Omenankukkia

Henkeäsalpaavan kaunista. Mihin vain katsonkin, omenapuut, päärynät ja luumut kukkivat runsaina. Voitko kuvitella, kaikilla 182 palstalla.

Siirtelyä

Tänään oltiin siirtolapuutarhaidean ytimessä - siirreltiin asioita paikasta toiseen.

Paviljongin kulmalla oli hyvää tilaa parille viljelylaatikolle. Toiseen olen suunnitellut mansikkaa, toiseen ehkä porkkanoita tai sipulia. Takamaalla taas oli laatikoita, joissa olen kasvattanut perunaa ja kesäkurpitsaa. Sinne kuitenkin sopisi paremmin yhtenäinen, mittojen mukaan nikkaroitu iso laatikko.

Ensin oli siirrettävä pieni pirja-omenapuu uuteen paikkaan, siperiankurjenmiekan ja kurtturuusun väliin. Jos se menestyy, yritän varttaa runkoon syysviirun oksia, ennen viirusta luopumista. Istutuskuoppa jäi kyllä vähän pieneksi, mutta sinne tuli kuitenkin pollen parasta sekä kalkkia, puutarhamullan sekaan. Jätin puun koholle ja laitoin vielä omaa kompostimultaa ympärille. Vanhasta talikosta tuli napakka tuki.

Viljelylaatikoiden alta muokattiin maata kevyesti. Toivottavasti sanomalehteä tuli riittävästi, etteivät asterit puske läpi. Vadelmanvarsia tuomaan ilmavuutta, kärryllinen perunamaan multaa, toinen viimekesäistä viherkompostia. Multaa, viherkompostia, multaa. Nyt saavat painua pari viikkoa, sitten lisätään tarvittaessa. Päällimmäiseksi tulee kaupan multaa, sitten istutus ja katteeksi hamppupäistärettä.

Ensimmäistä kertaa käytän nyt omaa kompostimultaa. Se on muhinut pari vuotta, mutta sen verran karkeaa, että siviilöin oksankappaleet ja muut joukosta pois. Kompostorit ovat kylmiä eivätkä kovin tehokkaita. Maan sisällä osittain oleva toimisi paremmin, sellaisia naapureilla tuntuu olevan.


Eilen siivosin minttupenkin, porttikärhöt ja särkyneen sydämen. Tänään siperiankurjenmikan, pikkuisen saksankurjenmiekan sekä ukonhatut, joista osan annoin naapurille. Siisti multakerros saa penkit näyttämään niin hienoilta, toivottavasti ravinteitakin on säilynyt.

Vaatimattomuus kaunistaa

Vaaleanpunainen kärhö ihastuttaa herkällä kukinnallaan. Kärhöpenkin maanpeitekasvina viihtyy pikkutalvio.

Lemmikeistä on kamalan vaikea päättää, kummat ovat suloisempia. Varmaan molemmat.

 Omenapuiden kukinta on tänä vuonna maltillinen, viime vuosi olikin aivan erityisen lumoava.

Omenasatoa

Omenasato on ollut kohtuullinen, meidän mittapuulla runsas. Pakastimessa on nyt omenahilloa kanelilla maustettuna, kardemummalla maustettuna sekä sellaisenaan. Neljä kattilallista. Ensi syksynä voisi kokeilla myös omenarenkaiden kuivatusta.

Naapurinrajalla oleva puu on kuulema Syysviiru ja siinä on monen mielestä parhaat omenat. Keskellä on ilmeisesti Valkea kuulas ja olisiko vanhin sitten punakaneli. Katoksen kulmalla oleva pieni omenapuu voisi olla Pirja, sellaisen lapun löysin laatikosta. Se ei vielä tee omenoita moneen vuoteen.