Upeat unikot

Unikot ojentelevat itseään näköalapaikalla, ohikulkijoiden ilona. Pulleat nuput, upeat kukinnot. Valkoisten joukossa yksi oranssi, värimaailmaa täydentämässä.

Ihania idänunikoita saatiin ihastella jo viime kesänä. Hieman hämmentyneinä siitä, että kaunottarien kasvatus onnistui sittenkin.

Hamppupäistäre

Naapuri mainosti luonnonmukaista katetta viljelyksille ja pitihän sitä kokeilla. Niinpä tilasimme kimpassa hassulta kuulostavaa hamppupäistärettä, ison laatikollisen kullekin.

Sitä sitten apupuutarhurin kanssa levitimme sinne tänne, sitä mukaa kun teimme istutuksia. Perunoille emme laittaneet, mutta yrttilaatikot, maissit, porkkanat, kurpitsat, tomaatit, kesäkurpitsat ja sipulit saivat osansa. Jäi sitä vielä perennoillekin.

Katteen pitäisi suojata hallalta ja helteeltä, vähentää kosteuden haihtumista ja vaikeuttaa kotiloiden kulkua. Saapas nähdä. Syksyllä sen voi sekoittaa multaan, maata kuohkeuttamaan.

Lisätietoa: hamppukauppa

Itävallan ihmeitä

Sain syntymäpäivälahjaksi myös muutaman pussillisen hassuja siemeniä. Köynnöstävää kesäkurpitsaa, kaksivärisiä porkkanoita, kiinansipulia, punakeltaista miinanköynnöstä ja jättiauringonkukkaa.

Yksi kesäkurpitsa pääsi yrttilaatikon päätyyn, kaksi paviljongin kulmalle. Varret saa hyvin tuettua aitaverkkoon.

Koristeellisten porkkanoiden kylvö vähän myöhästyi, mutta sinne ne vihdoin pääsivät tavallisten porkkanoiden ja pinaatin rinnalle.

Kiinansipuleita sijoiteltiin sinne tänne, tomaattihuoneeseen ja viljelylaatikoihin.

Miinanköynnöspuolestaan saa kiipeillä vanhaa sängynpäätyä pitkin, Syysviirun juurella. Jättiauringonkukat istutettiin portin lähelle, pikkuiseen auringonkukkapeltoon.

Mitenkähän pidempään kasvukauteen tottuneet kasvit mahtavat pärjätä meidän viileässä kesässä.


Kylvettyä:

Kletterzucchini, Black Forest F1, Cucurbita pepo, N. L. Ehrestensen
Möhren, Purple Haze, N. L. Ehrestensen
Schnittknoblauch, Fat Leaf, Kiepenkerl
Sternwinde, Mina Lobata, Ipomea Quamoclit, N. L. Ehrestensen
Riesensonnenblume, King Kong, N. L. Ehrestensen

Hyvät grobiootit

Taimikasvatus sujui tänä vuonna hienosti. Taimet ovat hyvinvoivia ja reippaita, niitä on ilo istuttaa.

Kasvatin taimet ensimmäistä kertaa verannalla. Siitä tulikin väliaikaisesti hieno taimela. Veranta on päivisin hyvin aurinkoinen ja lämmin, mutta viilenee öisin. Varmaankin valoa ja lämpöä oli pikkuisille juuri sopivasti. Kastelin taimia alustoille, jotta niiden juuret kehittyisivät vahvoiksi. Läpinäkyvät, ilmavasti asetellut muovit pitivät kosteuden tasaisena.

Saimme näytteeksi luonnonmukaista taimimultaa, joka sisältää hyötymikrobeja. Se on tarkoitettu juuri kylvöksille ja taimikasvatukseen. Osa taimista sai sekoitusta, osa pelkästään tätä GroBiootti-multaa. Mainiosti toimi ainakin minun taimelassani. Ensi keväänä en kylvöissä muuta käytäkään.

Lisätietoa: Green Care

 

Hyönteishostelli

Apupuutarhuri nikkaroi pikkuruisen hyönteishotellin vadelmapenkin reunaan, asukkaita houkuttelemaan. Ehkä se on hostelli, kun on niin pieni. Hyvin suloinen.

Tomaattihuone

Ihana tomaattihuone on vihdoin valmis. Kuin pikkuinen kasvihuone, ikkunoineen ja vinokattoineen. Pian päästään istuttamaan tomaattia, kurkkua, sipulia ja paprikaa. Ne ovat jo päivisin käyneet harjoittelemassa.

Mummolassa oli aikanaan kasvihuone navetan päädyssä, sellainen iso, jonka sisälle käveltiin. Muistan hyvin sen lämpimän kostean, tomaatintuoksuisen ilman. Itse laitoin viime kesänä keittiöpuutarhaan kasvihuonemuovista pienen tomaattimajan. Se oli söpö, ja tuoksu oli oikea, mutta kasvukaudella pieni tila oli liian tukahduttava. Nyt tilaa on hieman enemmän ja ilma kiertää paremmin. Eihän tämä oikea kasvihuone ole, mutta ikkunat suojaavat tuulelta ja sateelta.

Puuhaa siinä oli, tottakai. Vanhat ikkunat sain syksyllä naapurin purkumökistä, ja koko talven piirtelin niitä vuoroin vaakaan ja vuoroin pystyyn. Laskeskelin pystypuiden mittoja, pohdiskelin mitä laitettaisiin katoksi ja miten sen saisi vinoon. Lautoja olin saanut toiselta naapurilta, ne talvehtivat keinussa pressun suojissa. Mökissä oli viisi vajaakorkuista ikkunaa vähän ylimääräisenä, niitä käytettiin talvisin tuplina. Maaliakin oli varastossa, joten lopulta tarvitsi ostaa vain rungon muodostavat pysty- ja vaakapuut sekä metallisia kulmia, reikälevyjä ja ruuveja.

Kokoaminen sujui muuten ihan suunnitelmien mukaan, mutta olin laskenut ikkunoiden alle tulevan vaakapuun liian naftiksi. Mökin uolelle suunnitellut pystypuut olivat vähän pidemmät, joten laitettiin ne. Siinä meni katon kaltevuus, mutta eipä tarvinnut lähteä uudestaan kaupalle. 

Maalaus oli kyllä hankalaa tässä vaiheessa, koska isoja seinustoja oli raskas käännellä. Onneksi oli aurinkoisia päiviä, ettei tarvinnut rakennella sateensuojia.

Alunperin olin ajatellut, että maalausurakka olisi ennen kokoamista. Niin se olisi kannattanut tehdä, mutta onnistui se näinkin. Alaosasta tuli kauniin sininen, yläosan puut sekä ikkunankarmit ovat valkoiset. Ikkunat ovat vanhat ja aika huonokuntoiset, mutta niiden kunnostaminen sai jäädä toiselle kesälle.

Maalin kuivettua kiinnitettiin sivut toisiinsa päätypuilla ja ruuvattiin sitten alaosan päätylaudat. Kehikko nostettiin keittiöpuutarhaan ja loput ikkunat kiinnitettiin siellä. Julkisivuikkunat ovat kiinteät, mutta päätyikkunoita voi nostaa ja laskea, sen mukaan haluaako tuuletusaukon alas vai ylös. Mökin puolella on ikkunat vain reunoissa ja ne voi avata, jotta työskentely on helpompaa. 

Laatikon sisäpuolen käsittely aiheutti päänvaivaa, miten estäisin sitä lahoamasta. Ensin ajattelin käyttää tervaa, mutta mielikuva tomaattien terva-aromista ei miellyttänyt. Lopulta sivelin pari kerrosta Supi saunasuojaa, kun sitä sattui olemaan varastossa.

Laitoin seinustoille paksun vesiputken pätkiä tuomaan ilmavuutta, sitten ympäriinsä ensin teräsverkkoa ja sen päälle maisemointikangasta. Pohjasta leikkasin kankaat auki, että madot pääsevät matkustamaan vapaasti.

Sen jälkeen laatikkoa täyttämään. Ensin naapureilta haalitut vadelmanvarret, omat kun silputtiin jo viime syksynä. Sitten multasekoitusta, jossa perusmullan lisäksi hiekkaa, kalkkia ja naapurimökistä saatuja sahajauhoja. Pintaan pari sanomalehteä ja sitten ostomultaa päälle. Mitenkähän tässä käy.

Katoksi tuli ensin kasvihuonemuovia, jonka nostin ylös kieputtamalla sen laudan ympärille. Se ei kuitenkaan pysynyt tuulessa paikallaan. Monien pohdintojen jälkeen katseeni osui vihdoin ylimääräisiin tuplaikkunoihin. Ne asettuivat mukavasti vinoon, kun etureunaan kiinnitetiin lauta kantilleen.

Päätyihin tein pienet tuuletusikkunat rimoista ja muovista. Ne sopivat alaosaan, kun ikkuna on ylhäällä, ja ne saa helposti pois paikaltaan, kun haluaa lisätä tuuletusta.

Kattona ollutta muovia kavennettiin ja siitä tuli mökinpuolen keskiosaan mainio ovi. Viileällä ilmalla muovi pysyy alhaalla laudan ja kiven avulla, lämpimällä sen voi kieputtaa laudan ympärille ja nostaa katon reunalle.

Mummolafiilistä pienessä mittakaavassa.

Vaatimattomuus kaunistaa

Vaaleanpunainen kärhö ihastuttaa herkällä kukinnallaan. Kärhöpenkin maanpeitekasvina viihtyy pikkutalvio.

Lemmikeistä on kamalan vaikea päättää, kummat ovat suloisempia. Varmaan molemmat.

 Omenapuiden kukinta on tänä vuonna maltillinen, viime vuosi olikin aivan erityisen lumoava.

Raparperinkukka

Muhkea raparperimme pukkaa kukintoa. Se on melko vinkeän näköinen, joten annetaanpa olla ja katsotaan millainen siitä tulee. Kasvuvoimaahan se kuulema vie, mutta satoa on aina tullut hyvin riittävästi.

Puutarhakolibri

Orvokkien ympärillä on vipinää. Kolibri kiertää ja kaartaa, siivet lyövät silmänräpäystäkin nopeammin. - Niin kauan kuin aurinko osuu virtakennoihin.

Lähtiessämme kävelylle uteliaat varpuset lehahtivat oitis tutkimaan uutta tulokasta. Täytyy varmaan iltaisin nostaa kolibri verannalle, että se säästyy isompien lintujen lähemmältä tuttavuudelta.

Talvesta selvittiin

Puutarha näyttää talvehtineen hyvin ja ahmii kevätaurinkoa aina kun se hieman lämmittää.

Isoäidin unikoissa oli vihreitä lehtiä koko talven, nyt niissä on jo paljon uutta kasvuakin. Unikoiden keskellä oleva mustaviinimarjapuu näyttää sekin hyväkuntoiselta, ensimmäisen talvensa jälkeen.

Suurissa pallolaukoissa on jo  rehevät lehdet. Myös kärhöpenkin maanpeitekasviksi istutettu pikkutalvio on juurtunut hyvin ja kasvattaa innokkaasti uusia varsia. Se ilahduttaa erityisesti, koska edellinen vaikea talvi kuulema söi monelta pikkutalviot.

Pallolaukkojen takana näkyy Helinän heinä. Olen nimennyt sen tätini mukaan, koska siemenet on saatu häneltä, kasvin nimeä ei vaan tullut kirjoitettua ylös. Siirsimme sen aikanaan parvekkeelta kukkapenkkiin ja yllätykseksemme se olikin monivuotinen. Jokin hernekasvi se näyttäisi olevan. Ruohoiset varret kasvavat tuuheaksi ja korkeaksi, kukkaset ovat herkän kauniit. 

Viljelylaatikosta putkahti tulppaani. Olen varmaan nostanut sen syksyllä turvaan jonkun kaivutöiden alta, mutta en yhtään muista. Nyt ei auta kuin odotella, minkä värisenä se kukkii. Sitten se löytää kyllä oikean paikkansa.

Pihan toinen puoli on täynnänsä idänsinililjaa ja kevättähteä. Joukossa posliinihyasinttia, helmililjaa, krookuksia, lumikelloakin vielä, ja tänä keväänä paljon vaaleanlilaa kukkasta. Viehättävää näin alkukeväästä, kun muut kukkaset vasta alkavat venytellä varsiaan ja lehtiään maan päälle.

Pian saadaan nauttia narsisseista ja tulppaaneista, sikäli kun kauriit eivät syö niitä iltapalakseen.

Keväthuumaa

Kummallisen talven ja kylmän kevään jälkeen - huumaavaa. En varmaan koskaan saa näistä kyllikseni.

Kylpyjä linnuille

Jätelavapäivänä kannattaa varata reilusti aikaa. Ei niin, että omalta palstalta löytyisi paljonkaan poisheitettävää, vaan muiden tuomien tavaroiden tutkailemiseen. Joukosta löytyy aina jotakin itselle käyttökelpoista - jos ei muuta niin ainakin ämpäreitä ja taimiruukkuja.

Tänä vuonna noukin kottikärryihini myös pienen puisen laatikon, puutarha-asioille tarkoitetun. Putsaamista ja uutta saranaa vaille. Jos poraisi pohjaan muutaman reiän, se voisi olla hyvä siemenpussien säilytykseen. Nauloja, pieniä saranoita ja sen sellaista. Ränsistyneen puutarhatontun, josta en ole ihan varma. Sadevesisaavin, kun edellisestä halkesi pohja talvella. Sekä kaksi kivaa emalivatia, linnuille kylpyaltaiksi.

Pienempi sopii erinomaisesti syreeninhaaraan, ihan niin kuin olin aiemmin ajatellutkin. Isompi saa olla maassa poppiksen juurella, siinä ei nyt juuri kasva mitään. Siirsin siitä hiljattain kimpaleen jotain pikkusipulikukkaa niittykukkapenkkiin. Ehkä se kukkii ensi keväänä, niin tunnistaminen onnistuu helpommin. Elleivät kanit syö sen sipuleita, ne ovat kuopineet penkkejä melko ahkerasti.

Kiinnostavien tavaroiden bongailuakin mukavampaa päivässä on nähdä naapureita. Vaikka puutarhalla on kesän mittaan monenlaisia tapahtumia, harvassa on näin paljon osallistujia.

Muistipeli

Muistatko meidät, kuka on kuka?

1 idänsinililja, 2 jalokiurunkannus, 3 jokeri, 4 kurjenpolvi, 5 pioni, 6 raparperi, 7 ritarinkannus, 8 ruohosipuli, 9 ja 10 sahrami, 11 siperiankurjenmiekka, 12 saksankurjenmiekka, 13 särkynyt sydän, 14 ja 15 ukonhattu, 16 unikko

9 11 12 14
3 2 10 6
15 7 5 8
13 1 16 4

Kesän alku

Vappupäivästä tuli aurinkoinen ja lämmin. Se ilahdutti mieltä, parin lumi- ja räntäsadepäivän jälkeen. Silmäniloksi istutin pinkin ruukkuneilikan - pinkkipenkkiin, kuinkas muuten.

Joka puolella näkyy herttaisia uusia alkuja. Pionit, ritarinkannus, särkynyt sydän, tohvelikukka, raparperi, jättilaukat, ruohosipuli, narsissit, unikot, jaloritarinkannus, kurjenmiekat ja monet muut jo muistan ja tunnistan.

Muutamista sen sijaan on vain aavistus, ajan myötä niillekin varmaan löytyy nimi.

Pienet sipulikukat ovat valloittavia. Iloiset talventähdet, lumikellot kauniine vihreine kuvioineen, idänsinililjat ja kevättähdet somasti sekaisin, kevätkurjenmiekat ja helmihyasintit siellä täällä.

Kunpa vain kanit jättäisivät krookukset rauhaan! Ja tulppaanit, kuka niitäkin syö?