Keväsiivousta

Mukava päästä kevättöihin pitkän talven jälkeen. Kaunis kevätviikonloppu olikin, samalla sai ihastella ensimmäisiä pörriäisiä, lintujen kevätkonserttia ja kurkiauran lentoa.

Vadelmista tulee aina niin hienot, kun napsii viime kesänä marjoneet varret pois ja latvoo vielä hujopit kohtuullisen korkuisiksi. Ei millään uskoisi, että loppukesästä tuossa on läpipääsemättömän tuuhea vadelmikko. Tänä kesänä yritän tukea varret v-asentoon niin, että penkin keskelle pääsisi valoa ja sadetta. Jospa uudet versot kasvaisivat sinne, mieluummin kuin ulkopuolelle.

Paviljongin sivustalla kasvaneet sireenit saivat kyytiä. Olisi varmaan kannattanut leikata ne kerralla alas silloin neljä vuotta sitten, kun metsikköä ruvettiin harventamaan. Mentiin kuitenkin oppikirjan mukaan kolmannes vuodessa. Viime kesänä jäljellä oli muutama hujoppi sekä nuoria vesoja, jotka kaatuilivat kummallisesti - perin hassun näköinen kokoelma. Nyt sahattiin kaikki pois.

Siivoilin ruusuja, pensashanhikkia sekä karviaisia. Yhtä ja toista löytyi perennapenkeistäkin. - Onneksi on kunnollinen oksasilppuri, ajattelin. Sainkin lähes kaiken pilkottua, ja kauniit silput jaeltua pensaiden juurelle.

Sitten puutarhurin paras ystävä teki tenän. Avasin koneen, puhdistin ja päättelin, että sama varaosa täytyy vaihtaa kuin pari vuotta sitten. Tulisikohan se jo ensi viikonlopuksi.

Mökin edustan malvikkipenkki on odotellut kivaa reunusta. Ensin suunnitelmaa ja sitten toteutusta. Siitä tuli varsin onnistunut, voisi näyttää hauskalta pihan muissakin perennapenkeissä.

Tulikohan multaa liian reilusti? Ennestäänkin siinä oli talviturvetta, ruusujen suojana. Penkistä pitäisi nousta harmaamalvikin lisäksi kevätkaihonkukkaa, koristekärsämöä sekä joitakin sipulikukkia. Ja kauniit valkeat ruusut, jotka odottavat muuttoa magnolian juurelle.

Ensimmäiset krookukset ovat jo auenneet vuodenaikapenkissä. Niiden lisäksi näkyy lumikelloja, pieniä liloja krookuksia ja muutamia keltaisia talventähtiä.

Herkullista satoa odotellessa

Olipas mukava puutarhakurssi tänään.Töiden määrä väheni ja sain vahvistusta moneen asiaan, joita olen jo kokeillut.

Siemenet voi kylvää suoraan reilun kokoisiin ruukkuihin, jottei herkkiä taimia tarvitse siirrellä pienistä ruukuista isompiin. Ainakin minun käsissäni ne tuppaavat siirtäessä vioittumaan, ja onhan se aikamoinen hommakin. Myös  taimelan tilantarve on helpompi arvioida, kun käyttää suoraan lopullisia ruukkuja.

Alimmaiseen multakerrokseen voi sekoittaa lannoitetta, vinkkasi toinen kurssilainen. Juuret yltävät siihen suunnilleen niihin aikoihin, kun taimi alkaa tarvita lisäravinnetta. 

Monet kasvit voi kylvää suoraan ulos. Kurkut, kurpitsat, pavut ja persiljan muun muassa, perunoista puhumattakaan.

Vuoroviljely vähentää lannoitustarvetta. Vastaperustettuun laatikkoon laitetaan ensimmäisenä vuonna kasveja, jotka tarvitsevat paljon ravinteita. Toisena vähemmän tarvitsevia, kolmantena köyhässä maassa viihtyviä. Ja neljäntenä maanparannuskasveja, jotka sitovat typpeä ilmasta ja luovuttavat sen maahan.

Idean olen kyllä tiennytkin, mutta tänään ymmärsin asian paremmin.

Samalla voi yrittää toteuttaa sekaviljelyä. Siinä eri malliset ja eri syvyyksiin juuria kasvattavat kasvit tukevat toisiaan. Joskus ihan fyysisestikin, joskus tuhoeläimiä ja kasvitauteja vastaan.

Maan kääntämistä vuosittain ei suositella, riittää kun huolehtii pintaosasta. Näin pieneliöt pysyvät tyytyväisempinä. Toki maa aikaa myöten tiivistyy viljelylaatikoissakin, mutta sitä voi auttaa sekoittamalla saviseen multaan jo alunperin riittävästi hiekkaa ja muuta rakennetta keventävää.

Sadonkorjuuaikaan naatit, lehdet ja varret voi silputa mullan päälle ja käännellä sen sekaan. Näin ravinteet palautuvat maahan.

Puille ja marjapensaille voi laittaa kasteluputken, jotta vesi menee suoraan juurille eikä jää maan pintaan.

Lisäksi voi tehdä rautakangella reiän ja nakata sinne kourallisen sopivaa lannoitetta; varastosta se liukenee vähitellen juuriston käyttöön. Samoin voi tehdä viljelylaatikolle, jos ravinnelisäys on tarpeen.

Monenmonta hyvää neuvoa, vinkkiä ja uutta tietoa sain reppuuni. Pian saakin jo taimikasvatusta aloitella, jahka veranta hieman lämpenee.

Vetäjä: Pihailo, pihailo.fi
Järjestäjä: Vantaan aikuisopisto, ilmonet.fi

Kevään merkkejä

Yöllä on ollut 22 astetta pakkasta, mutta päivällä aurinko jo sulattelee lumia katolta. Kaunis talvipäivä, paksut hanget ja pikkupakkanen. Jatkuisi nyt vaan jonkin aikaa, vielä ei ole kiire lapionvarteen.

Talvilepo

Puutarha lepää hangen alla, pinnassa kevyttä puuterilunta. Jälkiä hangella - lintuja, kaneja, kettu. Rauhallista, ei kiirettä mihinkään.

Luminen puutarha

Tänä talvena on täytynyt olla nopea. Kun lunta on tullut, siitä on pitänyt nauttia heti, koska huomenna se on luultavasti ollut jo poissa. Eilen tuiskusi koko päivän, joten suuntasin heti aamiaisen jälkeen katselemaan kauneutta.

Lunta vitivalkoisena peittona, melkein 30 sentin paksuudelta. Luonto kiittää, jos lumi vaan säilyy. Lisäkään ei olisi pahitteeksi, onhan vasta helmikuun alku.

Vihdoinkin lunta

Vihdoinkin lunta! Lokakuun lopussa oli yhtenä päivänä, joulukuun alussa yhtenä päivänä, ja nyt taas.

Sopivasti tulikin, tänään on Heikin päivä, jolloin perimätiedon mukaan talvenselkä katkeaa. Vuoden pimein aika alkaa väistyä ja kevään odotus alkaa. Päivä on jo tunnin pidempi kuin jouluna, ja aurinko laskee "vasta" neljältä. Kaunis lumipeite kuitenkin valaisee maiseman nyt ainakin muutamaksi päiväksi.

Hamppupäistäre

Naapuri mainosti luonnonmukaista katetta viljelyksille ja pitihän sitä kokeilla. Niinpä tilasimme kimpassa hassulta kuulostavaa hamppupäistärettä, ison laatikollisen kullekin.

Sitä sitten apupuutarhurin kanssa levitimme sinne tänne, sitä mukaa kun teimme istutuksia. Perunoille emme laittaneet, mutta yrttilaatikot, maissit, porkkanat, kurpitsat, tomaatit, kesäkurpitsat ja sipulit saivat osansa. Jäi sitä vielä perennoillekin.

Katteen pitäisi suojata hallalta ja helteeltä, vähentää kosteuden haihtumista ja vaikeuttaa kotiloiden kulkua. Saapas nähdä. Syksyllä sen voi sekoittaa multaan, maata kuohkeuttamaan.

Lisätietoa: hamppukauppa

Hyönteishostelli

Apupuutarhuri nikkaroi pikkuruisen hyönteishotellin vadelmapenkin reunaan, asukkaita houkuttelemaan. Ehkä se on hostelli, kun on niin pieni. Hyvin suloinen.

Jäniksille juhlat

Kevätaurinko on hellinyt puutarhureita pari päivää, juuri sopivasti omenapuiden leikkauksen aikaan. Samalla harvennettiin syreenimetsää, joka on varsin korkeaa minun makuuni. Lisäksi leikkasin talventörröttäjät perennapenkeistä, tehden uudelle kasvulle tilaa.

Oksia ja varsia kertyi melkoinen pino. Siitä tulikin monta kassillista ravitsevaa oksasilppua - levitettäväksi karviaisille, ruusuille, karhunvadelmalle, pienille omena- ja luumupuille, alppiruusulle, sitruunapuulle, vadelmille... kaunista ja varmasti myös hyväntuoksuista.

Kyllä nyt kelpaa jänisten tulla juhlimaan. Nehän ovat muutenkin loikkineet puutarhassa koko talven. Joku mokoma söi upean karhunvadelman, sekä kauniin maanpeiteruusun.

Epäilen suurta rusakkoa, joka lompsii tyytyväisen oloisena kaiken talvea. Kas kun ei rapsutettavaksi tule.