Iltaistutukset

Kesäisen lämpöiset päivät saavat kiirehtimään kevätistutusten kanssa - naapurit laittoivat perunat jo viime viikonloppuna. Näin kuumalla jätän mieluusti istutukset iltapuhteelle, on taimillekin parempi.

Perunamaa sai uuden muodon, kun takamaan viljelylaatikot nostettiin paviljongin kulmalle ja penkki tehtiin vanhojen betoniperustusten sisään. Aika matalaksi se nyt jäi, mutta sitä voi halutessa korottaa vaikka ensi kesänä. Multakaan ei ole kehuttavaa, ja hiukan jännällä odottelen, nouseeko sieltä nurmikkoa vai perunanvarsia. Tilaa on nyt kuitenkin reilummin, se on mukavaa. Vasemmalle istutin Annabellaa ja oikealle Siikliä, tässä se nyt lukee.

Uusvanhoista laatikoista toiseen tuli mansikkaa. Viisi Lumotarta ja yksi amppelimansikka, joka on asunut yrttilaatikossa. Nyt saan marjat kivasti suojattua rastailta, hiiriltä ja muilta kiinnostuneilta. Jospa muutaman saisi tänä kesänä omaan suuhun.

Toiseen laatikkoon tuli pari riviä porkkanaa ja yksi punasipulia. Kumpiakin jäi reilusti, joten laitoin niitä vielä valkosipulin kaveriksi tomaattihuoneen viereen. Viime vuonna porkkanat olivat maukkaita, sipulinviljelyä vasta harjoiteltiin.

Yrttilaatikossa talvehtivat hyvin ruohosipuli sekä kaunis köynnöspinaatti. Lisäksi näkyy joko piparjuuren tai inkiväärin lehtiä, ja yksi valkosipuli. Niitä on lisää viereisen laatikon päädyssä, ja muistaakseni kukkapenkissä tai kahdessa.

Kesäkukista istutin sinistä lobeliaa korkeaan kukkatelineeseen, jonka sain hiljattain lahjaksi. Omenapuun pikkukoriin tuli tänä vuonna olkikukka. Siniseen suureen astiaan voisi taas laittaa orvokkeja, ne olivat viime kesänä kauniita.

Istutettua:

Peruna - Annabella
Peruna - Siikli
Porkkana - Nantes 2 siemennauha
Mansikka - Lumotar
Sipuli - Red Baron st

Marjamietteitä

Puutarhassa kasvaa omenoiden, raparperin ja vuosiviljelmien lisäksi hämmentävän monenlaisia marjoja. Jännällä odotamme karhunvadelman satoa. Viime kesän versoja on paljon ja kukinta oli hyvin kaunis. Kuten vadelmallakin, jokaiseen kukkaan ilmestyi sittemmin pieni raakile ja kohta ne varmaan alkavat kypsyä. Niitä on todella paljon.

Perinteisempi, runsas vadelmapenkki tontinrajalla tarjoaa maistuvat aamiaisjälkkärit moneksi päiväksi. Ensimmäiset marjat alkavat juuri nyt kypsyä. Lajikkeita penkissä on ainakin kolmenlaisia, kaikki vähän eri makuisia.

Puuvartinen mustaviinimarja on osoittautunut varsin satoisaksi. Oksat ovat aivan täynnä marjoja, joista ensimmäisiä on jo päässyt maistelemaan. Valitsin lajiksi mustan, kun rastaat tuntuvat niin tykkäävän naapurien punaisista viinimarjoista. Ehkä tämä ei niin houkuttele.

Harmikseni en ollut ymmärtänyt tukea oksia kunnolla, ja kovissa tuulissa yksi katkesi. Loput kiinnitettiin sitten pikaisesti nauhoilla tukipuuhun. Paremmin pääsee laittamaan vasta syksyllä, kun lehdet ovat tippuneet. 

Karviaisia meillä on kaksi pensasta - keittiöpuutarhan kupeessa punainen ja etupihalla vihreä karviainen, joka on sekä minun että rastaiden suosikki. En ole oikein keksinyt, millä marjoja voisi kivasti suojata, lintuja vahingoittamatta. Kummassakin on reilusti raakileita, ainakin syötäväksi ja ehkä vähän hilloksikin.

Pikkuisissa pensasmustikoissakin on muutama raakile. Niistä kasvaa aikaa myöten suurehkoja pensaita, nyt ovat vasta polvenkorkuisia.

Pinkkipenkissä, pionin juurella on asetelmassa kolme mesimarjaa. Hamputus on sopinut niille erityisen hyvin, herkät kasvit kun eivät siedä rikkaruohoja. En tiedä marjovatko koskaan, mutta pienet kukkaset ovat ihastuttavia.

Pikkumansikoita kasvaa siellä sun täällä, mutta niiden marjat eivät ole kovin makeita. Olen suunnitellut pienen mansikkapenkin laittamista, ehkä siinä makukin parantuisi. Pyöreä ja maasta koholla oleva penkki olisi mukava, totetutusta täytyy hieman vielä pohdiskella.

Marjasatoa

Onpa hyvä vadelmavuosi.

Lapsuudessani vadelmat olivat erikoisherkkua, jota sai aika harvoin. Mummolassa käydessämme niitä kerättiin porukalla läheisen autiotalon metsittyneeltä pihalta. Sitten istuimme pihakeinussa ja perkasimme marjoista roskia pois. Mummo ei ollut turhantarkka - Samaa vattua se on vattumatokin, hän neuvoi. Hilloa keittäessähän madot nousivat pinnalle ja oli helppo noukkia lusikalla pois.

Sittemmin olen ostanut torilta aina muutamia rasioita talveksi pakastimeen, ja säästellyt niitä juhlahetkien varalle. Enpä olisi silloin uskonut, että joskus minulla on omat vadelmapensaat, joista saa syödä mehukkaita marjoja kyllikseen ja vielä riittää pakastettavaksikin.

Toinen suosikkini on vihreä karviainen, makea ja herkullinen. Pensas on kuulema naapurista peräisin, ilmankos kasvaakin niin hyvin.  Marjoja voi popsia kuin karkkeja.

Punainen karviainen on myös satoisa. Nämäkin marjat ovat parhaimmillaan suoraan pensaasta herkuteltuna.

Pikkumansikat ovat kauniita, mutteivät kovin makeita. Mainioita kuitenkin vaikkapa aamiaisjogurtissa, yhdessä vadelmien kanssa.

Viinimarjoja ei ole tällä hetkellä lainkaan. Vanha punainen oli sen verran huonokuntoinen, että se sai tehdä tilaa muulle.

Ajattelin laittaa puutarhaan rungollisen viinimarjan. Se on kuin pieni puu, jonka latvuksena on marjapensas. Ei vie paljoa tilaa ja on hauskan näköinen.

Syksyinen puutarha

Syksy on ollut kaunis, enkä malttaisi lainkaan lopettaa puutarhatöitä. Aina vain löytyy uutta kuopsuteltavaa, siirrettävää ja istutettavaa.

Sekoittelen multaan yleensä hiekkaa ja välillä kalkkiakin. Jakelen seosta kukkien ja pensaiden juurille. Ne tuntuvat tykkäävän siitä, ja istutukset näyttävät aina jonkin aikaa tosi siisteiltä.

Eilen painelin keskipihan liljapenkkiin samalla  muutamia punakeltaisen italiantulppaanin sipuleita - Tulipa clusiana cynthia. Olisipa kiva jos ne kukkisivat. Sireenipenkkiin laitoin suloista valkoista pikkutulppaania - Tulipa polychroma.

Portinviereiseen viljelylaatikkoon istutin aikaista Sabadrome -valkosipulia, ruohosipulin ja karhunlaukan seuraksi. Niiden kanssa laatikossa talvehtivat mansikkavaarikka ja amppelimansikka. Kesäksi ajattelin istuttaa muutamia yrttejä - sellaisia, joista perhoset tykkäisivät.

"Kun muut marjatarhan kasvit riutuvat happamassa maassa, pensasmustikka hyrisee ja kasvattaa muhkeita marjoja." lupaa mainoslause. Siihen voi vielä jokunen vuosi mennä, mutta syysväritys niillä ainakin on kaunis.

Juhannusruusun siirsimme jo ensimmäisenä syksynä mökin takakulmalta näkyvälle paikalle, palokujan suulle. Tänä kesänä siinä oli vain pari vaatimatonta kukkaa, mutta muuten se vaikuttaa juurtuneen hyvin. Sitäkin eilen kuopsutin ja toivottelin hyvää talvilepoa.