Lohduton syksy

Lokakuun lumesta jäi vain häivähdys. Sadetta riittää ja puutarha on lohduton näky. Ei tietoakaan kauniista kuura-aamuista tai pystyyn kuivaneista talventöröttäjistä. Hiukan on vielä väriä sentään.

Kurpitsa-aika

Pikkuinen kurpitsa pelottelee ohikulkijoita, huutelee pionin juurelta. - Pööö sulle, pööö sullekin!

Nuoskan painamat

Ensilumi. Sitä satoi torstaina koko päivän. Kaikkialla valkoista ja kaunista.

Mutta voi, perjantaina se jo nuoskaantui. Raskas lumi painoi puutarhan kasvit kumaraan, lähes katkaisten ne.

Iltavalaistusta

Karhunvadelma sai hauskat taustavalot. Näin alkusyksystä auringonvalo riittää vielä lataamaan akkua päivällä ja lamppurivi on kaunis pimenevässä illassa.

Syksyinen puutarha

Syksy on ollut kaunis, enkä malttaisi lainkaan lopettaa puutarhatöitä. Aina vain löytyy uutta kuopsuteltavaa, siirrettävää ja istutettavaa.

Sekoittelen multaan yleensä hiekkaa ja välillä kalkkiakin. Jakelen seosta kukkien ja pensaiden juurille. Ne tuntuvat tykkäävän siitä, ja istutukset näyttävät aina jonkin aikaa tosi siisteiltä.

Eilen painelin keskipihan liljapenkkiin samalla  muutamia punakeltaisen italiantulppaanin sipuleita - Tulipa clusiana cynthia. Olisipa kiva jos ne kukkisivat. Sireenipenkkiin laitoin suloista valkoista pikkutulppaania - Tulipa polychroma.

Portinviereiseen viljelylaatikkoon istutin aikaista Sabadrome -valkosipulia, ruohosipulin ja karhunlaukan seuraksi. Niiden kanssa laatikossa talvehtivat mansikkavaarikka ja amppelimansikka. Kesäksi ajattelin istuttaa muutamia yrttejä - sellaisia, joista perhoset tykkäisivät.

"Kun muut marjatarhan kasvit riutuvat happamassa maassa, pensasmustikka hyrisee ja kasvattaa muhkeita marjoja." lupaa mainoslause. Siihen voi vielä jokunen vuosi mennä, mutta syysväritys niillä ainakin on kaunis.

Juhannusruusun siirsimme jo ensimmäisenä syksynä mökin takakulmalta näkyvälle paikalle, palokujan suulle. Tänä kesänä siinä oli vain pari vaatimatonta kukkaa, mutta muuten se vaikuttaa juurtuneen hyvin. Sitäkin eilen kuopsutin ja toivottelin hyvää talvilepoa.

Keittiöpuutarhan seinusta

Aurinkoisella seinustalla kasvoi aikaisemmin ihastuttava sekamelska. Suuri kulmaruusu, viiniköynnös, parsaa, markettaa, kellukkaa, monenlaista maanpeitekasvia sekä aikaisin keväällä kukkivia lumikelloja. Lisäksi siihen oli kesän ajaksi istutettu kesäkurpitsaa, kirsikkatomaattia ja krassia sekä suurikukkaisia hortensioita.

Villiintyneen kaunista, mutta mökin hoidon kannalta vähän pulmallista. Tykkään, että mökin ympäri pitää päästä reilusti kävelemään, ja mieluusti kuivin jaloin myös sateen jälkeen. Seinät pidän mielellään kuivina ja mökin pohjan hyvin tuulettuvana.

Tosin alusta on avoin vain jonkun matkaa toiselta puolelta mökkiä sekä varaston alta. Veranta on tehty umpisokkelille, ja itse mökin alla on reilunkokoinen kellari. Sen pyöreään tuuletusaukkoon askartelin jyrsijäverkosta uuden ritilän. Sitten kapusin kellariin ja puhdistin tuuletusputken, ja työnsin kepin kanssa ritilän tiiviisti paikalleen.

Huolellisen suunnittelun jälkeen, ja katoksen laatoitustyön rohkaisemana, kaivettiin seinustaa auki noin puolentoista metrin leveydeltä.

Työ oli hieman mutkikas, koska siihen tuli neljä osaa: ensin lapionleveydeltä sepeliä, sitten samanverran niittykukkapenkkiä, paitsi teepenkin kohdalle laatoitus, sen jälkeen laatoitettu kävelytie. Kukkapenkin päähän tuli vielä pieni sorakuoppa, koska siinä on notkanne, joka kerää vettä.


Kun pohja oli kutakuinkin tasainen, laitettiin juurikangas. Kukkapenkki tarvitsi kuitenkin reunusnauhat, ettei multa sekoitu sepeliin ja hiekkaan. Kankaan päälle vai alle, arvoin, ja päädyin piilottamaan nauhat kankaan alle. Oikean korkeuden löytäminen oli hankalaa, ja aika näyttää tuliko niistä liian matalat.

Kun sepeli oli levitetty, työ näytti heti paljon valmiimmalta. Sen jälkeen tehtiin laatoitukset. Hienoa hiekkaa alle, ja kun laatat olivat paikoillaan, koristehiekkaa väleihin.

Viimeiseksi sekoittelin multa-hiekkaseoksen ja laittelin sen varovasti kukkapenkiksi. Sijoittelin kukkaset ruukkuinen oikeille paikoilleen ja jätin istutustyön suosiolla toiseen päivään.

Turkoosi Kivinokasta haettu teepenkki vielä paikoilleen, ja sitten nautiskelemaan elokuun alun lämpöisistä päivistä.

Niin siinä kävi, että istutukset jäivät muiden touhujen jalkoihin, mutta ennen yöpakkasia kukkaset kuitenkin pääsivät maahan.

Karpaattienkellot ja kissankello äidin kukkapenkistä, valkoinen kurjenkello portinpielestä, valkoisia ja vaaleanpunaisia lemmikkejä nappikukkapenkistä, sinisiä siemenestä kasvatettuja lemmikkejä. Lisäksi muutamia lumikellon sipuleita. Kesällä on tarkoitus  kylvää joukkoon vielä sinipellavaa, ruiskukkaa ja sen sellaista.

Spooky hortensia

Köynnöshortensia on varmasti vanha, päätellen mökin kulmalla olevan juurakon koosta. Kasvustokin on runsas. Se peittää kolmanneksen seinästä, verannan päätyikkunan sekä ulko-oven päällä olevan pikkukatoksen. Verannalla ja ullakolla se kasvaa sisään seinälautojen raoista. Kattohuovan allekin se on ujuttautunut, samoin mökin alle monista kohdin.

Iltahämärissä kun katselee verannan ikkunoista ulos, on vähän spooky olo. Toisen päätyikkunan peittää tuo köynnöshortensia, toisen suuri ruusu.

Ensin ajattelin, että tämä köynnöshortensia on varmastikin  perinnekasvi, niitähän täytyy vaalia. Sitten ajattelin, että se on muuten vaan vanha, ja siksi säilytettävä. Ehkäpä sille löytyisi kiva paikka pihan takaosasta, siellä se voisi köynnöstyä aitaa pitkin. No, sitä voi miettiä ensi kesänä.

Setä neuvoi, että jos kasvin haluaa irrottaa seinästä, se kannattaa sahata syksyllä poikki. Oksat kuivuvat talven mittaan ja ne on helpompi rapsutella irti ensi kesänä, ennen maalausta. Niinhän me sitten tehtiin - reilusti poikki, ikkunan alareunan tasalta. Nyt näkee ikkunastakin ulos.

Syksyn värejä

Syksyssä on paljon lohduttomuutta, mutta myös kauniita hetkiä. Japaninlyhty - lyhtykoiso, lyhtykukka, juutalaiskirsikka - on levittäytynyt perennapenkin reunaan. Sen kukat ovat pienet ja vaatimattomat, mutta hedelmiä ympäröivät verhiöt tuleentuvat komeasti.


Värinokkosen lehdet pysyvät pitkään kauniina.


Kuunliljan lehdet loistavat keltaisina ja viiniköynnös alkaa punertua.

Syysmyrkkylilja eli alaston impi nousee kukkimaan vasta kun muut alkavat jo lakastua.

Lähiluontoa

Puutarhassa luonto on lähellä, toden totta. Liljan lehdeltä tapasin aurinkoisena päivänä kauniin punaisen rusokukkajäärän. Tai luulin tavanneeni - myöhemmin minulle kerrottiin, että se taisi olla liljakukko, mokoma pahis.

Kauniisti punertuva komeamaksaruoho houkuttelee perhosia ja mehiläisiä.

Kimalaiset piehtaroivat ja pärskyttelevät erityisesti malvan kukissa. Niitä on hauska seurata, ovat kovin tohkeissaan.

Mehiläiset viihtyvät myös daalioissa. Onkohan tämä sen paikallisen tarhaajan parvesta... talvella sitten herkuttelen hunajalla.

Joskus luonto tuppaa ihan lautaselle asti, kuten ampiaiset ulkona syödessä. Yksi vangittiin kakkukuvun alle mehuhetken ajaksi; siellä se kiukkuisena pörräsi, kun söimme pullaa. Ennen aina luulin, että kupu laitetaan kakun tai pullan päälle.

Lehtokotiloita on joka paikassa ja ne syövät melkein mitä tahansa. Puutarhassa onkin kesäkisa siitä, kuka kerää niiyä eniten; voittaja julkistetaan elojuhlassa ja hän saa palkinnon. Sateen jälkeen, tai kasteen noustua niitä voi todellakin napsia kasvien lehdiltä kymmenittäin.

Huhu kertoo, että kotilot olisivat persoja oluelle. Kaivoin kukkapenkkiin muutaman muovipullon, joissa on tilkka olutta. Ei ollut pullonsuulle jonoa, kun aamulla kurkistin. Yhden hoipertelevan kotilon mielestäni kuitenkin näin, suunnistavan pullolta toiselle.

Omenasatoa

Omenasato on ollut kohtuullinen, meidän mittapuulla runsas. Pakastimessa on nyt omenahilloa kanelilla maustettuna, kardemummalla maustettuna sekä sellaisenaan. Neljä kattilallista. Ensi syksynä voisi kokeilla myös omenarenkaiden kuivatusta.

Naapurinrajalla oleva puu on kuulema Syysviiru ja siinä on monen mielestä parhaat omenat. Keskellä on ilmeisesti Valkea kuulas ja olisiko vanhin sitten punakaneli. Katoksen kulmalla oleva pieni omenapuu voisi olla Pirja, sellaisen lapun löysin laatikosta. Se ei vielä tee omenoita moneen vuoteen.

Pahalaiset

- Tiesitkös, että sinulla on japanintatarta tuossa, kysyi naapurinrouva. Enpä tiennyt, mutta jutellessa selvisi, että se on haitalliseksi luokiteltu kasvi. Antaa kyllä hyvän näkösuojan, mutta peittää ennen pitkää koko pihan, jos sen antaa rehottaa. Ja sen jälkeen naapurinkin pihan, minkä vuoksi rouva oli asiasta huolissaan. Eräs mökkiläinen on kuulema yrittänyt useamman vuoden saada mokomaa tapetuksi, heillä sitä oli koko pensasaita. Toisaalta monella tuntuu kasvia olevan ihan tarkoituksella.

Aikani kun asiaa tutkin, päädyin hävityksen kannalle. Leikkasin kukinnat poikki ennen kuin ne ehtivät tehdä siemeniä. Sitten eristin tattaret muista kasveista muovilla ja suihkuttelin lehdet yltä alta puutarhakauppiaan suosittelemalla aineella. Annoin sen imeytyä lehtien kautta pari viikkoa, sitten leikkasin varret poikki ja kaatelin vielä suoraan onttoihin runkoihinkin. Sieltä sen pitäisi levitä juuristoon.

Samalla ehkä sai lähdön myös isokierto eli valkokarhunköynnös, jota myös elämänlangaksi kutsutaan.Kaunis, mutta petollinen: kuristaa kuoliaaksi ne perennat, joiden ympärille kietoutuu. Tässä tattaren tapauksessa se ei tosin yhtään haittaisi. 

Ensi kesänä sitten nähdään, tepsiikö tämä konsti vai onko keksittävä uusia.


PS: Seuraavana kesänä nousi muutama pieni taimi. Suljin ne muovipusseihin, tarkoituksena hidastaa kasvua ja suihkautella myöhemmin. Lopulta tuli kaivettua mokomat kokonaan pois, ja suuri kimpale juurta, vadelmien tieltä. Kaivaminen onkin parempi tapa näitä hävittää.

Halkohäkki

Ihan itse tehty. Kuormalava pohjaksi ja jyrsijäverkosta reunat, päälle muovipeite. Sitten klapit sikinsokin häkkiin ja peite päälle.

Nuohooja neuvoi, että puut pitää kuivattaa kahden kesän yli, jottei hormi tervaannu. Nämä kun on tänä kesänä pilkottuja, ne voi laittaa varastoon ensi kesänä. - Kuivattele häkissä kevätahavan yli ja laita juhannukselta liiteriin, neuvoi isä. Sitä seuraavana kesänä niitä voi sitten jo poltella.