Aamuiloja

 

Vapaapäivän iloja on kierrellä aamulla puutarhassa. Tutkailla ajan kanssa, mitä siellä on tapahtunut ja millainen päivä tänään on tulossa.

Ihastella kaikkein kauneimmat kukinnot, rohkaista nuppuja avautumaan, harmitella kanin syömät orvokit ja sipulit, raottaa tomaattihuonetta pölyttäjille.

Suunnitella päivän puuhia, nostella valmiiksi keppejä tuonne, kastelukannuja tänne, nauhoja ovenkahvaan.

Päivän kuluessa useimmat puuhat korvautuvat uusilla ja siirtyvät sujuvasti seuraaviin päiviin, mutta väliäkös tuolla.

Karjalan neito, Idän unikko, kultahelokki. Kaunista on.

Asetelmia

Puutarhassa asetelmat ovatkin vähän suurempia kuin kotona tai parvekkeella. Silmän harjaantuminen vie aikaa, mutta vähitellen kauneutta oppii katsomaan ja suunnittelemaan.

Yksi ehdottomista suosikeistani on porttikaaren kärhö, joka kukkkii loppukesästä sinisenä pilvenä. Keväällä alle polvenkorkuiseksi leikattu köynnös kasvaa huimaa vauhtia.

Kultapiisku siirrettiin keskikäytävän viereisestä perennapenkistä. Se leviää kuulema voimakkaasti, mutta halusin kuitenkin säästää pienen palan. Täytyy vaan leikata varret ennen siementen kehittymistä. Oikealla puolella on varaston kulmalta aikanaan muuttanut juhannusruusu ja taustalla pensashanhikkiaita. Keskellä kerrostalotyyppinen kotikolo ja sen juurella pikkusydän.

Kultapiiskusta vasemmalla, vanhan omenapuun juurella ihanat idänunikot. 

Upeat unikot

Unikot ojentelevat itseään näköalapaikalla, ohikulkijoiden ilona. Pulleat nuput, upeat kukinnot. Valkoisten joukossa yksi oranssi, värimaailmaa täydentämässä.

Ihania idänunikoita saatiin ihastella jo viime kesänä. Hieman hämmentyneinä siitä, että kaunottarien kasvatus onnistui sittenkin.

Ihana idänunikko

Ihana valkoinen idänunikko kurottelee aurinkoon. Tytär kylvi siemenet toissakesänä, nyt saamme vihdoin ihastella ihmettä.