Vaatimattomuus kaunistaa

Vaaleanpunainen kärhö ihastuttaa herkällä kukinnallaan. Kärhöpenkin maanpeitekasvina viihtyy pikkutalvio.

Lemmikeistä on kamalan vaikea päättää, kummat ovat suloisempia. Varmaan molemmat.

 Omenapuiden kukinta on tänä vuonna maltillinen, viime vuosi olikin aivan erityisen lumoava.

Raparperinkukka

Muhkea raparperimme pukkaa kukintoa. Se on melko vinkeän näköinen, joten annetaanpa olla ja katsotaan millainen siitä tulee. Kasvuvoimaahan se kuulema vie, mutta satoa on aina tullut hyvin riittävästi.

Puutarhakolibri

Orvokkien ympärillä on vipinää. Kolibri kiertää ja kaartaa, siivet lyövät silmänräpäystäkin nopeammin. - Niin kauan kuin aurinko osuu virtakennoihin.

Lähtiessämme kävelylle uteliaat varpuset lehahtivat oitis tutkimaan uutta tulokasta. Täytyy varmaan iltaisin nostaa kolibri verannalle, että se säästyy isompien lintujen lähemmältä tuttavuudelta.

Talvesta selvittiin

Puutarha näyttää talvehtineen hyvin ja ahmii kevätaurinkoa aina kun se hieman lämmittää.

Isoäidin unikoissa oli vihreitä lehtiä koko talven, nyt niissä on jo paljon uutta kasvuakin. Unikoiden keskellä oleva mustaviinimarjapuu näyttää sekin hyväkuntoiselta, ensimmäisen talvensa jälkeen.

Suurissa pallolaukoissa on jo  rehevät lehdet. Myös kärhöpenkin maanpeitekasviksi istutettu pikkutalvio on juurtunut hyvin ja kasvattaa innokkaasti uusia varsia. Se ilahduttaa erityisesti, koska edellinen vaikea talvi kuulema söi monelta pikkutalviot.

Pallolaukkojen takana näkyy Helinän heinä. Olen nimennyt sen tätini mukaan, koska siemenet on saatu häneltä, kasvin nimeä ei vaan tullut kirjoitettua ylös. Siirsimme sen aikanaan parvekkeelta kukkapenkkiin ja yllätykseksemme se olikin monivuotinen. Jokin hernekasvi se näyttäisi olevan. Ruohoiset varret kasvavat tuuheaksi ja korkeaksi, kukkaset ovat herkän kauniit. 

Viljelylaatikosta putkahti tulppaani. Olen varmaan nostanut sen syksyllä turvaan jonkun kaivutöiden alta, mutta en yhtään muista. Nyt ei auta kuin odotella, minkä värisenä se kukkii. Sitten se löytää kyllä oikean paikkansa.

Pihan toinen puoli on täynnänsä idänsinililjaa ja kevättähteä. Joukossa posliinihyasinttia, helmililjaa, krookuksia, lumikelloakin vielä, ja tänä keväänä paljon vaaleanlilaa kukkasta. Viehättävää näin alkukeväästä, kun muut kukkaset vasta alkavat venytellä varsiaan ja lehtiään maan päälle.

Pian saadaan nauttia narsisseista ja tulppaaneista, sikäli kun kauriit eivät syö niitä iltapalakseen.

Keväthuumaa

Kummallisen talven ja kylmän kevään jälkeen - huumaavaa. En varmaan koskaan saa näistä kyllikseni.

Kylpyjä linnuille

Jätelavapäivänä kannattaa varata reilusti aikaa. Ei niin, että omalta palstalta löytyisi paljonkaan poisheitettävää, vaan muiden tuomien tavaroiden tutkailemiseen. Joukosta löytyy aina jotakin itselle käyttökelpoista - jos ei muuta niin ainakin ämpäreitä ja taimiruukkuja.

Tänä vuonna noukin kottikärryihini myös pienen puisen laatikon, puutarha-asioille tarkoitetun. Putsaamista ja uutta saranaa vaille. Jos poraisi pohjaan muutaman reiän, se voisi olla hyvä siemenpussien säilytykseen. Nauloja, pieniä saranoita ja sen sellaista. Ränsistyneen puutarhatontun, josta en ole ihan varma. Sadevesisaavin, kun edellisestä halkesi pohja talvella. Sekä kaksi kivaa emalivatia, linnuille kylpyaltaiksi.

Pienempi sopii erinomaisesti syreeninhaaraan, ihan niin kuin olin aiemmin ajatellutkin. Isompi saa olla maassa poppiksen juurella, siinä ei nyt juuri kasva mitään. Siirsin siitä hiljattain kimpaleen jotain pikkusipulikukkaa niittykukkapenkkiin. Ehkä se kukkii ensi keväänä, niin tunnistaminen onnistuu helpommin. Elleivät kanit syö sen sipuleita, ne ovat kuopineet penkkejä melko ahkerasti.

Kiinnostavien tavaroiden bongailuakin mukavampaa päivässä on nähdä naapureita. Vaikka puutarhalla on kesän mittaan monenlaisia tapahtumia, harvassa on näin paljon osallistujia.

Muistipeli

Muistatko meidät, kuka on kuka?

1 idänsinililja, 2 jalokiurunkannus, 3 jokeri, 4 kurjenpolvi, 5 pioni, 6 raparperi, 7 ritarinkannus, 8 ruohosipuli, 9 ja 10 sahrami, 11 siperiankurjenmiekka, 12 saksankurjenmiekka, 13 särkynyt sydän, 14 ja 15 ukonhattu, 16 unikko

9 11 12 14
3 2 10 6
15 7 5 8
13 1 16 4

Kesän alku

Vappupäivästä tuli aurinkoinen ja lämmin. Se ilahdutti mieltä, parin lumi- ja räntäsadepäivän jälkeen. Silmäniloksi istutin pinkin ruukkuneilikan - pinkkipenkkiin, kuinkas muuten.

Joka puolella näkyy herttaisia uusia alkuja. Pionit, ritarinkannus, särkynyt sydän, tohvelikukka, raparperi, jättilaukat, ruohosipuli, narsissit, unikot, jaloritarinkannus, kurjenmiekat ja monet muut jo muistan ja tunnistan.

Muutamista sen sijaan on vain aavistus, ajan myötä niillekin varmaan löytyy nimi.

Pienet sipulikukat ovat valloittavia. Iloiset talventähdet, lumikellot kauniine vihreine kuvioineen, idänsinililjat ja kevättähdet somasti sekaisin, kevätkurjenmiekat ja helmihyasintit siellä täällä.

Kunpa vain kanit jättäisivät krookukset rauhaan! Ja tulppaanit, kuka niitäkin syö?

Radiossa

Laajasalon opiston toimittajaharjoittelija kävi eilen hämmästelemässä kevään tuloa puutarhalla ja teki jutun Yle Helsingille. Mukavasti tulevat esille kasvikunnan monimuotoisuus, tekemisen meininki ja ulkoilusta nauttiminen.

Juttu löytyy Yle Areenasta:   http://areena.yle.fi/1-4137284

Aikaisemminkin on toki julkisuudessa oltu. Viime keväänä puutarhan omenapuut kukkivat niin upeasti toukokuun lopulla, että Ylen toimittajakin kävi niitä hämmästelemässä:  Facebook

Kevättöihin oli silloin päästy jo maaliskuun lopulla:  http://yle.fi/uutiset/3-8773663

Kaupunginosaradiossa taas oli mainio juttu viime syksyn elomarkkinoilta, tapahtumista ja yhdistystoiminnasta. Alkaa kohdasta 23:01:   Kuuntele

Sinisilmät

Suloiset sinivuokot kurkkivat kulmaruusun juurelta. Turhaan pohdiskelin, tuliko syksyllä laitettua liikaa multaa niiden päälle. - Hyvin pärjätään!

Kevätilta

Kevät viipyilee, tänäänkin satoi lunta ja rakeita. Toissapäivänä tuli sateen jälkeen kaunis ilta, lämmin ja aurinkoinen. Krookuksia ja pieniä liljoja ilmaantuu päivittäin lisää, lumikellot ovat kukkineet jo kuukauden päivät. Narsissit alkavat nousta ja tulppaanien lehdet pilkottavat.

Vadelmaverkko

Nikkaroin karhunvadelmalle taustaverkon, leveän ja tuulessakin tukevan. Pienempisilmäisen kuin edellinen, josta versot kasvoivat läpi kurpitsamaalle. Tänä kesänä vadelman pitäisi kukkia ja tehdä ensimmäiset marjat. Versot pitäisi kuulema tukea vaakasuuntaisesti, niin ne ymmärtäisivät ryhtyä tuotteliaiksi. Verkkoon niitä on nyt hyvä kiinnitellä, kun muistaa varoa piikkejä.

Taustasta tuli juuri sellainen kuin olin ajatellutkin - reilun kokoinen, mutta hyvin huomaamaton. Karhunvadelman viereen mahtuu vielä pieni istutus ruusupapua tai tuoksuhernettä, verkkoa pitkin kiipeilemään. 

Käytin samaa aitaverkkoa jolla olemme reunustaneet kukkapenkkejä, suojaksi kaneilta ja ruohonleikkurilta. Korkeutta sain jatkamalla verkkoa alareunasta.

Aiempaa aitaa varten maahan oli lyöty metalliputket, joihin sujautin pitkät vihreät kukkakepit. Verkko on ylhäältä pujoteltu keppeihin ja alhaalta sidottu rautalangalla.

Omapäiset krookukset

Vuodenaikapenkkiä myllätessäni yritin samalla siirtää krookuksen sipuleita kauemmaksi aitaverkosta, että mahtuisivat kasvamaan paremmin. Turhaa työtä näemmä - omapäisesti ne hiipivät aidan alle ja pihan puolellekin.

Pääsiäispuu

Alunperin ajattelin hakea muutaman pajunvitsan ja laittaa ne koristeltuna minttupenkkiin, ohikulkijoiden iloksi. Pyöräilin läheisen luonnonsuojelualueen viertä, mutten oikein löytänyt sopivia pajuja, joista olisin raaskinut napsia oksia. Sen sijaan jäin ihastelemaan upeita kevätmaisemia, muuttomatkoiltaan palanneita lintuja ja luonnontilaista metsää.

Nappasin sitten kauniin sireeninlatvan, jonka joku naapuri oli kärrännyt risukasaan, ja askartelin siitä kokonaisen pääsiäispuun. Tipuja, munia, höyheniä, kärpässieniä... iloisia värejä alkavaan kevääseen. Juurelle kylvin vähän vehnää. Eihän sitä tiedä jos tulisi lämpimiä päiviä, se voisi nousta oraalle juuri sopivasti, sipulikukkien kera.

Hetki verannalla

Vihdoinkin sain hetkeni verannalla. Tai siis tuolin, jossa nauttia hetkestä. Tai oikeammin paikan tuolille, ja jopa pienelle pöydällekin.

Mökin ostoajoilta mieleeni jäi verannalla ollut korituoli. - Siinäpä ihana paikka istuskella, ihastella puutarhaa ja vaikka lueskella, muistan ajatelleeni. Auringossa kylpevä veranta kun on aina lämmin, ja sateella suojaisa, mutta kuitenkin näköalapaikalla.

Kuinka ollakaan, veranta kuitenkin täyttyi nopeasti erilaisista asioista. Ajoittain se on muistuttanut enemmän varastoa kuin lepopaikkaa.

Talvella sitten päätin tehdä tuolille tilaa ja purkaa päädyssä olleen vanhan työkalupenkin, vaikka olin siihen asti ajatellut sen säilyttää. Purkutyön ja pienen nikkaroinnin jälkeen tuolin paikka oli valmis. Maalaamisen sentään jätin kesäiseksi puuhaksi.

Tänään asetin paikkaan tuolin viltteineen, pöydän liinoineen, eväsmehun ja keksipurkin. Ja sitten vain nautiskelin kevään tulosta.

Ensimmäisen kärpäsen surina, mustarastaan laulu, ilta-auringon säteet. Kesää odottava puutarha, pihasuunnitelmat, oma rauha.