Pikkulintujen kuppikakut

Kauniissa kahvikupeissa on tarjolla terveellinen ateria: murskattuja maapähkinöitä ja kuorittuja auringonkukansiemeniä kookosrasvassa. Mukava nähdä, kenen suihin murkinat päätyvät - saavatko pikkulinnut osansa vai viekö röyhkeä varis kaiken, kuten viime talvena talipallokisassa.

Kuppikakkujen tekovaiheista:   http://nappijanonparelli.blogspot.fi/2016/01/kuppikakkuja-linnuille.html

Talventörröttäjiä

Talventörröttäjistä näkyvät vain korkeimmat, pikkuiset ovat lumen peitossa. Akileija, tulppaani, kuunlilja, värililja, siperiankurjenmiekka, keltakukkainen kummastus, malvikki, sireeni ja kärhö osuivat tänään kuviin.

Lumityöpäivä

Lunta. Paljon lunta. Ihanaa, kaunista puuterilunta on leijaillut taivaalta koko yön ja aamupäivän. Nyt on ihan paras aika tehdä lumitöitä. Pakkasta pari astetta ja lumi niin kevyttä, että melkein puhaltamalla saa kulkutiet auki.

Lähdin ensitöikseni lapioimaan puuportaita puhtaaksi. Ajattelin, että niihin pakkaantunut lumi jäätyy vaaralliseksi, kun sää nyt lauhtuu. Tuskin ehdin aloittaa, kun ohikulkenut pariskunta pysähtyi juttelemaan. Mies otti lapion eikä aikaakaan, kun portaat olivat puhtaat. Samalla juteltiin omenapuiden leikkaamisesta ja ideoitiin Calvadoksen valmistamista hyvinä omenavuosina, ranskalaiseen tapaan.

Huiskin vielä koko Asteripolun mitalle kapean polun, että koiranulkoiluttajien olisi mukavampi kävellä. Omalle pihalle tein hyvät polut ja putsailin katoksen altakin tavallista enemmän. Jos lumi muuttuu nyt nuoskaksi, sitä ei ole enää niin kiva heitellä.

Tuleeko kevät kohta?

- Tulee se. Sitten kun talvi on ensin ollut.

Talven lumoa

Sininen hetki

Poikkesin aamuhämärissä puutarhalla. Lumituiskun jäljiltä ihanat, koskemattomat hanget. Hiljaisuus ja rauha, hyvä alku päivälle.

Talvimökkejä

On kesämökkejä. Ja sitten on näitä talvimökkejä.

Jälkikirjoitus: Ohops. Kuinkas sitten kävikään...

Tulikin talvi

Loppiaiseksi saatiin hieman lunta ja paljon pakkasta. Mittari näyttää noin 20 astetta täällä etelässä ja 40 astetta tuolla Kittilän suunnalla.

Viikonloppuna sitten jo lauhtuu ja saadaan lumisateita.

No onkos tullut kesä?

Ripustin verannan pitsiverhoon joulukoristeet, vaikkei ulkona ole talvesta tietoakaan. Kauniit olkitähdet, sekä hopeanauhan joka on kutakuinkin yhtä vanha kuin isoveljeni. Sain viime jouluna lahjaksi myös yhtä vanhat kynttilänpidikkeet, sellaiset kuuseen kiinnitettävät. Muistan lapsuudestani, kun niissä poltettiin oikeita kynttilöitä. Sytytettiin kaikki kerralla, vähän aikaa ihailtiin, sitten kiireesti puhallettiin sammuksiin.

Tänään oli jo pikkupakkasta, kiire tyhjentää vesitynnyrit. Jokunen päivä sitten ihmeteltiin  lämpöasteita, taisi olla saman verran kuin juhannuksena. Haravoin lehdet pieniin kasoihin - siis neljäntenä adventtina. Vuodenkulku on todellakin muuttunut.

Pilkahduksia pimeässä

Marraskuisena iltapäivänä puoli viiden maissa - tähän aikaan vuodesta pimeys on pahimmoillaan. Oven päällä oleva pieni lamppu syttyy lohduttamaan, kun lähestyn avaimet kädessä. Samanlaisia täytyy saada lisää, nurkkiin ja pitkille seinustoille, sisällekin mieluusti. Porraspielessä kaunis aurinkokennovalaisin, jaksaa vielä valaista.

Kynttilät lepattavat lyhdyissään, pienet aurinkokennovalot sinnittelevät kukkapenkeissä. Kauempana katulamppu, melkein kuin kuu taivaalla.

Kurpitsojen yö

Kasvimaan kurpitsoista kaiverrettiin hienot lyhdyt, pyhäinpäivän seudun pahoja henkiä karkottamaan. Siellä ne ilveilivät puutarhalla, päiväsaikaankin hauskan näköisinä.

Pidin lyhdyissä pieniä lepattavia led-kynttilöitä, turvallisia mutta vähän vaatimattomia. Kokeilin myös oikeita kynttilöitä, ne olivat minusta kauniit. Seuraavana päivänä hämmästelin, kun toisesta lyhdystä oli otettu kynttilä pois ja kurpitsan hattu oli reunasta vähän mustunut. Olisiko ohikulkija säästänyt puutarhani tulipalon alulta, vai sattuiko hän vain tarvitsemaan kynttilää? Mene ja tiedä.

 

Tarinaa lyhtyjen valmistuksesta: http://nappijanonparelli.blogspot.fi/2015/10/kurpitsalyhdyt.html

Lokakuinen lauantai

Puutarha kylpee syysauringonpaisteessa.

Ruusu kuriin

Oven edustalla kasvaa muhkea ruusu, jossa on kauniit vaaleanpunaiset kukat. Muhkeutta oli alkuun sen verran reilusti, että ruusulle tehtiin reilu nuorennusleikkaus heti ensimmäisenä syksynä. Tänä kesänä se ei sitten kukkinutkaan, mutta kasvoi kyllä muuten ponnekkaasti. Pikkuisia ruusun taimia löytyi joka puolelta, metrin säteellä.

Kitkentähommiin siis - käsiin hyvät nahkahansikkaat ja avuksi lattakärkiset pihdit sekä pienet leikkurit. Napakasti kiinni maantasalta ja juurta mukaan mahdollisimman paljon. Kylläpä se olikin levittäytynyt laajalle. Kiersin ympäri ruusupensasta, kiskoin ja katkoin hyvän tovin, kunnes olin tyytyväinen. Leikkasin vielä pensaan sisältä tukun kuivia oksia ja kuopsutin kasvualustaa siistiksi. Reunukseksi löysin tiiliskiviä ja lopuksi laitoin juurelle reilusti multa-hiekkaseosta.

Ruusupensaan vieressä on ollut maanpaossa pari orvokkia, valkoinen ja tummanlila, sekä yksi kadunvarresta siirretty. Ne tuntuvat viihtyvän siinä, joten raivasin paikalle pienen orvokkimaan.

Toiselle puolelle ruusupensasta tein tilaa neilikoille. Ennestään siinä kasvaa kaunista punaista neilikkaa, valkoisen tähtikukan sekä pienikukkaisen marketan kanssa. Ensi kesänä siirrän siihen valkoista neilikkaa sekä harjaneilikoita perennapenkin päästä.

Syksyinen puutarha

Syksy on ollut kaunis, enkä malttaisi lainkaan lopettaa puutarhatöitä. Aina vain löytyy uutta kuopsuteltavaa, siirrettävää ja istutettavaa.

Sekoittelen multaan yleensä hiekkaa ja välillä kalkkiakin. Jakelen seosta kukkien ja pensaiden juurille. Ne tuntuvat tykkäävän siitä, ja istutukset näyttävät aina jonkin aikaa tosi siisteiltä.

Eilen painelin keskipihan liljapenkkiin samalla  muutamia punakeltaisen italiantulppaanin sipuleita - Tulipa clusiana cynthia. Olisipa kiva jos ne kukkisivat. Sireenipenkkiin laitoin suloista valkoista pikkutulppaania - Tulipa polychroma.

Portinviereiseen viljelylaatikkoon istutin aikaista Sabadrome -valkosipulia, ruohosipulin ja karhunlaukan seuraksi. Niiden kanssa laatikossa talvehtivat mansikkavaarikka ja amppelimansikka. Kesäksi ajattelin istuttaa muutamia yrttejä - sellaisia, joista perhoset tykkäisivät.

"Kun muut marjatarhan kasvit riutuvat happamassa maassa, pensasmustikka hyrisee ja kasvattaa muhkeita marjoja." lupaa mainoslause. Siihen voi vielä jokunen vuosi mennä, mutta syysväritys niillä ainakin on kaunis.

Juhannusruusun siirsimme jo ensimmäisenä syksynä mökin takakulmalta näkyvälle paikalle, palokujan suulle. Tänä kesänä siinä oli vain pari vaatimatonta kukkaa, mutta muuten se vaikuttaa juurtuneen hyvin. Sitäkin eilen kuopsutin ja toivottelin hyvää talvilepoa.

Laatoitushommia

Tykkään laittaa kukkapenkeille ja isoille yksittäisille kukille kivireunuksia. Kivien löytäminen vaan on aika hankalaa. Kierrätyskeskuksessa sattuivat silmään lattiaklinkkerit, joita on siellä monenmontaa sorttia. Komeamaksaruoho sai laattareunuksen jo viime kesänä. Nyt olivat vuorossa korkea ritarinkannus sekä siperiankurjenmiekka, josta ensin lohkottiin kaksi kolmannesta ystäville.

Portin pieleen tein poteron särkyneelle sydämelle, joka ilmestyi yllättäen takamaalle. Ennestään siinä kasvoi akileijaa, saa nähdä mistä sitä löytyy ensi kesänä. Mahtuvat hyvin kasvamaan yhdessäkin, jos vain viihtyvät. Reunukseksi ripottelin kukkalaatikoista jääneet jalat, ensi kesänä ehkä siihenkin tulee laatoitus.