Kuka mellasti verannallani?

Olipa yllätys kun astuin verannalle tänään. Joku oli juoksennellut pitkin poikin, myllännyt ruusukorissa, kaatanut kellon ja pienviljelijän.

Myös muovisen saappaanalustan kulmasta oli pala irti, mutta se vaatisi jo isomman eläimen, joten päättelin, että olen varmaan itse astunut kulman päälle pakkasella. Ja lohjennut pala on nyt vaan irronnut kunnolla.

Ruusunlehtien joukossa oli hiirenkakkoja, joten syyllinen oli aika helppo päätellä. Harvoin hiiret kuitenkaan tuolla tavoin loikkivat. Itse asiassa jälkiä ei ole näkynyt sen jälkeen, kun korjasin verannan lattian sekä sisällä suuren oksankolon.

Viime viikonloppuna kuitenkin tapasin jälkiä ullakolla, sieltähän harvemmin tulee katseltua ja asukkaita varmasti on. Nostin kierrätyspäivää varten jo alas vanhan lepolassen, jolle meillä ei ole käyttöä. Sen päällä oli kikaleita ja karistelin ne pihalle, kurkistellen samalla, ettei kankaan taitteissa ole pesän alkuja. En kuitenkaan ryhtynyt avaamaan tuolia, vaan nostin sen sisälle.

Olisiko käynyt niin, että tuolin poimuihin olisi kuitenkin jäänyt pesänalku. Lähdettyäni emo olisi kivunnut ullakolta alas sitä etsimään, tippunut ruusukoriin, meuhkannut itsensä sieltä ylös ja sitten juoksennellut pitkin, omaansa etsimässä. Tuoli kun oli oven takana huoneen puolella.

Lakaisin lattian ja päätin olla ajattelematta asiaa tänään sen enempää.

Taitaa tulla kevät

Kevätaurinko paistaa jo lämpimästi. Sulattelee lumia, kiillottaa hangen pintaa. Sinitaivas, tuntuu kuin sen näkisi ensi kertaa. Verannalla kolmetoista astetta lämmintä, kohta voisi jo siemeniä kylvää. Öisin kuitenkin vielä pakkasia.

Hyvät grobiootit

Taimikasvatus sujui tänä vuonna hienosti. Taimet ovat hyvinvoivia ja reippaita, niitä on ilo istuttaa.

Kasvatin taimet ensimmäistä kertaa verannalla. Siitä tulikin väliaikaisesti hieno taimela. Veranta on päivisin hyvin aurinkoinen ja lämmin, mutta viilenee öisin. Varmaankin valoa ja lämpöä oli pikkuisille juuri sopivasti. Kastelin taimia alustoille, jotta niiden juuret kehittyisivät vahvoiksi. Läpinäkyvät, ilmavasti asetellut muovit pitivät kosteuden tasaisena.

Saimme näytteeksi luonnonmukaista taimimultaa, joka sisältää hyötymikrobeja. Se on tarkoitettu juuri kylvöksille ja taimikasvatukseen. Osa taimista sai sekoitusta, osa pelkästään tätä GroBiootti-multaa. Mainiosti toimi ainakin minun taimelassani. Ensi keväänä en kylvöissä muuta käytäkään.

Lisätietoa: Green Care

 

Hetki verannalla

Vihdoinkin sain hetkeni verannalla. Tai siis tuolin, jossa nauttia hetkestä. Tai oikeammin paikan tuolille, ja jopa pienelle pöydällekin.

Mökin ostoajoilta mieleeni jäi verannalla ollut korituoli. - Siinäpä ihana paikka istuskella, ihastella puutarhaa ja vaikka lueskella, muistan ajatelleeni. Auringossa kylpevä veranta kun on aina lämmin, ja sateella suojaisa, mutta kuitenkin näköalapaikalla.

Kuinka ollakaan, veranta kuitenkin täyttyi nopeasti erilaisista asioista. Ajoittain se on muistuttanut enemmän varastoa kuin lepopaikkaa.

Talvella sitten päätin tehdä tuolille tilaa ja purkaa päädyssä olleen vanhan työkalupenkin, vaikka olin siihen asti ajatellut sen säilyttää. Purkutyön ja pienen nikkaroinnin jälkeen tuolin paikka oli valmis. Maalaamisen sentään jätin kesäiseksi puuhaksi.

Tänään asetin paikkaan tuolin viltteineen, pöydän liinoineen, eväsmehun ja keksipurkin. Ja sitten vain nautiskelin kevään tulosta.

Ensimmäisen kärpäsen surina, mustarastaan laulu, ilta-auringon säteet. Kesää odottava puutarha, pihasuunnitelmat, oma rauha.

Väliverho

Mökki on aikanaan ollut vain yhden huoneen kokoinen ja veranta on rakennettu jossain vaiheessa jälkikäteen - aika kauan sitten varmaan kuitenkin. Niitä peruja huoneen ja verannan välillä on ikkuna, joka on siis aiemmin auennut ulos. Pidän sitä yleensä aina auki, jotta ilma pääsee mukavasti virtaamaan.


Jo viime kesänä siihen nikkaroitiin harmaakehyksinen hyttysverkko, joka saa olla aina paikallaan. Se suojaa kärpäsiltä ja kissoilta, muttei anna näkösuojaa. Ilman verhoa ulkoa voi suoraan  kurkkia nukkujia, mikä tuntui minusta epämukavalta - vaikkei pihalla noin yleensä ottaen vieraita yöllä käveleksikään.

Kankaaksi halusin jotain uniikkia, jota ei olisi muualla mökissä. Sen pitäisi sopia kivasti sekä harmaaseen hyttysverkkoon että valkoisiin pitsiverhoihin molemmin puolin. Kotoa löysinkin vähälle käytölle jääneen Marja Kurjen kauniin kaksipuolisen huivin, jonka sain kerran lahjaksi työkavereiltani. Huivi osoittautui juuri sopivan levyiseksi, mutta hieman pitkäksi.

Leikkasin liian pituuden pois ja ompelin sekä ylä- että alareunaan nauhakujat verhotangoille, jotka löysin ullakolta. Ylös kiinnitin vielä kapeaa nauhaa niin, että verhon voi rullata halutessaan ylös. En tiedä tuleeko sitä juuri nosteltua, ehkä se saa laskeutua kauniisti ja tanssahdella ilmavirran mukana.

Spooky hortensia

Köynnöshortensia on varmasti vanha, päätellen mökin kulmalla olevan juurakon koosta. Kasvustokin on runsas. Se peittää kolmanneksen seinästä, verannan päätyikkunan sekä ulko-oven päällä olevan pikkukatoksen. Verannalla ja ullakolla se kasvaa sisään seinälautojen raoista. Kattohuovan allekin se on ujuttautunut, samoin mökin alle monista kohdin.

Iltahämärissä kun katselee verannan ikkunoista ulos, on vähän spooky olo. Toisen päätyikkunan peittää tuo köynnöshortensia, toisen suuri ruusu.

Ensin ajattelin, että tämä köynnöshortensia on varmastikin  perinnekasvi, niitähän täytyy vaalia. Sitten ajattelin, että se on muuten vaan vanha, ja siksi säilytettävä. Ehkäpä sille löytyisi kiva paikka pihan takaosasta, siellä se voisi köynnöstyä aitaa pitkin. No, sitä voi miettiä ensi kesänä.

Setä neuvoi, että jos kasvin haluaa irrottaa seinästä, se kannattaa sahata syksyllä poikki. Oksat kuivuvat talven mittaan ja ne on helpompi rapsutella irti ensi kesänä, ennen maalausta. Niinhän me sitten tehtiin - reilusti poikki, ikkunan alareunan tasalta. Nyt näkee ikkunastakin ulos.