Kevätkylvöjä

Onpa mukavat maisemat, ihastelin tehdessäni kylvöhommia. Todellakin toista kuin parvekkeen lattialla kyykistely. Nostin nurmikolle pienen pöydän ja tuolin, suojasin sanomalehdillä ja pistin toimeksi. Ranskalaisia papuja, avomaan kurkkua, auringonkukkia, koristekurpitsaa, kesäkurpitsaa, kehäkukkia, talvikurpitsaa, pinaattia, elämänlankoja, bella de diaa ja kosmoskukkaa. Viitisenkymmentä ruukkua - puolta vähemmän kuin viime keväänä, eli arvatenkin melko sopivasti. Osan ostan taimina ja osan kylvän suoraan kasvupaikalle.

Käytän suuria ruukkuja, joiden pohjamultaan nakkasin vähän kanankakkaa. - Taimi tavoittaa sen juuri niihin aikoihin, kun se alkaa tarvita lannoitusta, näin kurssilla opastettiin. Tarkoitus on välttää ruukusta toiseen siirtelyä, jossa taimet helposti vioittuvat. Mullaksi laitoin luonnonmukaista taimimultaa, josta on viime keväältä hyvä kokemus.

Uusi vinkki on ruukkujen laittaminen kirkkaisiin muovilaatioihin, ja kansi lonkolleen päälle. Altakastelu on helppoa, laatikkoon muodostuu mukava mikroilmasto ja ruukkuja on helppo siirrellä. Saas nähdä miten käy. Verannalla on päivisin parikymmentä astetta lämmintä, yöllä muutama aste.

Ja sitten niitä maisemia.

Hyvät grobiootit

Taimikasvatus sujui tänä vuonna hienosti. Taimet ovat hyvinvoivia ja reippaita, niitä on ilo istuttaa.

Kasvatin taimet ensimmäistä kertaa verannalla. Siitä tulikin väliaikaisesti hieno taimela. Veranta on päivisin hyvin aurinkoinen ja lämmin, mutta viilenee öisin. Varmaankin valoa ja lämpöä oli pikkuisille juuri sopivasti. Kastelin taimia alustoille, jotta niiden juuret kehittyisivät vahvoiksi. Läpinäkyvät, ilmavasti asetellut muovit pitivät kosteuden tasaisena.

Saimme näytteeksi luonnonmukaista taimimultaa, joka sisältää hyötymikrobeja. Se on tarkoitettu juuri kylvöksille ja taimikasvatukseen. Osa taimista sai sekoitusta, osa pelkästään tätä GroBiootti-multaa. Mainiosti toimi ainakin minun taimelassani. Ensi keväänä en kylvöissä muuta käytäkään.

Lisätietoa: Green Care

 

Karhunvadelma

Viime talvena harmitti, kun rusakko mokoma pureskeli karhunvadelman ensimmäisen vuoden versot lyhyiksi ja kuorettomiksi. Kaikkea nekin syö. Keväällä mietin, mahtaako kasvi toipua moisesta kohtelusta.

Hyvin toipui. Versot kasvavat kovaa vauhtia ja lehdet ovat komeat. Olin ajatellut kiinnitellä versoja takana olevaan aitaan, mutta se on vähän hankalaa: oksissa on pitkät, terävät piikit ja ne katkeilevatkin helposti.

Toisen vuoden versoihin pitäisi tulla kauniit valkoiset kukkaset, ensi kesänä niitä sitten hämmästellään.

Keväällä laitoin pari nauhaa kotiloilta suojaavia kukkia penkin reunaan. Osa niistä taitaa jäädä vadelman varjoihin, mutta ehkä muutama jaksaa kasvaa kukkivaksi asti.

Mihinkähän se kotilonkarkotus perustuu, tuoksuunko.

Muuttopäivä

Olen odotellut kesäkuun kymmenettä päivää, jonka jälkeen taimet kuulema vasta tulisi istuttaa, etteivät ne saa kylmää. Toisaalta olen katsellut naapureiden palstoja, joilla jo kasvaa reippaasti yhtä sun toista, kun on ollut niin lämmin toukokuu.

Reippain mielin pakkasin sitten ensimmäisen taimikuljetuksen. Se sujui oikein hyvin, joten toisena päivänä poljin muutamankin kerran edestakaisin, erilaisten laatikkoviritysten kera. Siellä ne nyt puutarhalla harjoittelevat - tomaatit, maissit, sammalleimut, verenpisarat, yksi eksynyt kurkku, mustasilmäsusannat, purjot sekä kolmensortin pavut. Parvekkeellekin jäi vielä kaikenlaista, odottelemaan omaa vuoroaan.

Ensi keväänä taimikasvatankin pavut suoraan puutarhan verannalla, sen verran ne kuljetuksessa vaurioituivat. Monet olivat kasvaneet jo tukilankojaan pidemmiksi kynttilälyhtyihin, ja muutama oli tykännyt enemmän toisten langoista kuin omistaan. Vaikka yritin olla varovainen, taitoksia tuli, ja lisäksi ilma oli kovin kolea. Verannalla ne nyt kuitenkin oikovat itseään, saavat pari päivää rauhassa toipua ennen maahan istutusta.

Taimitorilla

Iiik - nyt meidät myydään!

Taimitorille liikeni pari kukkivaa lehtoakileijaa, niiden mukana noussutta pikkumansikkaa, itävaltalaista kurkkuyrttiä sekä kotkansiipi -saniaisia. Mukavasti tekivät kauppansa, lahjoitettavaksi jäi vain yksi kotkansiipi.

Taimien potit taittelin illalla tapettipaperista. Erilaisia mallipaloja on ketynyt vuosien mittaan, ja tähän käyttöön ne sopivat oikein hyvin. Tiivis muovipussi päälle, ja märkäkin potti on mukava kuljettaa. Taimen voi istuttaakin paperikäärössä, kunhan leikkaa pois pohjan ja vaikka vähän yläreunaakin.

Taimitori on hauska tapahtuma aina alkukesästä. On kiva nähdä naapureita ja samalla tehdä vähän kauppaa. Silloin tällöin ostajia tulee muualtakin, parveke- tai terassikukkia ostamaan.

Aiemmin kummastelin, ovatko lemmikit syöneet kaunokaiset, kun niitä nousi kukkapenkkiin vain yksi. Nyt kuulin naapurilta, että näin on käynyt muillekin - kehno talvi ne vei. Taisi viedä jotain muutakin, mutten vielä oikein muista mitä mihinkin kuuluisi nousta.

Tuntipalkoille tässä tapahtumassa ei kyllä oikein pääse. Myös naapureilla on kaikenlaista kiinnostavaa myynnissä, ja parin tunnin jälkeen paikalle porhaltaa taimitarhan auto myymään erityisesti yrttejä, mutta myös kesäkukkia.

Napakalla strategialla kuitenkin selviää. Mukaan lähti muutama kaunokainen menetettyjen tilalle ja kokeeksi köynnöspinaatti naapureilta, sekä komea basilika, persilja, tilli ja pieni pinaatti taimitarhalta.

Kasvu alkaa

Pienet taimet värjöttelevät alkukesän kylmyydessä, onneksi aurinko välillä lämmittää. Lemmikit ja bella de díat, auringonkukka, kurpitsa ja karhunvadelma.