Ruusuja ja perhosia

Illan hämyssä

Viipyilevää tunnelmaa, talviunta mökkikylässä. Ohikiitävä metro katkaisee hiljaisuuden, mutta vain hetkeksi. Raukeus palaa - lumi, lepattavat liekit pimenevässä illassa.

Talvivaloja

Talviset puut

Talvella puut tulevat paremmin esille - runkojen linjat, kaartuvat oksistot, kolot ja kuhmurat.

Kevät keikkuen tulevi

Keväthankien kauneutta, silloin tällöin meilläkin.

Portilla ruuhkaa

Portinedusta on hauskan näköinen, kun kanit ja rusakot ovat vuoroon puikahtaneet siitä puutarhan puolelle ja takaisin. Muualla on sen verran aitaverkkoa, että portinalunen on jäänyt helpoimmaksi paikaksi.

Pihalla odottikin aikamoinen yllätys: metsäkauris on loikkinut pihan poikki, kulmasta kulmaan. Ja omenapuun alla liukastellut jäällä, kuin Bambi ikään. Olen kuullut niiden loikkaavan parin metrin korkeudessa, joten meidän pikkuaidat eivät niiden juoksua edes hidasta.

Kauriita ruokitaan tuossa luonnonsuojelualueen puolella ja kanta on kasvanut sen verran, että tulevat jo puutarhan puolellekin. En kuitenkaan tiennyt niiden liikkuvan meillä asti.

Syksyllä ne pistivät poskeensa pitkän rivin kuunliljoja yhdestä puutarhasta, ja ovat tehneet muutakin tuhoa. Niin suloisia kuin kauriit ovatkin, eivät siis hirmuisen toivottuja vieraita puutarhalla.

Oravat ovat tutumpi näky niin kesällä kuin talvellakin. Tämä veijari on poikennut keittiöpuutarhassakin kurkkaamassa, olisiko siellä mitään kiinnostavaa.

Ovatkohan tavanneet tuossa kurtturuusun kulmilla, vai loikkineet eri aikoihin. Kauris, orava ja kanit. Toivottavasti ovat ainakin säilyneet kolhuitta.

Sumua silmissä

Suojasäätä on riittänyt, viimeisetkin lumet sulavat pois. Pilvet laskeutuvat katoille asti, nimittävät itseään sumuksi. Tahtovat kuitenkin vain kurkkia puutarhoihimme.

Huivihemmot

Laitoin omenapuille kaulaliinat, etteivät vilustu. Ohikulkijoita hymyilyttää ja se on minusta mukavaa.

Pikkulinnuille keittelin taas kuppikakut, viimetalviseen malliin. Ruokailua oli silloin niin hauska seurata. Talitintit pyrähtelivät paikalle ja istahtivat lusikanvarrelle, nokkaisivat muutamia paloja ja lennähtivät pois. Orava juoksenteli edestakaisin kunnes kiepautti häntänsä oksan ympärille ja kurkotti pää alaspäin. Juuri yletti rouskuttamaan, kohta kipaisi pois ja talitintti lehahti tilalle.

Silmäniloa

Laventeli

Laventeli sopii kauniisti suureen siniseen vatiin, paviljongin kulmalle sireenin suomaan puolivarjoon. Se kuulema karkottaa hyttysiä, ja kannattaa siksi sijoittaa oleskelupaikan lähelle. Tänä kesänä on kyllä ollut kummallisen vähän hetkiä, jolloin istuskella pöydän ääressä - aamuteenkin juon mielelläni rappusilla istuen.

Aamuauringossa

Äitienpäiväruusu pinkkipenkissä, aamuauringon puolella.

Marjasatoa

Onpa hyvä vadelmavuosi.

Lapsuudessani vadelmat olivat erikoisherkkua, jota sai aika harvoin. Mummolassa käydessämme niitä kerättiin porukalla läheisen autiotalon metsittyneeltä pihalta. Sitten istuimme pihakeinussa ja perkasimme marjoista roskia pois. Mummo ei ollut turhantarkka - Samaa vattua se on vattumatokin, hän neuvoi. Hilloa keittäessähän madot nousivat pinnalle ja oli helppo noukkia lusikalla pois.

Sittemmin olen ostanut torilta aina muutamia rasioita talveksi pakastimeen, ja säästellyt niitä juhlahetkien varalle. Enpä olisi silloin uskonut, että joskus minulla on omat vadelmapensaat, joista saa syödä mehukkaita marjoja kyllikseen ja vielä riittää pakastettavaksikin.

Toinen suosikkini on vihreä karviainen, makea ja herkullinen. Pensas on kuulema naapurista peräisin, ilmankos kasvaakin niin hyvin.  Marjoja voi popsia kuin karkkeja.

Punainen karviainen on myös satoisa. Nämäkin marjat ovat parhaimmillaan suoraan pensaasta herkuteltuna.

Pikkumansikat ovat kauniita, mutteivät kovin makeita. Mainioita kuitenkin vaikkapa aamiaisjogurtissa, yhdessä vadelmien kanssa.

Viinimarjoja ei ole tällä hetkellä lainkaan. Vanha punainen oli sen verran huonokuntoinen, että se sai tehdä tilaa muulle.

Ajattelin laittaa puutarhaan rungollisen viinimarjan. Se on kuin pieni puu, jonka latvuksena on marjapensas. Ei vie paljoa tilaa ja on hauskan näköinen.

Kesänkeltaiset

Voisin katsella näitä kaunottaria päivät pitkät. Viime kesänä keskipihan penkkiä myllerrettäessä istutin pienten keltaisten liljojen sipulit ruukunreunuksen suojaan, oranssien ja valkoisten isoserkkujensa vierukseen. Sieltä ne kesän mittaan ojentautuivat täyteen kauneuteensa.

Kurpitsankukkia

Päivittäin kasvimaalle ilmaantuu uutta jännättävää. Tänään kukkivat kurpitsat, kurkut, pavut ja perunat.

Kukassa:

Napostelukurkut - Baby Rocky, Kodin kukat
Salaattikurkut porkkanoiden lomassa - Eyphua, Kodin kukat
Ranskalaiset pavut - Phaseolus vulgaris, Lidl
Talvikurpitsat -Tom Fox, Lord Nelson
Kesäkurpitsa - Zucchini, Squash, S S Siemen, Schetelig
Perunat - Siikli, naapurilta

Karhunvadelma

Viime talvena harmitti, kun rusakko mokoma pureskeli karhunvadelman ensimmäisen vuoden versot lyhyiksi ja kuorettomiksi. Kaikkea nekin syö. Keväällä mietin, mahtaako kasvi toipua moisesta kohtelusta.

Hyvin toipui. Versot kasvavat kovaa vauhtia ja lehdet ovat komeat. Olin ajatellut kiinnitellä versoja takana olevaan aitaan, mutta se on vähän hankalaa: oksissa on pitkät, terävät piikit ja ne katkeilevatkin helposti.

Toisen vuoden versoihin pitäisi tulla kauniit valkoiset kukkaset, ensi kesänä niitä sitten hämmästellään.

Keväällä laitoin pari nauhaa kotiloilta suojaavia kukkia penkin reunaan. Osa niistä taitaa jäädä vadelman varjoihin, mutta ehkä muutama jaksaa kasvaa kukkivaksi asti.

Mihinkähän se kotilonkarkotus perustuu, tuoksuunko.