Hyvät hetket

Niitä on puutarhassa paljon, hyviä hetkiä. Sellaisia, kun pysähdyt ihmettelemään luonnon kauneutta ja ihmeellisyyttä. Tänään sellainen hetki pysähdytti, kun leikkasin porttikärhön kuivia kähäröitä. Aurinko paistoi, linnut lauloivat lennellessään ja oli niin kevät.

Keväsiivousta

Mukava päästä kevättöihin pitkän talven jälkeen. Kaunis kevätviikonloppu olikin, samalla sai ihastella ensimmäisiä pörriäisiä, lintujen kevätkonserttia ja kurkiauran lentoa.

Vadelmista tulee aina niin hienot, kun napsii viime kesänä marjoneet varret pois ja latvoo vielä hujopit kohtuullisen korkuisiksi. Ei millään uskoisi, että loppukesästä tuossa on läpipääsemättömän tuuhea vadelmikko. Tänä kesänä yritän tukea varret v-asentoon niin, että penkin keskelle pääsisi valoa ja sadetta. Jospa uudet versot kasvaisivat sinne, mieluummin kuin ulkopuolelle.

Paviljongin sivustalla kasvaneet sireenit saivat kyytiä. Olisi varmaan kannattanut leikata ne kerralla alas silloin neljä vuotta sitten, kun metsikköä ruvettiin harventamaan. Mentiin kuitenkin oppikirjan mukaan kolmannes vuodessa. Viime kesänä jäljellä oli muutama hujoppi sekä nuoria vesoja, jotka kaatuilivat kummallisesti - perin hassun näköinen kokoelma. Nyt sahattiin kaikki pois.

Siivoilin ruusuja, pensashanhikkia sekä karviaisia. Yhtä ja toista löytyi perennapenkeistäkin. - Onneksi on kunnollinen oksasilppuri, ajattelin. Sainkin lähes kaiken pilkottua, ja kauniit silput jaeltua pensaiden juurelle.

Sitten puutarhurin paras ystävä teki tenän. Avasin koneen, puhdistin ja päättelin, että sama varaosa täytyy vaihtaa kuin pari vuotta sitten. Tulisikohan se jo ensi viikonlopuksi.

Mökin edustan malvikkipenkki on odotellut kivaa reunusta. Ensin suunnitelmaa ja sitten toteutusta. Siitä tuli varsin onnistunut, voisi näyttää hauskalta pihan muissakin perennapenkeissä.

Tulikohan multaa liian reilusti? Ennestäänkin siinä oli talviturvetta, ruusujen suojana. Penkistä pitäisi nousta harmaamalvikin lisäksi kevätkaihonkukkaa, koristekärsämöä sekä joitakin sipulikukkia. Ja kauniit valkeat ruusut, jotka odottavat muuttoa magnolian juurelle.

Ensimmäiset krookukset ovat jo auenneet vuodenaikapenkissä. Niiden lisäksi näkyy lumikelloja, pieniä liloja krookuksia ja muutamia keltaisia talventähtiä.

Kuka mellasti verannallani?

Olipa yllätys kun astuin verannalle tänään. Joku oli juoksennellut pitkin poikin, myllännyt ruusukorissa, kaatanut kellon ja pienviljelijän.

Myös muovisen saappaanalustan kulmasta oli pala irti, mutta se vaatisi jo isomman eläimen, joten päättelin, että olen varmaan itse astunut kulman päälle pakkasella. Ja lohjennut pala on nyt vaan irronnut kunnolla.

Ruusunlehtien joukossa oli hiirenkakkoja, joten syyllinen oli aika helppo päätellä. Harvoin hiiret kuitenkaan tuolla tavoin loikkivat. Itse asiassa jälkiä ei ole näkynyt sen jälkeen, kun korjasin verannan lattian sekä sisällä suuren oksankolon.

Viime viikonloppuna kuitenkin tapasin jälkiä ullakolla, sieltähän harvemmin tulee katseltua ja asukkaita varmasti on. Nostin kierrätyspäivää varten jo alas vanhan lepolassen, jolle meillä ei ole käyttöä. Sen päällä oli kikaleita ja karistelin ne pihalle, kurkistellen samalla, ettei kankaan taitteissa ole pesän alkuja. En kuitenkaan ryhtynyt avaamaan tuolia, vaan nostin sen sisälle.

Olisiko käynyt niin, että tuolin poimuihin olisi kuitenkin jäänyt pesänalku. Lähdettyäni emo olisi kivunnut ullakolta alas sitä etsimään, tippunut ruusukoriin, meuhkannut itsensä sieltä ylös ja sitten juoksennellut pitkin, omaansa etsimässä. Tuoli kun oli oven takana huoneen puolella.

Lakaisin lattian ja päätin olla ajattelematta asiaa tänään sen enempää.

Kevät tekee tuloaan

Lumi sulaa vauhdilla auringon lämmittäessä pihaa. Maa on vielä jäässä ja kengät kastuvat vesilammikoissa. Kevään ensimmäiset lumikellot suoristelevat siroja varsiaan, ilma täyttyy lintujen laulusta ja ohikulkijat tervehtivät iloisesti.

Herkullista satoa odotellessa

Olipas mukava puutarhakurssi tänään.Töiden määrä väheni ja sain vahvistusta moneen asiaan, joita olen jo kokeillut.

Siemenet voi kylvää suoraan reilun kokoisiin ruukkuihin, jottei herkkiä taimia tarvitse siirrellä pienistä ruukuista isompiin. Ainakin minun käsissäni ne tuppaavat siirtäessä vioittumaan, ja onhan se aikamoinen hommakin. Myös  taimelan tilantarve on helpompi arvioida, kun käyttää suoraan lopullisia ruukkuja.

Alimmaiseen multakerrokseen voi sekoittaa lannoitetta, vinkkasi toinen kurssilainen. Juuret yltävät siihen suunnilleen niihin aikoihin, kun taimi alkaa tarvita lisäravinnetta. 

Monet kasvit voi kylvää suoraan ulos. Kurkut, kurpitsat, pavut ja persiljan muun muassa, perunoista puhumattakaan.

Vuoroviljely vähentää lannoitustarvetta. Vastaperustettuun laatikkoon laitetaan ensimmäisenä vuonna kasveja, jotka tarvitsevat paljon ravinteita. Toisena vähemmän tarvitsevia, kolmantena köyhässä maassa viihtyviä. Ja neljäntenä maanparannuskasveja, jotka sitovat typpeä ilmasta ja luovuttavat sen maahan.

Idean olen kyllä tiennytkin, mutta tänään ymmärsin asian paremmin.

Samalla voi yrittää toteuttaa sekaviljelyä. Siinä eri malliset ja eri syvyyksiin juuria kasvattavat kasvit tukevat toisiaan. Joskus ihan fyysisestikin, joskus tuhoeläimiä ja kasvitauteja vastaan.

Maan kääntämistä vuosittain ei suositella, riittää kun huolehtii pintaosasta. Näin pieneliöt pysyvät tyytyväisempinä. Toki maa aikaa myöten tiivistyy viljelylaatikoissakin, mutta sitä voi auttaa sekoittamalla saviseen multaan jo alunperin riittävästi hiekkaa ja muuta rakennetta keventävää.

Sadonkorjuuaikaan naatit, lehdet ja varret voi silputa mullan päälle ja käännellä sen sekaan. Näin ravinteet palautuvat maahan.

Puille ja marjapensaille voi laittaa kasteluputken, jotta vesi menee suoraan juurille eikä jää maan pintaan.

Lisäksi voi tehdä rautakangella reiän ja nakata sinne kourallisen sopivaa lannoitetta; varastosta se liukenee vähitellen juuriston käyttöön. Samoin voi tehdä viljelylaatikolle, jos ravinnelisäys on tarpeen.

Monenmonta hyvää neuvoa, vinkkiä ja uutta tietoa sain reppuuni. Pian saakin jo taimikasvatusta aloitella, jahka veranta hieman lämpenee.

Vetäjä: Pihailo, pihailo.fi
Järjestäjä: Vantaan aikuisopisto, ilmonet.fi

Taitaa tulla kevät

Kevätaurinko paistaa jo lämpimästi. Sulattelee lumia, kiillottaa hangen pintaa. Sinitaivas, tuntuu kuin sen näkisi ensi kertaa. Verannalla kolmetoista astetta lämmintä, kohta voisi jo siemeniä kylvää. Öisin kuitenkin vielä pakkasia.

Lumitaidetta

Aurinkoinen maaliskuun päivä, kantavalla hangella pitkät varjot. Viime kesän muistot törröttävät lumesta, vielä on aikaa uuden kasvun alkuun. Oravan jäljet hangella, valon ja varjojen leikki.

Kevään merkkejä

Yöllä on ollut 22 astetta pakkasta, mutta päivällä aurinko jo sulattelee lumia katolta. Kaunis talvipäivä, paksut hanget ja pikkupakkanen. Jatkuisi nyt vaan jonkin aikaa, vielä ei ole kiire lapionvarteen.

Lumihohde

Yhtenä iltana töistä tullessa poikkesin puutarhan kautta. Lumi hohteli hauskasti, kas kun auringonsäteet ovat päivällä osuneet sopivasti.

Talvilepo

Puutarha lepää hangen alla, pinnassa kevyttä puuterilunta. Jälkiä hangella - lintuja, kaneja, kettu. Rauhallista, ei kiirettä mihinkään.

Luminen puutarha

Tänä talvena on täytynyt olla nopea. Kun lunta on tullut, siitä on pitänyt nauttia heti, koska huomenna se on luultavasti ollut jo poissa. Eilen tuiskusi koko päivän, joten suuntasin heti aamiaisen jälkeen katselemaan kauneutta.

Lunta vitivalkoisena peittona, melkein 30 sentin paksuudelta. Luonto kiittää, jos lumi vaan säilyy. Lisäkään ei olisi pahitteeksi, onhan vasta helmikuun alku.

Talvikettu

Ketunjäljet pihalla ilahduttavat, niitä ei ole liikaa näkynyt. Ensimmäisenä kesänämme ketusta näkyi vilahdus, sen jälkeen parit jäljet talvessa.

Kovin olisi tervetullut vieras. Naapurin tuttavallisen kissan jäätyä auton alle kukaan ei oikein ole jahdannut hiiriä vakavissaan, ellei viimekesän minkkipesuetta lasketa. Ja minkki taas tekee tuhoa linnunpesille, se on kaunis mutta ikävä naapuri.

Hiiriä huomattavasti suurempi vaiva on kaneista, jotka syövät puutarhasta kaiken mitä ei ole suojattu verkoilla tai nostettu mokomien ulottumattomiin. Keittiöpuutarhan verkotus vielä menettelee, mutta kukkapenkeistä tulee vähän pöhkön näköisiä, jos ne kaikki täytyy aidata. Ketuille apajia riittäisi.

Viime keväänä, kun saatiin lunta, oli välillä portilla ruuhkaa. Tänä talvena ei ole paljoa päässyt jälkiä tutkailemaan.

Vihdoinkin lunta

Vihdoinkin lunta! Lokakuun lopussa oli yhtenä päivänä, joulukuun alussa yhtenä päivänä, ja nyt taas.

Sopivasti tulikin, tänään on Heikin päivä, jolloin perimätiedon mukaan talvenselkä katkeaa. Vuoden pimein aika alkaa väistyä ja kevään odotus alkaa. Päivä on jo tunnin pidempi kuin jouluna, ja aurinko laskee "vasta" neljältä. Kaunis lumipeite kuitenkin valaisee maiseman nyt ainakin muutamaksi päiväksi.

Lunta raitilla

Saatiinpa joulukuun alkuun yksi luminenkin päivä. Sitä piti heti käydä ihmettelemässä, huomenna kun taitaa jo olla vesikeli.

Rauhallista oli mökkikylässä. Muutama ulkoilija, jokunen mökinostaja, pari naapuria.

Lohduton syksy

Lokakuun lumesta jäi vain häivähdys. Sadetta riittää ja puutarha on lohduton näky. Ei tietoakaan kauniista kuura-aamuista tai pystyyn kuivaneista talventöröttäjistä. Hiukan on vielä väriä sentään.