Lasten olympialaisiin

 

Yhteistuumin värkättiin numerolaput viime kesänä puutarhan lasten ja nuorten olympialaisiin. Pienet ja vähän isommatkin kilpailijat kantoivat niitä kunnialla juostessaan, hypätessään ja heittäessään. Ihan olivat oikeiden urheilijoiden oloisia punaisine poskineen ja lenkkareineen. 

Mielestämme numerolappuja tehtiin reilusti, 30, mutta kaikkien yllätykseksi kilpailijoita oli peräti 29. Lapsiperheitä on tullut puutarhalle viime vuosina ilahduttavan paljon. Niinpä ajattelimme tehdä vielä kymmenkunta lisää, että varmasti riittää kaikille tulevinakin kesinä.

Numerolaput ovat kooltaan 18x18 cm ja joka reunassa on yksinkertainen päärme. Sivureunojen päärmeet toimivat nauhakujina. Nauhat ovat 120 cm pituiset, mutta venyvät käytössä. Lappuja on aina kaksi per kilpailija, yksi edessä ja toinen takana. 84 siis yhteensä.

Montako naista työhön tarvittiin? Yksi penkoi kankaat lakanavarastostaan, toinen repi ja ompeli, kolmas lahjoitti nauhan, neljäs piirsi kauniit numerot ja yhdistyksen lyhenteen. Verraton tiimi. Viides lahjoitti vielä hienot pokaalit, joilla pienet ja vähän isommatkin kilpailijat palkittiin.

Säilytyskassi syntyi kätevästi viimeisestä kangastilkusta, joka jäi aikanaan Riihen lasten kalusteiden päällisistä. 

Kun sopivaa vetoketjua ei ollut, tein yläreunaan kaitaleen äidin vanhan farkkuhameen rippeistä ja laitoin siihen painonepparit. Sopiva kantohihna tuli samaisen hameen nappilistasta.

80-vuotias

Päivän ehdoton kohokohta oli 80-vuotisjuhla. Puutarha on nimittäin perustettu helmikuussa 1934, silloiseen Helsingin maalaiskuntaan. Tuohon aikaan siirtolapuutarhoissa asuttiin yleensä koko kesä, viljeltiin paljon ruokaa ja pidettiin myös kaneja, possuja, lampaita sekä kanoja. Historiaa. 

Juhlien suunnittelu oli aloitettu jo viime kesänä, ja se kyllä näkyi hienossa toteutuksessa. Ohjelmassa oli musiikkiesityksiä, tarinoita mökkiläisyydestä eri aikakausina ja tietenkin puheita sekä lahjoja. Ohjelman jälkeen syötiin herkullista lohikeittoa, ruisleivän ja kotikaljan kera. Illalla olisi ollut vielä tanssit riihellä, mutta päiväunet ja iltapuutarhurointi veivät niistä tällä kertaa voiton.

Tarinatuokiossa eräs rouva kertoi viettäneensä puutarhamökillä kaikki kesät vuodesta 1944 asti, siis seitsemänkymmenen vuoden ajan, aina vapulta lokakuun puoliväliin asti. Toinen kertoi, että koko perhe - muun muassa 17 lastenlastenlasta - kokoontuu mökille aina äitienpäivänä aloittamaan kesäkauden. Muuan herrahenkilö taas muisteli, että nuoria oli aikanaan paljon nykyistä enemmän, niin että pelkästään Mateista sai kokoon oman jalkapallojoukkueen.

Myös muiden Helsingin siirtolapuutarhojen onnitteluja oli mukava kuunnella. Historiaa on heilläkin takanaan, neljästäkymmenestä yhdeksäänkymmeneenkuuteen vuoteen. Kukin sanoi vuorollaan sanasen, ja moni antoi juhlajuomaksi "caavaa", jotta kaava-asiat sujuisivat jatkossakin hyvin. Yhteislahjana saimme muurinpohjapannun.