Marjamietteitä

Puutarhassa kasvaa omenoiden, raparperin ja vuosiviljelmien lisäksi hämmentävän monenlaisia marjoja. Jännällä odotamme karhunvadelman satoa. Viime kesän versoja on paljon ja kukinta oli hyvin kaunis. Kuten vadelmallakin, jokaiseen kukkaan ilmestyi sittemmin pieni raakile ja kohta ne varmaan alkavat kypsyä. Niitä on todella paljon.

Perinteisempi, runsas vadelmapenkki tontinrajalla tarjoaa maistuvat aamiaisjälkkärit moneksi päiväksi. Ensimmäiset marjat alkavat juuri nyt kypsyä. Lajikkeita penkissä on ainakin kolmenlaisia, kaikki vähän eri makuisia.

Puuvartinen mustaviinimarja on osoittautunut varsin satoisaksi. Oksat ovat aivan täynnä marjoja, joista ensimmäisiä on jo päässyt maistelemaan. Valitsin lajiksi mustan, kun rastaat tuntuvat niin tykkäävän naapurien punaisista viinimarjoista. Ehkä tämä ei niin houkuttele.

Harmikseni en ollut ymmärtänyt tukea oksia kunnolla, ja kovissa tuulissa yksi katkesi. Loput kiinnitettiin sitten pikaisesti nauhoilla tukipuuhun. Paremmin pääsee laittamaan vasta syksyllä, kun lehdet ovat tippuneet. 

Karviaisia meillä on kaksi pensasta - keittiöpuutarhan kupeessa punainen ja etupihalla vihreä karviainen, joka on sekä minun että rastaiden suosikki. En ole oikein keksinyt, millä marjoja voisi kivasti suojata, lintuja vahingoittamatta. Kummassakin on reilusti raakileita, ainakin syötäväksi ja ehkä vähän hilloksikin.

Pikkuisissa pensasmustikoissakin on muutama raakile. Niistä kasvaa aikaa myöten suurehkoja pensaita, nyt ovat vasta polvenkorkuisia.

Pinkkipenkissä, pionin juurella on asetelmassa kolme mesimarjaa. Hamputus on sopinut niille erityisen hyvin, herkät kasvit kun eivät siedä rikkaruohoja. En tiedä marjovatko koskaan, mutta pienet kukkaset ovat ihastuttavia.

Pikkumansikoita kasvaa siellä sun täällä, mutta niiden marjat eivät ole kovin makeita. Olen suunnitellut pienen mansikkapenkin laittamista, ehkä siinä makukin parantuisi. Pyöreä ja maasta koholla oleva penkki olisi mukava, totetutusta täytyy hieman vielä pohdiskella.

Syksyinen puutarha

Syksy on ollut kaunis, enkä malttaisi lainkaan lopettaa puutarhatöitä. Aina vain löytyy uutta kuopsuteltavaa, siirrettävää ja istutettavaa.

Sekoittelen multaan yleensä hiekkaa ja välillä kalkkiakin. Jakelen seosta kukkien ja pensaiden juurille. Ne tuntuvat tykkäävän siitä, ja istutukset näyttävät aina jonkin aikaa tosi siisteiltä.

Eilen painelin keskipihan liljapenkkiin samalla  muutamia punakeltaisen italiantulppaanin sipuleita - Tulipa clusiana cynthia. Olisipa kiva jos ne kukkisivat. Sireenipenkkiin laitoin suloista valkoista pikkutulppaania - Tulipa polychroma.

Portinviereiseen viljelylaatikkoon istutin aikaista Sabadrome -valkosipulia, ruohosipulin ja karhunlaukan seuraksi. Niiden kanssa laatikossa talvehtivat mansikkavaarikka ja amppelimansikka. Kesäksi ajattelin istuttaa muutamia yrttejä - sellaisia, joista perhoset tykkäisivät.

"Kun muut marjatarhan kasvit riutuvat happamassa maassa, pensasmustikka hyrisee ja kasvattaa muhkeita marjoja." lupaa mainoslause. Siihen voi vielä jokunen vuosi mennä, mutta syysväritys niillä ainakin on kaunis.

Juhannusruusun siirsimme jo ensimmäisenä syksynä mökin takakulmalta näkyvälle paikalle, palokujan suulle. Tänä kesänä siinä oli vain pari vaatimatonta kukkaa, mutta muuten se vaikuttaa juurtuneen hyvin. Sitäkin eilen kuopsutin ja toivottelin hyvää talvilepoa.