Omenankukkia

Henkeäsalpaavan kaunista. Mihin vain katsonkin, omenapuut, päärynät ja luumut kukkivat runsaina. Voitko kuvitella, kaikilla 182 palstalla.

Kevätauringossa

On ollut niin lämmintä, että päivät tuntuvat heinäkuisilta. Illat ja yöt ovat vielä koleita, ja siksi on maltettava istutusten kanssa. Ajattelin kyllä tällä viikolla laittaa maahan tuoksuherneiden, elämänlankojen, ruusupapujen ja auringonkukkien siemeniä, jospa ne jo lähtisivät.

Toukokuun kukkia

Kevät on vuodenajoista ihan paras, ja tänä vuonna on saatu nauttia hulppeista ilmoista. Tämä näkyy puutarhassakin - jos istuisi päivän paikallaan, varmasti näkisi, miten kaikki kasvaa.

Iltaistutukset

Kesäisen lämpöiset päivät saavat kiirehtimään kevätistutusten kanssa - naapurit laittoivat perunat jo viime viikonloppuna. Näin kuumalla jätän mieluusti istutukset iltapuhteelle, on taimillekin parempi.

Perunamaa sai uuden muodon, kun takamaan viljelylaatikot nostettiin paviljongin kulmalle ja penkki tehtiin vanhojen betoniperustusten sisään. Aika matalaksi se nyt jäi, mutta sitä voi halutessa korottaa vaikka ensi kesänä. Multakaan ei ole kehuttavaa, ja hiukan jännällä odottelen, nouseeko sieltä nurmikkoa vai perunanvarsia. Tilaa on nyt kuitenkin reilummin, se on mukavaa. Vasemmalle istutin Annabellaa ja oikealle Siikliä, tässä se nyt lukee.

Uusvanhoista laatikoista toiseen tuli mansikkaa. Viisi Lumotarta ja yksi amppelimansikka, joka on asunut yrttilaatikossa. Nyt saan marjat kivasti suojattua rastailta, hiiriltä ja muilta kiinnostuneilta. Jospa muutaman saisi tänä kesänä omaan suuhun.

Toiseen laatikkoon tuli pari riviä porkkanaa ja yksi punasipulia. Kumpiakin jäi reilusti, joten laitoin niitä vielä valkosipulin kaveriksi tomaattihuoneen viereen. Viime vuonna porkkanat olivat maukkaita, sipulinviljelyä vasta harjoiteltiin.

Yrttilaatikossa talvehtivat hyvin ruohosipuli sekä kaunis köynnöspinaatti. Lisäksi näkyy joko piparjuuren tai inkiväärin lehtiä, ja yksi valkosipuli. Niitä on lisää viereisen laatikon päädyssä, ja muistaakseni kukkapenkissä tai kahdessa.

Kesäkukista istutin sinistä lobeliaa korkeaan kukkatelineeseen, jonka sain hiljattain lahjaksi. Omenapuun pikkukoriin tuli tänä vuonna olkikukka. Siniseen suureen astiaan voisi taas laittaa orvokkeja, ne olivat viime kesänä kauniita.

Istutettua:

Peruna - Annabella
Peruna - Siikli
Porkkana - Nantes 2 siemennauha
Mansikka - Lumotar
Sipuli - Red Baron st

Kevätkylvöjä

Onpa mukavat maisemat, ihastelin tehdessäni kylvöhommia. Todellakin toista kuin parvekkeen lattialla kyykistely. Nostin nurmikolle pienen pöydän ja tuolin, suojasin sanomalehdillä ja pistin toimeksi. Ranskalaisia papuja, avomaan kurkkua, auringonkukkia, koristekurpitsaa, kesäkurpitsaa, kehäkukkia, talvikurpitsaa, pinaattia, elämänlankoja, bella de diaa ja kosmoskukkaa. Viitisenkymmentä ruukkua - puolta vähemmän kuin viime keväänä, eli arvatenkin melko sopivasti. Osan ostan taimina ja osan kylvän suoraan kasvupaikalle.

Käytän suuria ruukkuja, joiden pohjamultaan nakkasin vähän kanankakkaa. - Taimi tavoittaa sen juuri niihin aikoihin, kun se alkaa tarvita lannoitusta, näin kurssilla opastettiin. Tarkoitus on välttää ruukusta toiseen siirtelyä, jossa taimet helposti vioittuvat. Mullaksi laitoin luonnonmukaista taimimultaa, josta on viime keväältä hyvä kokemus.

Uusi vinkki on ruukkujen laittaminen kirkkaisiin muovilaatioihin, ja kansi lonkolleen päälle. Altakastelu on helppoa, laatikkoon muodostuu mukava mikroilmasto ja ruukkuja on helppo siirrellä. Saas nähdä miten käy. Verannalla on päivisin parikymmentä astetta lämmintä, yöllä muutama aste.

Ja sitten niitä maisemia.

Kevään iloa

Tätä on niin odotettu.

Krookukset, lumikellot, kevätkaihonkukat, isokevättähdet, posliinihyasintit, sinivuokot. Scillat, maahumalat, talventähdet, mukulaleinikit... Mihin niitä perennapenkkejä tarvitaan?

Siirtelyä

Tänään oltiin siirtolapuutarhaidean ytimessä - siirreltiin asioita paikasta toiseen.

Paviljongin kulmalla oli hyvää tilaa parille viljelylaatikolle. Toiseen olen suunnitellut mansikkaa, toiseen ehkä porkkanoita tai sipulia. Takamaalla taas oli laatikoita, joissa olen kasvattanut perunaa ja kesäkurpitsaa. Sinne kuitenkin sopisi paremmin yhtenäinen, mittojen mukaan nikkaroitu iso laatikko.

Ensin oli siirrettävä pieni pirja-omenapuu uuteen paikkaan, siperiankurjenmiekan ja kurtturuusun väliin. Jos se menestyy, yritän varttaa runkoon syysviirun oksia, ennen viirusta luopumista. Istutuskuoppa jäi kyllä vähän pieneksi, mutta sinne tuli kuitenkin pollen parasta sekä kalkkia, puutarhamullan sekaan. Jätin puun koholle ja laitoin vielä omaa kompostimultaa ympärille. Vanhasta talikosta tuli napakka tuki.

Viljelylaatikoiden alta muokattiin maata kevyesti. Toivottavasti sanomalehteä tuli riittävästi, etteivät asterit puske läpi. Vadelmanvarsia tuomaan ilmavuutta, kärryllinen perunamaan multaa, toinen viimekesäistä viherkompostia. Multaa, viherkompostia, multaa. Nyt saavat painua pari viikkoa, sitten lisätään tarvittaessa. Päällimmäiseksi tulee kaupan multaa, sitten istutus ja katteeksi hamppupäistärettä.

Ensimmäistä kertaa käytän nyt omaa kompostimultaa. Se on muhinut pari vuotta, mutta sen verran karkeaa, että siviilöin oksankappaleet ja muut joukosta pois. Kompostorit ovat kylmiä eivätkä kovin tehokkaita. Maan sisällä osittain oleva toimisi paremmin, sellaisia naapureilla tuntuu olevan.


Eilen siivosin minttupenkin, porttikärhöt ja särkyneen sydämen. Tänään siperiankurjenmikan, pikkuisen saksankurjenmiekan sekä ukonhatut, joista osan annoin naapurille. Siisti multakerros saa penkit näyttämään niin hienoilta, toivottavasti ravinteitakin on säilynyt.

Hyvät hetket

Niitä on puutarhassa paljon, hyviä hetkiä. Sellaisia, kun pysähdyt ihmettelemään luonnon kauneutta ja ihmeellisyyttä. Tänään sellainen hetki pysähdytti, kun leikkasin porttikärhön kuivia kähäröitä. Aurinko paistoi, linnut lauloivat lennellessään ja oli niin kevät.

Keväsiivousta

Mukava päästä kevättöihin pitkän talven jälkeen. Kaunis kevätviikonloppu olikin, samalla sai ihastella ensimmäisiä pörriäisiä, lintujen kevätkonserttia ja kurkiauran lentoa.

Vadelmista tulee aina niin hienot, kun napsii viime kesänä marjoneet varret pois ja latvoo vielä hujopit kohtuullisen korkuisiksi. Ei millään uskoisi, että loppukesästä tuossa on läpipääsemättömän tuuhea vadelmikko. Tänä kesänä yritän tukea varret v-asentoon niin, että penkin keskelle pääsisi valoa ja sadetta. Jospa uudet versot kasvaisivat sinne, mieluummin kuin ulkopuolelle.

Paviljongin sivustalla kasvaneet sireenit saivat kyytiä. Olisi varmaan kannattanut leikata ne kerralla alas silloin neljä vuotta sitten, kun metsikköä ruvettiin harventamaan. Mentiin kuitenkin oppikirjan mukaan kolmannes vuodessa. Viime kesänä jäljellä oli muutama hujoppi sekä nuoria vesoja, jotka kaatuilivat kummallisesti - perin hassun näköinen kokoelma. Nyt sahattiin kaikki pois.

Siivoilin ruusuja, pensashanhikkia sekä karviaisia. Yhtä ja toista löytyi perennapenkeistäkin. - Onneksi on kunnollinen oksasilppuri, ajattelin. Sainkin lähes kaiken pilkottua, ja kauniit silput jaeltua pensaiden juurelle.

Sitten puutarhurin paras ystävä teki tenän. Avasin koneen, puhdistin ja päättelin, että sama varaosa täytyy vaihtaa kuin pari vuotta sitten. Tulisikohan se jo ensi viikonlopuksi.

Mökin edustan malvikkipenkki on odotellut kivaa reunusta. Ensin suunnitelmaa ja sitten toteutusta. Siitä tuli varsin onnistunut, voisi näyttää hauskalta pihan muissakin perennapenkeissä.

Tulikohan multaa liian reilusti? Ennestäänkin siinä oli talviturvetta, ruusujen suojana. Penkistä pitäisi nousta harmaamalvikin lisäksi kevätkaihonkukkaa, koristekärsämöä sekä joitakin sipulikukkia. Ja kauniit valkeat ruusut, jotka odottavat muuttoa magnolian juurelle.

Ensimmäiset krookukset ovat jo auenneet vuodenaikapenkissä. Niiden lisäksi näkyy lumikelloja, pieniä liloja krookuksia ja muutamia keltaisia talventähtiä.

Kuka mellasti verannallani?

Olipa yllätys kun astuin verannalle tänään. Joku oli juoksennellut pitkin poikin, myllännyt ruusukorissa, kaatanut kellon ja pienviljelijän.

Myös muovisen saappaanalustan kulmasta oli pala irti, mutta se vaatisi jo isomman eläimen, joten päättelin, että olen varmaan itse astunut kulman päälle pakkasella. Ja lohjennut pala on nyt vaan irronnut kunnolla.

Ruusunlehtien joukossa oli hiirenkakkoja, joten syyllinen oli aika helppo päätellä. Harvoin hiiret kuitenkaan tuolla tavoin loikkivat. Itse asiassa jälkiä ei ole näkynyt sen jälkeen, kun korjasin verannan lattian sekä sisällä suuren oksankolon.

Viime viikonloppuna kuitenkin tapasin jälkiä ullakolla, sieltähän harvemmin tulee katseltua ja asukkaita varmasti on. Nostin kierrätyspäivää varten jo alas vanhan lepolassen, jolle meillä ei ole käyttöä. Sen päällä oli kikaleita ja karistelin ne pihalle, kurkistellen samalla, ettei kankaan taitteissa ole pesän alkuja. En kuitenkaan ryhtynyt avaamaan tuolia, vaan nostin sen sisälle.

Olisiko käynyt niin, että tuolin poimuihin olisi kuitenkin jäänyt pesänalku. Lähdettyäni emo olisi kivunnut ullakolta alas sitä etsimään, tippunut ruusukoriin, meuhkannut itsensä sieltä ylös ja sitten juoksennellut pitkin, omaansa etsimässä. Tuoli kun oli oven takana huoneen puolella.

Lakaisin lattian ja päätin olla ajattelematta asiaa tänään sen enempää.

Kevät tekee tuloaan

Lumi sulaa vauhdilla auringon lämmittäessä pihaa. Maa on vielä jäässä ja kengät kastuvat vesilammikoissa. Kevään ensimmäiset lumikellot suoristelevat siroja varsiaan, ilma täyttyy lintujen laulusta ja ohikulkijat tervehtivät iloisesti.

Taitaa tulla kevät

Kevätaurinko paistaa jo lämpimästi. Sulattelee lumia, kiillottaa hangen pintaa. Sinitaivas, tuntuu kuin sen näkisi ensi kertaa. Verannalla kolmetoista astetta lämmintä, kohta voisi jo siemeniä kylvää. Öisin kuitenkin vielä pakkasia.

Vadelmaverkko

Nikkaroin karhunvadelmalle taustaverkon, leveän ja tuulessakin tukevan. Pienempisilmäisen kuin edellinen, josta versot kasvoivat läpi kurpitsamaalle. Tänä kesänä vadelman pitäisi kukkia ja tehdä ensimmäiset marjat. Versot pitäisi kuulema tukea vaakasuuntaisesti, niin ne ymmärtäisivät ryhtyä tuotteliaiksi. Verkkoon niitä on nyt hyvä kiinnitellä, kun muistaa varoa piikkejä.

Taustasta tuli juuri sellainen kuin olin ajatellutkin - reilun kokoinen, mutta hyvin huomaamaton. Karhunvadelman viereen mahtuu vielä pieni istutus ruusupapua tai tuoksuhernettä, verkkoa pitkin kiipeilemään. 

Käytin samaa aitaverkkoa jolla olemme reunustaneet kukkapenkkejä, suojaksi kaneilta ja ruohonleikkurilta. Korkeutta sain jatkamalla verkkoa alareunasta.

Aiempaa aitaa varten maahan oli lyöty metalliputket, joihin sujautin pitkät vihreät kukkakepit. Verkko on ylhäältä pujoteltu keppeihin ja alhaalta sidottu rautalangalla.

Hetki verannalla

Vihdoinkin sain hetkeni verannalla. Tai siis tuolin, jossa nauttia hetkestä. Tai oikeammin paikan tuolille, ja jopa pienelle pöydällekin.

Mökin ostoajoilta mieleeni jäi verannalla ollut korituoli. - Siinäpä ihana paikka istuskella, ihastella puutarhaa ja vaikka lueskella, muistan ajatelleeni. Auringossa kylpevä veranta kun on aina lämmin, ja sateella suojaisa, mutta kuitenkin näköalapaikalla.

Kuinka ollakaan, veranta kuitenkin täyttyi nopeasti erilaisista asioista. Ajoittain se on muistuttanut enemmän varastoa kuin lepopaikkaa.

Talvella sitten päätin tehdä tuolille tilaa ja purkaa päädyssä olleen vanhan työkalupenkin, vaikka olin siihen asti ajatellut sen säilyttää. Purkutyön ja pienen nikkaroinnin jälkeen tuolin paikka oli valmis. Maalaamisen sentään jätin kesäiseksi puuhaksi.

Tänään asetin paikkaan tuolin viltteineen, pöydän liinoineen, eväsmehun ja keksipurkin. Ja sitten vain nautiskelin kevään tulosta.

Ensimmäisen kärpäsen surina, mustarastaan laulu, ilta-auringon säteet. Kesää odottava puutarha, pihasuunnitelmat, oma rauha.