ne ovat talvella hyviä monissa ruuissa.

Keittiöpuutarhan ylpeys, ihana tomaattihuone täyttyi tomaatinvarsista sekä avomaankurkuista, jotka osoittautuivat kesäkurpitsoiksi. Hämmentävää.

Tomaatteja sentään tuli muutama kipollinen, pieniä punaisia ja vähän keltaisiakin. Ensi kesänä laitetaan ikkunoiden suojaan vähemmän taimia. Kirjoitan sen nyt tähän: kaksi tomaattia ja kaksi pienilehtistä kurkkua on sopiva määrä.

Niin ja paprikaakin on nyt kokeiltu. Se jäi pieneksi, mutta teki iloksemme pari kukkaa. Saattaisi menestyä hyvin valoisalla ja lämpimällä verannalla.

Koristekurpitsat eivät pihalla menestyneet, mutta tavalliset talvikurpitsat kasvoivat hyvin keittiöpuutarhan seinämiä pitkin. Kolme komistusta sadonkorjattiin eilen sisälle kypsymään. Hienot halloweenlyhdyt tiedossa!

Rehevää kasvua

Keittiöpuutarhan kanssa on selvästi vielä vähän opeteltavaa. Joka vuosi siihen istutetaan vain muutama taimi sinne tänne. Ja joka vuosi se on kahden kuukauden kuluttua tupaten täynnä. Milloin kehäkukkia, milloin kurpitsoja. Kasvu on rehevää ja pienet jäävät jalkoihin.

Tomaattihuoneessa tapahtui hämmentävä muodonmuutos, kun avomaankurkun taimet alkoivatkin tehdä kesäkurpitsoja. Sellaisia nokkaeläimen mallisia. Ahdasta on, kun taimia on tietysti kaksi vierekkäin.

Maissit ovat tänä kesänä hyvässä paikassa. Keskipihan auringossa, mutta tomaattihuoneen vieressä hieman tuulensuojassa. 

Talvikurpitsa kasvaa hauskasti oman vartensa päällä, toinen varren ja aidan välissä. Täytyy tipauttaa ne ja tukea verkkokassiin, ennen kuin kierähtävät itsestään ja vioittuvat.

Tiluksilla

Kesäaurinko hellii meitä ja tiluksilla riittää hämmästeltävää.

Rullasin tomaattihuoneen verhot ylös, jotta tomaatit saisivat riittävästi aurinkoa. Pölytyksestä olen ollut huolissani, löytävätkö pörriäiset kukkiin ovenraosta. Koleampina päivinä kun en ole raaskinut nostaa ovimuovia, ettei kasveille tule kylmä.

Ainakin joku on löytänyt, koska tomaateissa on pikkuruisia raakileita. Leikkasin varkaat ja joitakin ylimääräisiä lehtiä, jotta kasvuvoimaa riittäisi pikkuisten kypsyttelyyn.

Avomaankurkkukin tuntuu viihtyvän hyvin, siinä on jo monta alkua. Paprikat, purjot ja sipulit sinnittelevät, kovin ovat pieniä.

Köynnöspapujen istutus suureen pyöreään vatiin näyttää onnistuneelta. Laji on melko voimakaskasvuinen, joten laitoin tukevat kepit ja kullekin pavulle oman kiipeämisnarun.

Toivon hyvää satoa, koska tämä on lempipapuni isoine jättipalkoineen. Viime kesänähän taimetus epäonnistui ja satoa tuli vain sen verran, että sain talteen siemeniä. Nämä ovat noista omista siemenistä taimetettuja, jännittävä nähdä ovatko palot yhtä muhkeita kuin ensivuotisissa. Kukkia ainakin on mukavasti.

Papujen keskellä kasvaa isosamettiruusu, tuholaisia karkottamassa. Selvästi viisaampi valinta kuin suurikokoinen ryhmäsamettiruusu.

Maissit pääsivät tänä vuonna aurinkoisemmalle paikalle. Kasvu on komeaa ja ensimmäiset tähkät alkavat juuri muodostua. Sato tietysti jää melko vaatimattomaksi meidän kesässä, mutta hienon näköinen maissi on, jykevine varsineen, ja siksi sitä on kiva kasvattaa.

Viime vuonna kyllä nauratti, kun silputtiin maissinvarsia ja kurpitsan lonkeroita. Verrattuna syötäviin osiin, varsia ja lehtiä oli jokseenkin paljon. 

Puolivarjoon

Naapurinrouva oli huomannut uuden tomaattihuoneemme ja tarjosi siihen ylimääräiseksi jääneitä bambuverhoja.

Ensin en oikein innostunut, mutta apupuutarhuri houkutteli kokeilemaan. On se mukavaa, kun toisilla on enemmän viisautta kuin itsellä.

Alkukesästä verhot suojaavat viileältä, keskikesällä paahteelta. Sitäpaitsi ne ovat mukavan näköiset ja viimeistelevät rakennelman kivasti.

Vaalea kate on hamppupäistärettä, jota leviteltiin kokeeksi lähes kaikille viljelyksille.

Hamppupäistäre

Naapuri mainosti luonnonmukaista katetta viljelyksille ja pitihän sitä kokeilla. Niinpä tilasimme kimpassa hassulta kuulostavaa hamppupäistärettä, ison laatikollisen kullekin.

Sitä sitten apupuutarhurin kanssa levitimme sinne tänne, sitä mukaa kun teimme istutuksia. Perunoille emme laittaneet, mutta yrttilaatikot, maissit, porkkanat, kurpitsat, tomaatit, kesäkurpitsat ja sipulit saivat osansa. Jäi sitä vielä perennoillekin.

Katteen pitäisi suojata hallalta ja helteeltä, vähentää kosteuden haihtumista ja vaikeuttaa kotiloiden kulkua. Saapas nähdä. Syksyllä sen voi sekoittaa multaan, maata kuohkeuttamaan.

Lisätietoa: hamppukauppa

Hyvät grobiootit

Taimikasvatus sujui tänä vuonna hienosti. Taimet ovat hyvinvoivia ja reippaita, niitä on ilo istuttaa.

Kasvatin taimet ensimmäistä kertaa verannalla. Siitä tulikin väliaikaisesti hieno taimela. Veranta on päivisin hyvin aurinkoinen ja lämmin, mutta viilenee öisin. Varmaankin valoa ja lämpöä oli pikkuisille juuri sopivasti. Kastelin taimia alustoille, jotta niiden juuret kehittyisivät vahvoiksi. Läpinäkyvät, ilmavasti asetellut muovit pitivät kosteuden tasaisena.

Saimme näytteeksi luonnonmukaista taimimultaa, joka sisältää hyötymikrobeja. Se on tarkoitettu juuri kylvöksille ja taimikasvatukseen. Osa taimista sai sekoitusta, osa pelkästään tätä GroBiootti-multaa. Mainiosti toimi ainakin minun taimelassani. Ensi keväänä en kylvöissä muuta käytäkään.

Lisätietoa: Green Care

 

Tomaattihuone

Ihana tomaattihuone on vihdoin valmis. Kuin pikkuinen kasvihuone, ikkunoineen ja vinokattoineen. Pian päästään istuttamaan tomaattia, kurkkua, sipulia ja paprikaa. Ne ovat jo päivisin käyneet harjoittelemassa.

Mummolassa oli aikanaan kasvihuone navetan päädyssä, sellainen iso, jonka sisälle käveltiin. Muistan hyvin sen lämpimän kostean, tomaatintuoksuisen ilman. Itse laitoin viime kesänä keittiöpuutarhaan kasvihuonemuovista pienen tomaattimajan. Se oli söpö, ja tuoksu oli oikea, mutta kasvukaudella pieni tila oli liian tukahduttava. Nyt tilaa on hieman enemmän ja ilma kiertää paremmin. Eihän tämä oikea kasvihuone ole, mutta ikkunat suojaavat tuulelta ja sateelta.

Puuhaa siinä oli, tottakai. Vanhat ikkunat sain syksyllä naapurin purkumökistä, ja koko talven piirtelin niitä vuoroin vaakaan ja vuoroin pystyyn. Laskeskelin pystypuiden mittoja, pohdiskelin mitä laitettaisiin katoksi ja miten sen saisi vinoon. Lautoja olin saanut toiselta naapurilta, ne talvehtivat keinussa pressun suojissa. Mökissä oli viisi vajaakorkuista ikkunaa vähän ylimääräisenä, niitä käytettiin talvisin tuplina. Maaliakin oli varastossa, joten lopulta tarvitsi ostaa vain rungon muodostavat pysty- ja vaakapuut sekä metallisia kulmia, reikälevyjä ja ruuveja.

Kokoaminen sujui muuten ihan suunnitelmien mukaan, mutta olin laskenut ikkunoiden alle tulevan vaakapuun liian naftiksi. Mökin uolelle suunnitellut pystypuut olivat vähän pidemmät, joten laitettiin ne. Siinä meni katon kaltevuus, mutta eipä tarvinnut lähteä uudestaan kaupalle. 

Maalaus oli kyllä hankalaa tässä vaiheessa, koska isoja seinustoja oli raskas käännellä. Onneksi oli aurinkoisia päiviä, ettei tarvinnut rakennella sateensuojia.

Alunperin olin ajatellut, että maalausurakka olisi ennen kokoamista. Niin se olisi kannattanut tehdä, mutta onnistui se näinkin. Alaosasta tuli kauniin sininen, yläosan puut sekä ikkunankarmit ovat valkoiset. Ikkunat ovat vanhat ja aika huonokuntoiset, mutta niiden kunnostaminen sai jäädä toiselle kesälle.

Maalin kuivettua kiinnitettiin sivut toisiinsa päätypuilla ja ruuvattiin sitten alaosan päätylaudat. Kehikko nostettiin keittiöpuutarhaan ja loput ikkunat kiinnitettiin siellä. Julkisivuikkunat ovat kiinteät, mutta päätyikkunoita voi nostaa ja laskea, sen mukaan haluaako tuuletusaukon alas vai ylös. Mökin puolella on ikkunat vain reunoissa ja ne voi avata, jotta työskentely on helpompaa. 

Laatikon sisäpuolen käsittely aiheutti päänvaivaa, miten estäisin sitä lahoamasta. Ensin ajattelin käyttää tervaa, mutta mielikuva tomaattien terva-aromista ei miellyttänyt. Lopulta sivelin pari kerrosta Supi saunasuojaa, kun sitä sattui olemaan varastossa.

Laitoin seinustoille paksun vesiputken pätkiä tuomaan ilmavuutta, sitten ympäriinsä ensin teräsverkkoa ja sen päälle maisemointikangasta. Pohjasta leikkasin kankaat auki, että madot pääsevät matkustamaan vapaasti.

Sen jälkeen laatikkoa täyttämään. Ensin naapureilta haalitut vadelmanvarret, omat kun silputtiin jo viime syksynä. Sitten multasekoitusta, jossa perusmullan lisäksi hiekkaa, kalkkia ja naapurimökistä saatuja sahajauhoja. Pintaan pari sanomalehteä ja sitten ostomultaa päälle. Mitenkähän tässä käy.

Katoksi tuli ensin kasvihuonemuovia, jonka nostin ylös kieputtamalla sen laudan ympärille. Se ei kuitenkaan pysynyt tuulessa paikallaan. Monien pohdintojen jälkeen katseeni osui vihdoin ylimääräisiin tuplaikkunoihin. Ne asettuivat mukavasti vinoon, kun etureunaan kiinnitetiin lauta kantilleen.

Päätyihin tein pienet tuuletusikkunat rimoista ja muovista. Ne sopivat alaosaan, kun ikkuna on ylhäällä, ja ne saa helposti pois paikaltaan, kun haluaa lisätä tuuletusta.

Kattona ollutta muovia kavennettiin ja siitä tuli mökinpuolen keskiosaan mainio ovi. Viileällä ilmalla muovi pysyy alhaalla laudan ja kiven avulla, lämpimällä sen voi kieputtaa laudan ympärille ja nostaa katon reunalle.

Mummolafiilistä pienessä mittakaavassa.