Lumihohde

Yhtenä iltana töistä tullessa poikkesin puutarhan kautta. Lumi hohteli hauskasti, kas kun auringonsäteet ovat päivällä osuneet sopivasti.

Kurpitsa-aika

Pikkuinen kurpitsa pelottelee ohikulkijoita, huutelee pionin juurelta. - Pööö sulle, pööö sullekin!

Iltavalaistusta

Karhunvadelma sai hauskat taustavalot. Näin alkusyksystä auringonvalo riittää vielä lataamaan akkua päivällä ja lamppurivi on kaunis pimenevässä illassa.

Asetelmia

Puutarhassa asetelmat ovatkin vähän suurempia kuin kotona tai parvekkeella. Silmän harjaantuminen vie aikaa, mutta vähitellen kauneutta oppii katsomaan ja suunnittelemaan.

Yksi ehdottomista suosikeistani on porttikaaren kärhö, joka kukkkii loppukesästä sinisenä pilvenä. Keväällä alle polvenkorkuiseksi leikattu köynnös kasvaa huimaa vauhtia.

Kultapiisku siirrettiin keskikäytävän viereisestä perennapenkistä. Se leviää kuulema voimakkaasti, mutta halusin kuitenkin säästää pienen palan. Täytyy vaan leikata varret ennen siementen kehittymistä. Oikealla puolella on varaston kulmalta aikanaan muuttanut juhannusruusu ja taustalla pensashanhikkiaita. Keskellä kerrostalotyyppinen kotikolo ja sen juurella pikkusydän.

Kultapiiskusta vasemmalla, vanhan omenapuun juurella ihanat idänunikot. 

Pala taivasta

Kesän parhaita hetkiä.

Kimallusta

Kimaltelevia perhosia ja korentoja puutarhassamme. Omenapuiden alla, sireeninoksien joukossa.

Talitiainen yritti napata yhden suuhunsa. Säikähdys oli melkoinen, kun nokka kopsahtikin koviin helmiin.

Kotikoloja

Täytyyhän puutarhatontuillakin olla kotikoloja, ja menninkäisillä. - Kun pikkulinnuillakin on, pienemmistä puutarhan asukeista puhumattakaan.

Linnunpönttö puhdistettiin ja maalattiin suunnitellulla mökin värillä. Muita askarreltiin työväenopistolla huhtikuisena viikonloppuna.

 

 

No joo, yksi ostettiin, kun se oli niin söpö.

Kukkaloistoa

Porttikaaren kärhö, loistelias clematis viticella on nyt täydessä kukassa. Myös kukkapenkin pään vihreys on muuttunut syysleimujen pinkiksi ja vaaleanpunaiseksi. Pensasaidan hanhikki on runsas ja kultapiiskutkin kukkivat jo keltaisina, kuulema epätavallisen varhain.

Monta uutta asiaa ja nimeä opin ystäviltämme, joiden kanssa vietimme puutarhajuhlaa lauantaina. Sää helli meitä ja vauvakin sai köllötellä peitolla pihanurmikolla. Huomasimme sentään laittaa peiton sellaiseen paikkaan, jossa omena ei putoa pikkuisen päähän, niitä kun tippuilee nyt aika reilusti.

Kasvimaalta kaivetut perunat olivat niin hyviä, että päätimme kasvattaa niitä ensi kesänäkin. Omasta puutarhasta saatiin myös vadelmahillo, jota herkuteltiin niin pannarin kuin juustokakunkin kanssa. Jälkikäteen huomasin, että härkäpapujakin olisi ollut keitettäväksi, mutta niitä sai sitten viemisiksi, pinaatin kera.

Siitäkin ilahduin, että keittiö toimi mukavasti. Hella ja uuni lämpisivät hyvin, ja tiskaus sujui kätevästi - oikeiden astioiden käyttöä ei tarvitse epäröidä.

Tuliaisiksi saatu kahvikuppikukka, ihana pallokrysanteemi, sopii vanhan Rapid-rautauunin päälle kuin olisi siihen suunniteltu. Uuni tarttui aiemmin matkaamme erään rouvan muuttokuormasta - toisen romu on toisen aarre.