Keväsiivousta

Mukava päästä kevättöihin pitkän talven jälkeen. Kaunis kevätviikonloppu olikin, samalla sai ihastella ensimmäisiä pörriäisiä, lintujen kevätkonserttia ja kurkiauran lentoa.

Vadelmista tulee aina niin hienot, kun napsii viime kesänä marjoneet varret pois ja latvoo vielä hujopit kohtuullisen korkuisiksi. Ei millään uskoisi, että loppukesästä tuossa on läpipääsemättömän tuuhea vadelmikko. Tänä kesänä yritän tukea varret v-asentoon niin, että penkin keskelle pääsisi valoa ja sadetta. Jospa uudet versot kasvaisivat sinne, mieluummin kuin ulkopuolelle.

Paviljongin sivustalla kasvaneet sireenit saivat kyytiä. Olisi varmaan kannattanut leikata ne kerralla alas silloin neljä vuotta sitten, kun metsikköä ruvettiin harventamaan. Mentiin kuitenkin oppikirjan mukaan kolmannes vuodessa. Viime kesänä jäljellä oli muutama hujoppi sekä nuoria vesoja, jotka kaatuilivat kummallisesti - perin hassun näköinen kokoelma. Nyt sahattiin kaikki pois.

Siivoilin ruusuja, pensashanhikkia sekä karviaisia. Yhtä ja toista löytyi perennapenkeistäkin. - Onneksi on kunnollinen oksasilppuri, ajattelin. Sainkin lähes kaiken pilkottua, ja kauniit silput jaeltua pensaiden juurelle.

Sitten puutarhurin paras ystävä teki tenän. Avasin koneen, puhdistin ja päättelin, että sama varaosa täytyy vaihtaa kuin pari vuotta sitten. Tulisikohan se jo ensi viikonlopuksi.

Mökin edustan malvikkipenkki on odotellut kivaa reunusta. Ensin suunnitelmaa ja sitten toteutusta. Siitä tuli varsin onnistunut, voisi näyttää hauskalta pihan muissakin perennapenkeissä.

Tulikohan multaa liian reilusti? Ennestäänkin siinä oli talviturvetta, ruusujen suojana. Penkistä pitäisi nousta harmaamalvikin lisäksi kevätkaihonkukkaa, koristekärsämöä sekä joitakin sipulikukkia. Ja kauniit valkeat ruusut, jotka odottavat muuttoa magnolian juurelle.

Ensimmäiset krookukset ovat jo auenneet vuodenaikapenkissä. Niiden lisäksi näkyy lumikelloja, pieniä liloja krookuksia ja muutamia keltaisia talventähtiä.

Marjamietteitä

Puutarhassa kasvaa omenoiden, raparperin ja vuosiviljelmien lisäksi hämmentävän monenlaisia marjoja. Jännällä odotamme karhunvadelman satoa. Viime kesän versoja on paljon ja kukinta oli hyvin kaunis. Kuten vadelmallakin, jokaiseen kukkaan ilmestyi sittemmin pieni raakile ja kohta ne varmaan alkavat kypsyä. Niitä on todella paljon.

Perinteisempi, runsas vadelmapenkki tontinrajalla tarjoaa maistuvat aamiaisjälkkärit moneksi päiväksi. Ensimmäiset marjat alkavat juuri nyt kypsyä. Lajikkeita penkissä on ainakin kolmenlaisia, kaikki vähän eri makuisia.

Puuvartinen mustaviinimarja on osoittautunut varsin satoisaksi. Oksat ovat aivan täynnä marjoja, joista ensimmäisiä on jo päässyt maistelemaan. Valitsin lajiksi mustan, kun rastaat tuntuvat niin tykkäävän naapurien punaisista viinimarjoista. Ehkä tämä ei niin houkuttele.

Harmikseni en ollut ymmärtänyt tukea oksia kunnolla, ja kovissa tuulissa yksi katkesi. Loput kiinnitettiin sitten pikaisesti nauhoilla tukipuuhun. Paremmin pääsee laittamaan vasta syksyllä, kun lehdet ovat tippuneet. 

Karviaisia meillä on kaksi pensasta - keittiöpuutarhan kupeessa punainen ja etupihalla vihreä karviainen, joka on sekä minun että rastaiden suosikki. En ole oikein keksinyt, millä marjoja voisi kivasti suojata, lintuja vahingoittamatta. Kummassakin on reilusti raakileita, ainakin syötäväksi ja ehkä vähän hilloksikin.

Pikkuisissa pensasmustikoissakin on muutama raakile. Niistä kasvaa aikaa myöten suurehkoja pensaita, nyt ovat vasta polvenkorkuisia.

Pinkkipenkissä, pionin juurella on asetelmassa kolme mesimarjaa. Hamputus on sopinut niille erityisen hyvin, herkät kasvit kun eivät siedä rikkaruohoja. En tiedä marjovatko koskaan, mutta pienet kukkaset ovat ihastuttavia.

Pikkumansikoita kasvaa siellä sun täällä, mutta niiden marjat eivät ole kovin makeita. Olen suunnitellut pienen mansikkapenkin laittamista, ehkä siinä makukin parantuisi. Pyöreä ja maasta koholla oleva penkki olisi mukava, totetutusta täytyy hieman vielä pohdiskella.

Marjasatoa

Onpa hyvä vadelmavuosi.

Lapsuudessani vadelmat olivat erikoisherkkua, jota sai aika harvoin. Mummolassa käydessämme niitä kerättiin porukalla läheisen autiotalon metsittyneeltä pihalta. Sitten istuimme pihakeinussa ja perkasimme marjoista roskia pois. Mummo ei ollut turhantarkka - Samaa vattua se on vattumatokin, hän neuvoi. Hilloa keittäessähän madot nousivat pinnalle ja oli helppo noukkia lusikalla pois.

Sittemmin olen ostanut torilta aina muutamia rasioita talveksi pakastimeen, ja säästellyt niitä juhlahetkien varalle. Enpä olisi silloin uskonut, että joskus minulla on omat vadelmapensaat, joista saa syödä mehukkaita marjoja kyllikseen ja vielä riittää pakastettavaksikin.

Toinen suosikkini on vihreä karviainen, makea ja herkullinen. Pensas on kuulema naapurista peräisin, ilmankos kasvaakin niin hyvin.  Marjoja voi popsia kuin karkkeja.

Punainen karviainen on myös satoisa. Nämäkin marjat ovat parhaimmillaan suoraan pensaasta herkuteltuna.

Pikkumansikat ovat kauniita, mutteivät kovin makeita. Mainioita kuitenkin vaikkapa aamiaisjogurtissa, yhdessä vadelmien kanssa.

Viinimarjoja ei ole tällä hetkellä lainkaan. Vanha punainen oli sen verran huonokuntoinen, että se sai tehdä tilaa muulle.

Ajattelin laittaa puutarhaan rungollisen viinimarjan. Se on kuin pieni puu, jonka latvuksena on marjapensas. Ei vie paljoa tilaa ja on hauskan näköinen.

Sadonkorjuuta

Metsittyneiden mansikoiden ja puutarhavadelmien kausi alkaa olla ohi. Vadelmien varret saa kohta jo leikata - tänä vuonna marjoneet varret otetaan pois ja uusia versoja jätetään sopiva määrä sievään riviin. Karkulaiset kaivetaan maasta ja istutetaan sopivaan kohtaan, joko omalle tai ystävän maalle.

Kesäkurpitsoja olen kastellut ahkerasti, siinä missä muitakin, mutta en ole muutoin juuri niihin paneutunut. Lehtien alle kurkatessani löysin yllättäen kolme muhkeaa kurpitsaa. Lisäksi on muutama pienokainen vielä kasvamassa. Kukkiakin voi kuulema syödä, joko täytettynä tai friteerattuna. Miksei salaatissakin.

Myös härkäpapuja kasvatetaan ensi vuonnakin, ne ovat herkullisia kiehautettuna, melkein minkä kanssa vaan. Ja itse asiassa pinaattikin on aika kiva, tuumasin pinaattilettuja paistellessani.  Minttuakin kasvaa rohkeasti kukkapenkissä - ilmeisesti piparminttua, kun on niin muikea maku.

Raparperi on sopivan tuottelias, muutama varsi on vielä kasvamassa piirakkaa ja kiisseliä varten. Punaviinimarjoja tuli vain muutama rasiallinen, mutta vihreistä karviaisista saatiin monta purkillista hilloa. Hyvää lettujen kanssa. Punaisiakin karviaisia tulee jonkin verran, niitä on syöty niin, ettei hillottavaa paljoa jää. Ananaskirsikat sen sijaan ovat vasta tulollaan, toivottavasti aurinkoa riittää.

Tomaatit ovat ikiaikainen herkkuni, ja nämä tuntuvat olevan varsin satoisaa lajiketta. Miten mukavaa on kipaista paljain jaloin hakemassa tomaatit aamiaispöytään.

Samaan aikaan parvekkeellani on kasvanut muhkea spagettikurpitsa, pieniä maissintähkiä sekä pari hassunmallista kurkkua. Melkoinen kesä, aiemmin kun en ole juurikaan kasvattanut mitään syötävää.

Olin ajatellut, että ensi kesän syötäville viljelyksille riittäisi neljä suurta lavankauluslaatikkoa, mutta...