Syyskuussa ilahduttaa

Toisesta kulmasta

 Puutarha on kaunis täältäkin katsottuna. Nämä panoraamakuvat on niin hauskoja.

Pari pikku projektia. Riittää hyvin ensi kesällekin. 

Syksyn aurinko

Oman pihan auringot ilahduttavat pilviselläkin säällä. Kyllä kannatti pistää kampoihin kanille, joka piti auringonkukkaistutusta salaattipöytänään alkukesällä.

Nuppujen avautumista oli myös hauska seurata. Parissa - kolmessa päivässä kukka aukeaa täyteläiseksi.

Mehiläiset ja kimalaiset herkuttelevat kukissa kilvan. Kukinto on niin suuri, että siihen mahtuu useampikin ruokailija samaan aikaan.

Päivän porkkana

Mahtaaako olla mitään herkullisempaa kun omassa puutarhassa kasvanut ruoka? Tässä kattauksessa on kesäkurpitsaksi naamioitunutta avomaankurkkua, porkkanaa ja perunaa sekä viimeiset pinaatit ja ranskalaiset pavut.

Kesä toisensa jälkeen saadaan seurata kasvun ihmettä. Tehdään hyvät multasekoitukset, vaalitaan taimia, suojataan milloin miltäkin ja yritetään muistaa kastella. Tänä kesänä tosin luonto on auttanut kasteluhommissa, kiitos vaan.

Kirjoitin aikaisemmin kurpitsaniksistä, kuinka tilaavievä kasvi kiertää keittiöpuutarhaa S-koukuilla ripustettuna. Nyt kasvu on siinä vaiheessa, että olen tukenut kurpitsat verkkokasseilla. Ensi kesänä voisi laittaa samalla tavalla, mutta toisen tavallisen tilalle koristekurpitsan. Kaksi komistusta kyllä riittää pyhäinpäivän lyhdyiksi, nyt on tulossa neljä. Muutama alku napsittiin pois, että nämä jaksavat valmistua.

Myös paviljongin kulman itävaltalainen on vihdoin alkanut tehdä kesäkurpitsoja. Kylmä kesä ja varjoinen paikka on tainnut koetella sen luontoa. Siemenpussissa lukee, että kurpitsaa pitää maistaa ennen pataan laittamista, ja jos se on kitkerää niin ei saa syödä. Ei huolta, hyvänmakuisia ovat olleet.

Porkkanajössiköiden lisäksi on saatu hauskoja päivän porkkanoita, niin kuin tänäänkin. Niitä on vielä maassa kasvamassa, kuten herkullisia perunoitakin. Sipuleita löytyi maasta se tusina mitä oli laitettukin, ensi kesänä voi laittaa reilusti enemmän.

Kaninkutale

Punatähkä ei saanut kauaa olla rauhassa. Ihmettelin, kun se näytti jotenkin vähenevän. Lähemmin katsoen, siitähän oli purtu kukintoja poikki. Yksi löytyikin nurmikolta, eikö lie maistunut vai tuliko hoppu loikkia pois. Rusakko varmaan, kun on noin korkealle yltänyt.

Kaikki pitää ilmeisesti aidata. Auttaakohan sekään.

Lomahaikeutta

Elokuun alku on hyvää loma-aikaa. Puutarha on silloin rehevimmillään ja täynnä kaikenlaista ihasteltavaa. Haikea tästä oli aamulla töihin lähteä.

Uusi tuttavuus

Paviljongin kulman kesäkurpitsan kainalossa kasvaa kaunis kukkanen. Perunkoiso, tiesi naapuri kertoa. Sen voisi siirtää perennapenkkiin, kun vaan muistaisi. Mistähän se siihen on putkahtanut?

Kesäpäivä parhaimmillaan

Luonto kylpee auringossa, ihana kesäpäivä. Puutarha näyttää parastaan, iltapäivän vieraita odotellessa.

Kurpitsaniksi

Osallistuin kesäkisaan muun muassa kurpitsankasvatusniksillä. Suuri oranssi talvikurpitsa kasvaa hyvin lehtikompostissa, mutta on niin valtava, ettei oikein mahdu mihinkään. Avuksi tulevat aita ja S-koukut.

Vuorasin vihreän kompostikehikon siististi mustalla maisemointikankaalla, koska sijoitin sen näkyvälle paikalle keittiöpuutarhaan. Kangas myös tiivistää kompostin ja pitää sen lämpimänä, jolloin kompostoituminen nopeutuu.

Aloimme kasata lehtikompostia edellisenä syksynä - pohjalle pari kassillista oksasilppua, sitten vuorotellen puutarhajätettä, oksasilppua ja sellaista. Jatkoimme keväällä ja pinta kohosi vähitellen istutuskorkeuteen.

Kesäkuussa istutimme kaksi kurpitsan taimea. Sanomalehtitötteröön hyvää multaseosta, tötterölle kuoppa ja paikalleen, sitten taimi keskelle tötteröä. Toinen kurpitsa toiseen kulmaan, toinen toiseen.

Pidimme taimien päällä harsoa pitkälle heinäkuuhun, kunnes kasvu alkoi kunnolla. Päivisin toki avasimme ja annoimme hengittää. Jatkoimme myös kompostin täyttämistä puutarhajätteellä, kurpitsojen vierestä. Nyttemmin olen laittanut myös sahajauhoa, kun huomasin, että etana oli pujahtanut apajille. 


Keittiöpuutarhaa ympäröi verkkoaita. Kurpitsat mahtuvat kasvamaan, eivätkä haittaa muita viljelyksiä, kun niiden varret ohjataan verkkoaidan ulkopuolelle. Olemme ripustaneet niitä isoilla S-koukuilla, leveä nauha varmaan toimisi myös.

Kurpitsa ottaa hyvin kiinni aidasta omilla kärhöillään. Lehtiä täytyy vähän vahtia, että ne pysyvät omalla puolellaan aitaa - sisäpuolella kun ei ole niille tilaa.

Komeasti kukkii, ja kaksi kurpitsan alkua aidassa jo on. Sujautan ne verkkokasseihin jahka kasvavat vähän isommiksi.

Kukkien juhlaa

Eipä tarvitse kesällä laitella kukkia maljakkoon, riittää kun vain kiertelee puutarhassa. Aikaa siinä tosin menee, kun täytyy jokaisen ihanuuden kohdalla pysähtyä. Hassua muuten, miten valkoiset kukat näyttävät ennen pitkää saavan roosan sävyjä. Pilkkumikin, äitienpäiväruusuni, oli alunperin valkoinen.

Valloittavat pionit

Ajatella, että ennen en oikein pitänyt pioneista. Ehkä en vain ollut katsellut niitä riittävän läheltä. Niinkuin nyt näitäkin, saman pionin kukintoja - toinen hiukan roosa, toinen valkoinen.Valtavat, kuitenkin niin herkät.

Kesäinen kimppu

Kun on silmää kauneudelle, sievä asetelma syntyy vaikkapa pallolaukan, unikon ja akileijan varsista siemenkotineen, pinkin pionin kera. Apupuutarhurilla on.

Suorat mutkiksi

Vielä pari päivää sitten tässä oli käytävä, suoraan portilta ovelle. Arvatenkin ihan alkuperäinen, koska suurimmalla osalla naapureistakin on sellainen.


Vastaavasti tässä oli nurmikko.


Vaihdoimme ne keskenään. Mukavan mutkikasta.

Komeet kurvit

Vihdoin päästiin jatkamaan pihapolkua, jonka ensimmäiset kaarteet tehtiin syystöinä. Apupuutarhurit tulivat hommiin ja työ sujui vauhdikkaasti.

Uuden polun reunat merkittiin naruilla ja vanhan polun laatasta tehtiin pahvimalli. Mallin mukaan leikattiin nurmikosta palasia ja korvattiin laatat niillä.

Hetkessä tuli hieno nurmikko vanhan polun paikalle. Hiukan muhkurainen, mutta aikaa myöten ja hyvällä kastelulla se siihen kyllä tasoittuu.

Vanhan polun alla oli komea muurahaisasutus. Saapa nähdä, mitä ne pitävät nurmikosta ja kastelusta.

Sitten kaivettiin loput uuden polun paikalla olleesta nurmikosta pois. Pohjaa tasoitettiin vähän ja peitettiin sitten kaksinkertaisella maisemointikankaalla. Kankaan päälle kivituhkaa ja laatta paikalleen. Jos se tuntui keinuvan, kivituhkaa sopivasti kulmien alle.

Seuraavana päivänä viimeistely: kaunista punaista kivituhkaa, harjaten laattojen väleihin ja reunuksille. Jahka sataa, kivituhka painuu ja tiivistyy. Sitten lisätään toinen mokoma, niin että käytävästä tulee tasainen ja tukeva.

- Kyllä on komeet kurvit sulla nyt! laittoi naapuri viestiä. Eikö.

Sininen ja valkoinen

Luonto sommittelee. Kulmasireenin juurella päivänkakkarat kehystävät saksankurjenmiekkaa, jonka kukinta on kauneimmillaan.

Talvesta selvittiin

Puutarha näyttää talvehtineen hyvin ja ahmii kevätaurinkoa aina kun se hieman lämmittää.

Isoäidin unikoissa oli vihreitä lehtiä koko talven, nyt niissä on jo paljon uutta kasvuakin. Unikoiden keskellä oleva mustaviinimarjapuu näyttää sekin hyväkuntoiselta, ensimmäisen talvensa jälkeen.

Suurissa pallolaukoissa on jo  rehevät lehdet. Myös kärhöpenkin maanpeitekasviksi istutettu pikkutalvio on juurtunut hyvin ja kasvattaa innokkaasti uusia varsia. Se ilahduttaa erityisesti, koska edellinen vaikea talvi kuulema söi monelta pikkutalviot.

Pallolaukkojen takana näkyy Helinän heinä. Olen nimennyt sen tätini mukaan, koska siemenet on saatu häneltä, kasvin nimeä ei vaan tullut kirjoitettua ylös. Siirsimme sen aikanaan parvekkeelta kukkapenkkiin ja yllätykseksemme se olikin monivuotinen. Jokin hernekasvi se näyttäisi olevan. Ruohoiset varret kasvavat tuuheaksi ja korkeaksi, kukkaset ovat herkän kauniit. 

Viljelylaatikosta putkahti tulppaani. Olen varmaan nostanut sen syksyllä turvaan jonkun kaivutöiden alta, mutta en yhtään muista. Nyt ei auta kuin odotella, minkä värisenä se kukkii. Sitten se löytää kyllä oikean paikkansa.

Pihan toinen puoli on täynnänsä idänsinililjaa ja kevättähteä. Joukossa posliinihyasinttia, helmililjaa, krookuksia, lumikelloakin vielä, ja tänä keväänä paljon vaaleanlilaa kukkasta. Viehättävää näin alkukeväästä, kun muut kukkaset vasta alkavat venytellä varsiaan ja lehtiään maan päälle.

Pian saadaan nauttia narsisseista ja tulppaaneista, sikäli kun kauriit eivät syö niitä iltapalakseen.

Keväthuumaa

Kummallisen talven ja kylmän kevään jälkeen - huumaavaa. En varmaan koskaan saa näistä kyllikseni.

Kesän alku

Vappupäivästä tuli aurinkoinen ja lämmin. Se ilahdutti mieltä, parin lumi- ja räntäsadepäivän jälkeen. Silmäniloksi istutin pinkin ruukkuneilikan - pinkkipenkkiin, kuinkas muuten.

Joka puolella näkyy herttaisia uusia alkuja. Pionit, ritarinkannus, särkynyt sydän, tohvelikukka, raparperi, jättilaukat, ruohosipuli, narsissit, unikot, jaloritarinkannus, kurjenmiekat ja monet muut jo muistan ja tunnistan.

Muutamista sen sijaan on vain aavistus, ajan myötä niillekin varmaan löytyy nimi.

Pienet sipulikukat ovat valloittavia. Iloiset talventähdet, lumikellot kauniine vihreine kuvioineen, idänsinililjat ja kevättähdet somasti sekaisin, kevätkurjenmiekat ja helmihyasintit siellä täällä.

Kunpa vain kanit jättäisivät krookukset rauhaan! Ja tulppaanit, kuka niitäkin syö?