Marjamietteitä

Puutarhassa kasvaa omenoiden, raparperin ja vuosiviljelmien lisäksi hämmentävän monenlaisia marjoja. Jännällä odotamme karhunvadelman satoa. Viime kesän versoja on paljon ja kukinta oli hyvin kaunis. Kuten vadelmallakin, jokaiseen kukkaan ilmestyi sittemmin pieni raakile ja kohta ne varmaan alkavat kypsyä. Niitä on todella paljon.

Perinteisempi, runsas vadelmapenkki tontinrajalla tarjoaa maistuvat aamiaisjälkkärit moneksi päiväksi. Ensimmäiset marjat alkavat juuri nyt kypsyä. Lajikkeita penkissä on ainakin kolmenlaisia, kaikki vähän eri makuisia.

Puuvartinen mustaviinimarja on osoittautunut varsin satoisaksi. Oksat ovat aivan täynnä marjoja, joista ensimmäisiä on jo päässyt maistelemaan. Valitsin lajiksi mustan, kun rastaat tuntuvat niin tykkäävän naapurien punaisista viinimarjoista. Ehkä tämä ei niin houkuttele.

Harmikseni en ollut ymmärtänyt tukea oksia kunnolla, ja kovissa tuulissa yksi katkesi. Loput kiinnitettiin sitten pikaisesti nauhoilla tukipuuhun. Paremmin pääsee laittamaan vasta syksyllä, kun lehdet ovat tippuneet. 

Karviaisia meillä on kaksi pensasta - keittiöpuutarhan kupeessa punainen ja etupihalla vihreä karviainen, joka on sekä minun että rastaiden suosikki. En ole oikein keksinyt, millä marjoja voisi kivasti suojata, lintuja vahingoittamatta. Kummassakin on reilusti raakileita, ainakin syötäväksi ja ehkä vähän hilloksikin.

Pikkuisissa pensasmustikoissakin on muutama raakile. Niistä kasvaa aikaa myöten suurehkoja pensaita, nyt ovat vasta polvenkorkuisia.

Pinkkipenkissä, pionin juurella on asetelmassa kolme mesimarjaa. Hamputus on sopinut niille erityisen hyvin, herkät kasvit kun eivät siedä rikkaruohoja. En tiedä marjovatko koskaan, mutta pienet kukkaset ovat ihastuttavia.

Pikkumansikoita kasvaa siellä sun täällä, mutta niiden marjat eivät ole kovin makeita. Olen suunnitellut pienen mansikkapenkin laittamista, ehkä siinä makukin parantuisi. Pyöreä ja maasta koholla oleva penkki olisi mukava, totetutusta täytyy hieman vielä pohdiskella.

Pinkkipenkki

- Mihinkäs nämä on tarkoitus laittaa? - Mitäs siinä on? - Ainakin verenpisaraa ja kyläkurjenpolvea, pari miljoonakelloa. Niin ja mesimarjat tulee vielä, sekä äitienpäiväruusu. Entäs nuo sulkaneilikat?

Olin suunnitellut uutta kukkapenkkiä, pinkin pionin juureen, komeamaksaruohosta alkaen. Kaivuhommiin siis.

Vanhan perennapenkin maa oli täynnänsä erilaista juurta, eikä vähiten vuohenputkea. Pressulla se oli kuitenkin helppo puhdistaa samantien, lapiollinen kerrallaan. Takaisin laitettiin multa - hiekka - kalkki - ostomulta -seosta, se on muissa penkeissä onnistunut hyvin.

Mesimarjat oli alunperin tarkoitus laittaa johonkin kukkapenkkiin maanpeitekasviksi. Satuin kuitenkin lukemaan, että ne ovat niin hentosia, etteivät pärjää rikkaruohojen kanssa, ja niitähän meillä riittää. Niinpä tytöt istuttivat pikkuiset mesimarjat omaan simpukoilla koristeltuun vatiinsa, joka sitten upotettiin penkkiin.

Verannalla odotti upea puutarhatontun kotikolo, kun muutama ilta sitten tulin töistä kotiin. Sille löytyi hyvä paikka penkin kulmalta, pionin varjosta.

Heinäkuun alussa pioni kukki komeasti, ja taimet näyttävät saaneen hyvä alun. Valkoisessa kyläkurjenpolvessakin on jo nuppuja. Penkki vaan tuntuu kovin suurelta, tietysti kun taimet ovat vielä niin pieniä. Ehkä parin vuoden päästä se on hyvinkin sopivankokoinen.

Kalastajat sylkäisevät kolme kertaa veteen verkot laskettuaan, kalaonnen saamiseksi. Onkohan puutarhureilla joku vastaava tapa, toivottaa ja toivoa hyvää kasvua taimille?