Siirtelyä

Tänään oltiin siirtolapuutarhaidean ytimessä - siirreltiin asioita paikasta toiseen.

Paviljongin kulmalla oli hyvää tilaa parille viljelylaatikolle. Toiseen olen suunnitellut mansikkaa, toiseen ehkä porkkanoita tai sipulia. Takamaalla taas oli laatikoita, joissa olen kasvattanut perunaa ja kesäkurpitsaa. Sinne kuitenkin sopisi paremmin yhtenäinen, mittojen mukaan nikkaroitu iso laatikko.

Ensin oli siirrettävä pieni pirja-omenapuu uuteen paikkaan, siperiankurjenmiekan ja kurtturuusun väliin. Jos se menestyy, yritän varttaa runkoon syysviirun oksia, ennen viirusta luopumista. Istutuskuoppa jäi kyllä vähän pieneksi, mutta sinne tuli kuitenkin pollen parasta sekä kalkkia, puutarhamullan sekaan. Jätin puun koholle ja laitoin vielä omaa kompostimultaa ympärille. Vanhasta talikosta tuli napakka tuki.

Viljelylaatikoiden alta muokattiin maata kevyesti. Toivottavasti sanomalehteä tuli riittävästi, etteivät asterit puske läpi. Vadelmanvarsia tuomaan ilmavuutta, kärryllinen perunamaan multaa, toinen viimekesäistä viherkompostia. Multaa, viherkompostia, multaa. Nyt saavat painua pari viikkoa, sitten lisätään tarvittaessa. Päällimmäiseksi tulee kaupan multaa, sitten istutus ja katteeksi hamppupäistärettä.

Ensimmäistä kertaa käytän nyt omaa kompostimultaa. Se on muhinut pari vuotta, mutta sen verran karkeaa, että siviilöin oksankappaleet ja muut joukosta pois. Kompostorit ovat kylmiä eivätkä kovin tehokkaita. Maan sisällä osittain oleva toimisi paremmin, sellaisia naapureilla tuntuu olevan.


Eilen siivosin minttupenkin, porttikärhöt ja särkyneen sydämen. Tänään siperiankurjenmikan, pikkuisen saksankurjenmiekan sekä ukonhatut, joista osan annoin naapurille. Siisti multakerros saa penkit näyttämään niin hienoilta, toivottavasti ravinteitakin on säilynyt.

Keväsiivousta

Mukava päästä kevättöihin pitkän talven jälkeen. Kaunis kevätviikonloppu olikin, samalla sai ihastella ensimmäisiä pörriäisiä, lintujen kevätkonserttia ja kurkiauran lentoa.

Vadelmista tulee aina niin hienot, kun napsii viime kesänä marjoneet varret pois ja latvoo vielä hujopit kohtuullisen korkuisiksi. Ei millään uskoisi, että loppukesästä tuossa on läpipääsemättömän tuuhea vadelmikko. Tänä kesänä yritän tukea varret v-asentoon niin, että penkin keskelle pääsisi valoa ja sadetta. Jospa uudet versot kasvaisivat sinne, mieluummin kuin ulkopuolelle.

Paviljongin sivustalla kasvaneet sireenit saivat kyytiä. Olisi varmaan kannattanut leikata ne kerralla alas silloin neljä vuotta sitten, kun metsikköä ruvettiin harventamaan. Mentiin kuitenkin oppikirjan mukaan kolmannes vuodessa. Viime kesänä jäljellä oli muutama hujoppi sekä nuoria vesoja, jotka kaatuilivat kummallisesti - perin hassun näköinen kokoelma. Nyt sahattiin kaikki pois.

Siivoilin ruusuja, pensashanhikkia sekä karviaisia. Yhtä ja toista löytyi perennapenkeistäkin. - Onneksi on kunnollinen oksasilppuri, ajattelin. Sainkin lähes kaiken pilkottua, ja kauniit silput jaeltua pensaiden juurelle.

Sitten puutarhurin paras ystävä teki tenän. Avasin koneen, puhdistin ja päättelin, että sama varaosa täytyy vaihtaa kuin pari vuotta sitten. Tulisikohan se jo ensi viikonlopuksi.

Mökin edustan malvikkipenkki on odotellut kivaa reunusta. Ensin suunnitelmaa ja sitten toteutusta. Siitä tuli varsin onnistunut, voisi näyttää hauskalta pihan muissakin perennapenkeissä.

Tulikohan multaa liian reilusti? Ennestäänkin siinä oli talviturvetta, ruusujen suojana. Penkistä pitäisi nousta harmaamalvikin lisäksi kevätkaihonkukkaa, koristekärsämöä sekä joitakin sipulikukkia. Ja kauniit valkeat ruusut, jotka odottavat muuttoa magnolian juurelle.

Ensimmäiset krookukset ovat jo auenneet vuodenaikapenkissä. Niiden lisäksi näkyy lumikelloja, pieniä liloja krookuksia ja muutamia keltaisia talventähtiä.

Keittiöpuutarhan seinusta

Aurinkoisella seinustalla kasvoi aikaisemmin ihastuttava sekamelska. Suuri kulmaruusu, viiniköynnös, parsaa, markettaa, kellukkaa, monenlaista maanpeitekasvia sekä aikaisin keväällä kukkivia lumikelloja. Lisäksi siihen oli kesän ajaksi istutettu kesäkurpitsaa, kirsikkatomaattia ja krassia sekä suurikukkaisia hortensioita.

Villiintyneen kaunista, mutta mökin hoidon kannalta vähän pulmallista. Tykkään, että mökin ympäri pitää päästä reilusti kävelemään, ja mieluusti kuivin jaloin myös sateen jälkeen. Seinät pidän mielellään kuivina ja mökin pohjan hyvin tuulettuvana.

Tosin alusta on avoin vain jonkun matkaa toiselta puolelta mökkiä sekä varaston alta. Veranta on tehty umpisokkelille, ja itse mökin alla on reilunkokoinen kellari. Sen pyöreään tuuletusaukkoon askartelin jyrsijäverkosta uuden ritilän. Sitten kapusin kellariin ja puhdistin tuuletusputken, ja työnsin kepin kanssa ritilän tiiviisti paikalleen.

Huolellisen suunnittelun jälkeen, ja katoksen laatoitustyön rohkaisemana, kaivettiin seinustaa auki noin puolentoista metrin leveydeltä.

Työ oli hieman mutkikas, koska siihen tuli neljä osaa: ensin lapionleveydeltä sepeliä, sitten samanverran niittykukkapenkkiä, paitsi teepenkin kohdalle laatoitus, sen jälkeen laatoitettu kävelytie. Kukkapenkin päähän tuli vielä pieni sorakuoppa, koska siinä on notkanne, joka kerää vettä.


Kun pohja oli kutakuinkin tasainen, laitettiin juurikangas. Kukkapenkki tarvitsi kuitenkin reunusnauhat, ettei multa sekoitu sepeliin ja hiekkaan. Kankaan päälle vai alle, arvoin, ja päädyin piilottamaan nauhat kankaan alle. Oikean korkeuden löytäminen oli hankalaa, ja aika näyttää tuliko niistä liian matalat.

Kun sepeli oli levitetty, työ näytti heti paljon valmiimmalta. Sen jälkeen tehtiin laatoitukset. Hienoa hiekkaa alle, ja kun laatat olivat paikoillaan, koristehiekkaa väleihin.

Viimeiseksi sekoittelin multa-hiekkaseoksen ja laittelin sen varovasti kukkapenkiksi. Sijoittelin kukkaset ruukkuinen oikeille paikoilleen ja jätin istutustyön suosiolla toiseen päivään.

Turkoosi Kivinokasta haettu teepenkki vielä paikoilleen, ja sitten nautiskelemaan elokuun alun lämpöisistä päivistä.

Niin siinä kävi, että istutukset jäivät muiden touhujen jalkoihin, mutta ennen yöpakkasia kukkaset kuitenkin pääsivät maahan.

Karpaattienkellot ja kissankello äidin kukkapenkistä, valkoinen kurjenkello portinpielestä, valkoisia ja vaaleanpunaisia lemmikkejä nappikukkapenkistä, sinisiä siemenestä kasvatettuja lemmikkejä. Lisäksi muutamia lumikellon sipuleita. Kesällä on tarkoitus  kylvää joukkoon vielä sinipellavaa, ruiskukkaa ja sen sellaista.