Kompostihommia

Lämpökompostori, pallokompostori, lehtikompostori, avokomposti ja pari betonireunaista laaria täynnä multaa... apua. Onneksi vanhemmat ehtivät hätiin ja lapioivat asiat kohdalleen. Samalla sain tukun hyviä neuvoja ensi kevättä varten.

Pantiin merkille, että kastematoja on täällä todella paljon. Se on hyvä asia - maa kun on aika savipitoista, kaikki möyhentäjät ovat tervetulleita.

Koottiin myös kottikärryt. Perinteisesti ensin väärin, niin että työntöaisat kääntyivät sisään- eivätkä ulospäin. Sitten hämmästeltiin hiukan, ja koottiin uudestaan.

Katolla todettiin nuohoojan puheet piipunpellistä aiheellisiksi. Kattohuopa sen sijaan näyttää olevan melko hyvässä kunnossa. Se menee hyvin vielä muutamia vuosia, kunhan naputellaan naulat kiinni kerran kesässä.

Portinpielen ihanuudet

Portinpielessä, syysleimujen joukossa kukoistavat kuningattaret, ihanat valkoiset liljat!

Sadonkorjuuta

Metsittyneiden mansikoiden ja puutarhavadelmien kausi alkaa olla ohi. Vadelmien varret saa kohta jo leikata - tänä vuonna marjoneet varret otetaan pois ja uusia versoja jätetään sopiva määrä sievään riviin. Karkulaiset kaivetaan maasta ja istutetaan sopivaan kohtaan, joko omalle tai ystävän maalle.

Kesäkurpitsoja olen kastellut ahkerasti, siinä missä muitakin, mutta en ole muutoin juuri niihin paneutunut. Lehtien alle kurkatessani löysin yllättäen kolme muhkeaa kurpitsaa. Lisäksi on muutama pienokainen vielä kasvamassa. Kukkiakin voi kuulema syödä, joko täytettynä tai friteerattuna. Miksei salaatissakin.

Myös härkäpapuja kasvatetaan ensi vuonnakin, ne ovat herkullisia kiehautettuna, melkein minkä kanssa vaan. Ja itse asiassa pinaattikin on aika kiva, tuumasin pinaattilettuja paistellessani.  Minttuakin kasvaa rohkeasti kukkapenkissä - ilmeisesti piparminttua, kun on niin muikea maku.

Raparperi on sopivan tuottelias, muutama varsi on vielä kasvamassa piirakkaa ja kiisseliä varten. Punaviinimarjoja tuli vain muutama rasiallinen, mutta vihreistä karviaisista saatiin monta purkillista hilloa. Hyvää lettujen kanssa. Punaisiakin karviaisia tulee jonkin verran, niitä on syöty niin, ettei hillottavaa paljoa jää. Ananaskirsikat sen sijaan ovat vasta tulollaan, toivottavasti aurinkoa riittää.

Tomaatit ovat ikiaikainen herkkuni, ja nämä tuntuvat olevan varsin satoisaa lajiketta. Miten mukavaa on kipaista paljain jaloin hakemassa tomaatit aamiaispöytään.

Samaan aikaan parvekkeellani on kasvanut muhkea spagettikurpitsa, pieniä maissintähkiä sekä pari hassunmallista kurkkua. Melkoinen kesä, aiemmin kun en ole juurikaan kasvattanut mitään syötävää.

Olin ajatellut, että ensi kesän syötäville viljelyksille riittäisi neljä suurta lavankauluslaatikkoa, mutta...

Kukkaloistoa

Porttikaaren kärhö, loistelias clematis viticella on nyt täydessä kukassa. Myös kukkapenkin pään vihreys on muuttunut syysleimujen pinkiksi ja vaaleanpunaiseksi. Pensasaidan hanhikki on runsas ja kultapiiskutkin kukkivat jo keltaisina, kuulema epätavallisen varhain.

Monta uutta asiaa ja nimeä opin ystäviltämme, joiden kanssa vietimme puutarhajuhlaa lauantaina. Sää helli meitä ja vauvakin sai köllötellä peitolla pihanurmikolla. Huomasimme sentään laittaa peiton sellaiseen paikkaan, jossa omena ei putoa pikkuisen päähän, niitä kun tippuilee nyt aika reilusti.

Kasvimaalta kaivetut perunat olivat niin hyviä, että päätimme kasvattaa niitä ensi kesänäkin. Omasta puutarhasta saatiin myös vadelmahillo, jota herkuteltiin niin pannarin kuin juustokakunkin kanssa. Jälkikäteen huomasin, että härkäpapujakin olisi ollut keitettäväksi, mutta niitä sai sitten viemisiksi, pinaatin kera.

Siitäkin ilahduin, että keittiö toimi mukavasti. Hella ja uuni lämpisivät hyvin, ja tiskaus sujui kätevästi - oikeiden astioiden käyttöä ei tarvitse epäröidä.

Tuliaisiksi saatu kahvikuppikukka, ihana pallokrysanteemi, sopii vanhan Rapid-rautauunin päälle kuin olisi siihen suunniteltu. Uuni tarttui aiemmin matkaamme erään rouvan muuttokuormasta - toisen romu on toisen aarre.

Puhdas kesäkoti

Onneksi mökissä on vain huone ja veranta. Sekä ullakko ja varasto, mutta niistä voidaan puhua syksymmällä, kun ilmat ovat viilenneet. Helteisessä säässä kuuraaminen ei ehkä ole lempipuuhaani, mutta mukavan näköistä jälkeä on tullut. Mökki on nyt hyvinkin asuttavassa kunnossa: ikkunat saa auki, ruokaa voi laittaa ja uni on takuuvarmasti sikeää.

Kivinokan uimaranta on melko lähellä, kävely- tai pyöräilymatkan päässä. Ranta on kuitenkin matala, ja vesi todella lämmintä. Onneksi rannalla on kylmä suihku, niin käynti on myös virkistävä. Sitten voikin loikoilla auringossa, aamupäivän urakoinnin jälkeen.

Mökin mukana tuli paljon kalusteita ja muita tavaroita. Sänkyä päällystävä ihana päiväpeitto on tuotu Intiasta asti. Räsymaton olen itse kutonut lapsena, mummon tuvassa kangaspuilla. Vanha puinen senkki on kullanarvoinen vaatteiden, liinavaatteiden ja pienten tavaroiden säilytyksessä. Puutuolit eivät nekään ole ihan uusia, istuinosatkin on kiinnitetty sellaisilla vanhanaikaisilla nauloilla.

Tiilihormista minulle kerrottiin, että se on alkuperäinen, ja että vain kahdessa mökissä koko alueella on sellainen. Kaikissa ei kai ole ollutkaan ja monista se on purettu. Kamiina sen sijaan on melko uusi. Yhden pesällisen olen polttanut - hyvin vetää ja kuumittaa vettä.

Ensimmäisenä iltana vähän jännitti jäädä yöksi. Nukahdin kuitenkin nopsasti ja heräsin virkeänä ihanan valoisaan aamuun. Vähän hassulta tuntui lähteä pyörällä vessaan ja aamupesulle.

Rutiinit alkavat pikkuhiljaa syntyä. Puutarha hiljenee jo kymmenen maissa, ja silloinhan alkaa olla jo pimeäkin. Iltaihmisenä puuhastelen vielä pitkään sen jälkeen kun useimmat valot ovat sammuneet. Pesulla käyn ehkä vasta puolenyön aikaan. Vastaantulijoita ei yleensä ole, ei myöskään jonoa. Aamulla kuitenkin herään ajoissa ja keittelen teetä jo kun maassa on vielä kastetta.