Lasten olympialaisiin

 

Yhteistuumin värkättiin numerolaput viime kesänä puutarhan lasten ja nuorten olympialaisiin. Pienet ja vähän isommatkin kilpailijat kantoivat niitä kunnialla juostessaan, hypätessään ja heittäessään. Ihan olivat oikeiden urheilijoiden oloisia punaisine poskineen ja lenkkareineen. 

Mielestämme numerolappuja tehtiin reilusti, 30, mutta kaikkien yllätykseksi kilpailijoita oli peräti 29. Lapsiperheitä on tullut puutarhalle viime vuosina ilahduttavan paljon. Niinpä ajattelimme tehdä vielä kymmenkunta lisää, että varmasti riittää kaikille tulevinakin kesinä.

Numerolaput ovat kooltaan 18x18 cm ja joka reunassa on yksinkertainen päärme. Sivureunojen päärmeet toimivat nauhakujina. Nauhat ovat 120 cm pituiset, mutta venyvät käytössä. Lappuja on aina kaksi per kilpailija, yksi edessä ja toinen takana. 84 siis yhteensä.

Montako naista työhön tarvittiin? Yksi penkoi kankaat lakanavarastostaan, toinen repi ja ompeli, kolmas lahjoitti nauhan, neljäs piirsi kauniit numerot ja yhdistyksen lyhenteen. Verraton tiimi. Viides lahjoitti vielä hienot pokaalit, joilla pienet ja vähän isommatkin kilpailijat palkittiin.

Säilytyskassi syntyi kätevästi viimeisestä kangastilkusta, joka jäi aikanaan Riihen lasten kalusteiden päällisistä. 

Kun sopivaa vetoketjua ei ollut, tein yläreunaan kaitaleen äidin vanhan farkkuhameen rippeistä ja laitoin siihen painonepparit. Sopiva kantohihna tuli samaisen hameen nappilistasta.

Lapsille tongintaa

- Onkohan tuossa kirjoitusvirhe, minulta kysyttiin, kun Elojuhlien ohjelmassa luki "Lapsille tongintaa". Ei siinä ollut, vaan tuttu onginta oli saanut uuden muodon.

Euron hinnalla sai sujauttaa kätensä lierojen välistä laatikkoon ja noukkia sieltä houkuttelevimmalta tuntuvan lelupussin.

Tänään oli elomarkkinat. Aurinkoinen päivä, paljon asiakkaita ja lapsiperheitä. Vilskettä riitti myös tonginnassa. Hauskaa, että siitä tuli niin suosittu.

Tongintalaatikon tekovaiheista Nappi & Nonparellissa.

Perinteikästä

Juhannuksen viettoon johdattaa yhteinen lipunnosto, yhteislauluineen - perinteiseen tapaan. Riihellä on buffetti ja joka kolmas arpa voittaa. Aiempina vuosina on yleensä ollut myös musiikkia ja tanssia, nyt nojattiin Kivinokan suosittuun juhannusjuhlaan.

Tämä on järjestyksessä jo 82. juhannus puutarhalla. Juhlijoiden joukossa oli muutamia, jotka ovat olleet mukana lähes joka kerta. Sekä pikkuihmisiä, joista ehkä joku on nostamassa lippua vastaavasti 80 vuoden kuluttua. Huimaa.

Puutarhan yhteinen juhlatila on vuonna 1753 valmistunut riihi, Kulosaaren kartanon tupakkaviljelmien ajalta.

Taimitorilla

Iiik - nyt meidät myydään!

Taimitorille liikeni pari kukkivaa lehtoakileijaa, niiden mukana noussutta pikkumansikkaa, itävaltalaista kurkkuyrttiä sekä kotkansiipi -saniaisia. Mukavasti tekivät kauppansa, lahjoitettavaksi jäi vain yksi kotkansiipi.

Taimien potit taittelin illalla tapettipaperista. Erilaisia mallipaloja on ketynyt vuosien mittaan, ja tähän käyttöön ne sopivat oikein hyvin. Tiivis muovipussi päälle, ja märkäkin potti on mukava kuljettaa. Taimen voi istuttaakin paperikäärössä, kunhan leikkaa pois pohjan ja vaikka vähän yläreunaakin.

Taimitori on hauska tapahtuma aina alkukesästä. On kiva nähdä naapureita ja samalla tehdä vähän kauppaa. Silloin tällöin ostajia tulee muualtakin, parveke- tai terassikukkia ostamaan.

Aiemmin kummastelin, ovatko lemmikit syöneet kaunokaiset, kun niitä nousi kukkapenkkiin vain yksi. Nyt kuulin naapurilta, että näin on käynyt muillekin - kehno talvi ne vei. Taisi viedä jotain muutakin, mutten vielä oikein muista mitä mihinkin kuuluisi nousta.

Tuntipalkoille tässä tapahtumassa ei kyllä oikein pääse. Myös naapureilla on kaikenlaista kiinnostavaa myynnissä, ja parin tunnin jälkeen paikalle porhaltaa taimitarhan auto myymään erityisesti yrttejä, mutta myös kesäkukkia.

Napakalla strategialla kuitenkin selviää. Mukaan lähti muutama kaunokainen menetettyjen tilalle ja kokeeksi köynnöspinaatti naapureilta, sekä komea basilika, persilja, tilli ja pieni pinaatti taimitarhalta.

Elomarkkinoilla

 

Aurinkoinen markkinapäivä, kivasti asiakkaita ja mukava meininki. Karviaiset, mintut ja raparperimuffinsit tekivät hyvin kauppansa.

Naapurit myivät marjoja, hilloja, hunajaa, kukkakimppuja, kurpitsoja, käsitöitä, mehuja, leivonnaisia sekä kaikenlaista kirpputoritavaraa.

Myyntitouhun päätteeksi riiheltä keittolounas ja pullakahvit päälle.

80-vuotias

Päivän ehdoton kohokohta oli 80-vuotisjuhla. Puutarha on nimittäin perustettu helmikuussa 1934, silloiseen Helsingin maalaiskuntaan. Tuohon aikaan siirtolapuutarhoissa asuttiin yleensä koko kesä, viljeltiin paljon ruokaa ja pidettiin myös kaneja, possuja, lampaita sekä kanoja. Historiaa. 

Juhlien suunnittelu oli aloitettu jo viime kesänä, ja se kyllä näkyi hienossa toteutuksessa. Ohjelmassa oli musiikkiesityksiä, tarinoita mökkiläisyydestä eri aikakausina ja tietenkin puheita sekä lahjoja. Ohjelman jälkeen syötiin herkullista lohikeittoa, ruisleivän ja kotikaljan kera. Illalla olisi ollut vielä tanssit riihellä, mutta päiväunet ja iltapuutarhurointi veivät niistä tällä kertaa voiton.

Tarinatuokiossa eräs rouva kertoi viettäneensä puutarhamökillä kaikki kesät vuodesta 1944 asti, siis seitsemänkymmenen vuoden ajan, aina vapulta lokakuun puoliväliin asti. Toinen kertoi, että koko perhe - muun muassa 17 lastenlastenlasta - kokoontuu mökille aina äitienpäivänä aloittamaan kesäkauden. Muuan herrahenkilö taas muisteli, että nuoria oli aikanaan paljon nykyistä enemmän, niin että pelkästään Mateista sai kokoon oman jalkapallojoukkueen.

Myös muiden Helsingin siirtolapuutarhojen onnitteluja oli mukava kuunnella. Historiaa on heilläkin takanaan, neljästäkymmenestä yhdeksäänkymmeneenkuuteen vuoteen. Kukin sanoi vuorollaan sanasen, ja moni antoi juhlajuomaksi "caavaa", jotta kaava-asiat sujuisivat jatkossakin hyvin. Yhteislahjana saimme muurinpohjapannun.