Lohduton syksy

Lokakuun lumesta jäi vain häivähdys. Sadetta riittää ja puutarha on lohduton näky. Ei tietoakaan kauniista kuura-aamuista tai pystyyn kuivaneista talventöröttäjistä. Hiukan on vielä väriä sentään.

Kurpitsa-aika

Pikkuinen kurpitsa pelottelee ohikulkijoita, huutelee pionin juurelta. - Pööö sulle, pööö sullekin!

Nuoskan painamat

Ensilumi. Sitä satoi torstaina koko päivän. Kaikkialla valkoista ja kaunista.

Mutta voi, perjantaina se jo nuoskaantui. Raskas lumi painoi puutarhan kasvit kumaraan, lähes katkaisten ne.

Kylmän kesän satoa

Kesä on ollut kylmä ja kokemattoman puutarhurin sato jää melko pieneksi. Kaikenlaista mukavaa maisteltavaa kuitenkin on tullut, ja se kai on pääasia. Pikkuisetkin lasketaan ja kuvakulmilla vähän hämätään, kun viimeiset nostellaan maasta ennen syyskylmiä.

Porkkanapenkissä on ollut monia suuria ja maukkaita herkkuja, vaikka unohdin harventaa istutuksen alkukesästä. Tänä vuonna ne säästyivät hyvin porkkanakärpäseltä, harsotunnelin ja epäilemättä kylmän sään ansiosta. Kaksiväriset olisivat kuitenkin tarvinneet vielä kuukauden lisää kasvuaikaa. Värivaihtelu näkyi mukavasti jo pikkuruisissakin, isot olisivat varmasti olleet hienoja.

Sipuli oli uusi tuttavuus, ja ilahduin jokaisesta hopeasipulista. Pieniksihän ne jäivät, mutta tällä kokemuksella niitä arvaa ensi kesänä laittaa enemmänkin. Istukassipuleista kuitenkin, siemenestä kylvetyt nimittäin eivät ehtineet kuin alulle.

Perunat ovat pieni murheenkryyni. Helppoja ja tosi hyvän makuisia, mutta mokoma perunarutto pilaa aina tunnelman.Yhtenä päivänä kaikki on hyvin, ja seuraavana varret alkavat ruskistua. Leikkaan ne poikki, etteivät perunat vioitu, ja päätän, että ensi kesänä en laita koko pottumaata ollenkaan. Mutta ovathan ne niin hyviä, että taidan laittaa sittenkin. Säilyvätkin mainiosti parvekkeella, niin kauan kuin niitä riittää.

Perunoiden kanssa kasvanut kesäkurpitsa sen sijaan pahastui - joko perunarutosta tai harsotunnelista ja koleasta säästä. Yhtä kaikki sen lehdet menivät nopeasti huonoiksi, eikä sadossa ollut kehumista.

Onneksi lisänä oli köynnöstävää lajia. Se ei kyllä köynnöstänyt, mutta teki monta herkullista kurpitsaa.Yrttilaatikon päähän istutetun taimen oli tarkoitus kiivetä köynnöskehikkoa pitkin ja lehdillään varjostaa ruohosipulia, joka vähän kärsii auringosta. Köynnös jäi kuitenkin kasvamatta ja muhkein kurpitsa löytyi piiloutuneena ruohosipulipehkon varjoon.

Varjoon jäivät myös jättiläispavut, vaikka niille keksittiin hieno oma saavi keittiöpuutarhaan. Taimet olivat komeat ja ne kasvoivat ihan kohtuullisesti, mutta eivät ollenkaan samanmoisesti kuin ensimmäisenä kesänä. Vieressä rehenteli talvikurpitsa, jonka suuret lehdet tahtoivat haitata, vaikka niitä kuinka yritti käännellä pois papujen edestä.

Viereisessä laatikossa matalat ranskalaiset pavut jäivät maissien varjoon, eivätkä oikein kukoistaneet. Makupaloja niistäkin toki saatiin. Papuja olisi kyllä mukava saada reilusti, ne ovat talvella hyviä monissa ruuissa.

Keittiöpuutarhan ylpeys, ihana tomaattihuone täyttyi tomaatinvarsista sekä avomaankurkuista, jotka osoittautuivat kesäkurpitsoiksi. Hämmentävää.

Tomaatteja sentään tuli muutama kipollinen, pieniä punaisia ja vähän keltaisiakin. Ensi kesänä laitetaan ikkunoiden suojaan vähemmän taimia. Kirjoitan sen nyt tähän: kaksi tomaattia ja kaksi pienilehtistä kurkkua on sopiva määrä.

Niin ja paprikaakin on nyt kokeiltu. Se jäi pieneksi, mutta teki iloksemme pari kukkaa. Saattaisi menestyä hyvin valoisalla ja lämpimällä verannalla.

Koristekurpitsat eivät pihalla menestyneet, mutta tavalliset talvikurpitsat kasvoivat hyvin keittiöpuutarhan seinämiä pitkin. Kolme komistusta sadonkorjattiin eilen sisälle kypsymään. Hienot halloweenlyhdyt tiedossa!

Puusouvia

Puutarhuri kävi leikkaamassa hedelmäpuita. Viikon aikana 25 puuta kymmenellä mökillä, seuraavalla viikolla vielä muutama. Meillä leikattiin vain isoimman puun vesiversot, niistä ei paljoa oksasilppua tullut.

Polttopuitakin teki mieli, joten pyysin naapurin rouvilta sellaiset oksat, joita he eivät itse tarvinneet.

Perjantai menikin sitten puita kärrätessä ja kantaessa, silppuri kävi ja isommat kannettiin kahdestaan. Lounaan aikana toinen naapuri oli tuonut omansa sievään pinoon.

Iltahämärissä naapureiden pihat olivat siistit ja oma täynnä. Välillä jo väsytti ja mietin, että olikohan tämä ihan viisasta. Vaan kyllä se oli.

Hommaa riitti tietysti useammalle päivälle. Mainiota oksasilppua jaettiin porvoonmitalla pensaille ja vadelmille, lehtikompostiin ja viljelylaatikoihinkin, maata kuohkeuttamaan. Oksat olivat vielä täydessä lehdessä, hyvää ravinnetta kaikelle. Ja kivan näköistä.

Naapurista saatiin myös sähkösaha lainaan, sen kanssa urakoitiin seuraavana viikonloppuna. Öljyä muistettiin lisätä ja ketju irtosi vain kerran. Siihenkin oli juuri saatu oppia, mikkelinreissulla. Tuskin muuten olisi tohdittu alkaa kantta availemaan.

Polttopuita tuli mukavasti, kevääseen saavat odotella pilkkomista. Hyvä puuhäkki syntyi nopsasti vihreistä kompostikehikoista. Kaksi sivua päällekkäin pohjaksi, irti maasta, ja pohjan alle pari tiiliskiveä tueksi. Suojaksi pressu päälle, mutta ei sivuille.


Puupinosta löytyi luonnon taideteoskin, kaunis kolmihaara. Jätettiin se odottelemaan parempaa aikaa ja inspiraatiota.

Naapuriapua. Kiitos. 

Iltavalaistusta

Karhunvadelma sai hauskat taustavalot. Näin alkusyksystä auringonvalo riittää vielä lataamaan akkua päivällä ja lamppurivi on kaunis pimenevässä illassa.

Kulmaikkunan kunnostus

Ihanaa, verannan kulmassa on jälleen ikkuna. Alkoikin mokoma vanerinpala jo kyllästyttää.

Kahdeksanruutuisen ikkunan entisöinti oli työläs homma ja venyi turhaan koko kesän yli. Aina oli olevinaan jotain kiireellisempää, joten siirtelin maalausta odottavaa karmia verannan nurkasta toiseen, jaloista pois.

Sitten otin itseäni niskasta kiinni, ripustin karmin yläkulmistaan verannan kattoon ja maalasin sen. Maalia olisi voinut vähän ohentaa, mutta en sitä hoksannut. Hyvin se näytti kuitenkin imeytyvän.

Viikon verran kuivattelin maalia, sitten nostin karmin ruokapöydälle kitattavaksi.

Lasiruudut eivät olleet mitään siistejä neliöitä vaan aika karkeasti leikattuja. Ne olivat myös hyvin eri paksuisia, ohuimmat varmaan vanhimpia ja muut sitten vuosien mittaan uusittuja. Sommittelin paksuimmat alaosaan, ajatellen että siinä rikkoutumisvaara on isompi.

Olin tietenkin jo unohtanut osan kevään opeista, mutta rohkeasti aloin kittaamaan. Luonnostani olen aika runsaskätinen ja niinpä kittiäkin kului reilusti. Toisaalta lasiruudut olivat monin paikoin aika nafteja, hyvä kun ylettivät puuosien päälle. Joten kittiä tarvittiin aika leveälti.

Hitaasti työ eteni, mutta yksi kerrallaan sain paineltua ruudut kiinni. Viimeisen jälkeen käänsin karmin ja leikkasin kittiveitsellä ylimääräiset pois.

Ennen päällikittausta muistin kuin muistinkin naulata stiftilangat. Ne varmistavat, että lasiruutu pysyy paikallaan, eikä ole pelkästään kitin varassa. Naulaus oli kyllä hankalaa. Toisaalta, koska lasit olivat paikoin kaukana välipuista ja toisaalta, koska välipuut ovat niin kapeat. Langat olisi varmaan kannattanut naulata aina kahden ruudun yhteisiksi, välipuusta läpi, mutta en tullut sitä ajatelleeksi.

Päällikittauksessa meinasi jo usko loppua. Tuntui, että sitä ei millään saa siistiksi ja stiftilankoja piiloon. Kittiäkin olisi pitänyt jollain tavalla ymmärtää sekoittaa. Se oli päältä aika jämäkkää, mutta pohjalta vetistä, ihan tuli keramiikkakurssin savityöt mieleen. Viimeisessä ruudussa voi olla keväällä aika putsaaminen.

Ennen syyspimeitä ikkuna nostettiin vihdoin paikalleen. Siis mallattiin, ruuvattiin, avattiin, höylättiin, vuoltiin ja taas ruuvattiin. Hiukan mielessämme manailtiin ja kovasti ähistiin.

Siinä se saa nyt kuivatella kittejään ensi kesään asti. Kiinnitin vielä hyttysverkon suojaksi, etteivät linnut syö niitä.

Kesällä otetaan ikkuna vielä alas, maalataan ja kiinnitetään metallikulmat. Samalla toivottavasti jaksetaan kunnostaa vähän puitteita.

Hyönteiset hollilla

Aurinkoinen syyssunnuntai. Pienet ystävät nautiskelevat puutarhan antimista. Neitoperhonen ja mehiläinen nokikkain - kyllä komeamaksaruohosta riittää molemmille. Myös auringonkukat ja mintut ovat tähän vuodenaikaan mehiläisten suosiossa.

Harvinaisempi vieras, ihana valkoinen perhonen malvikissa. Voisiko olla pikkuapollo. Jonakin kesänä olisi mukava opetella paremmin tuntemaan hyönteisiä ja pikkulintuja, joita puutarhassa vierailee.

Tarkat silmät ja hyvä kamera, tyttärellä.

Syyskuussa ilahduttaa

Toisesta kulmasta

 Puutarha on kaunis täältäkin katsottuna. Nämä panoraamakuvat on niin hauskoja.

Pari pikku projektia. Riittää hyvin ensi kesällekin. 

Sataisiko vai paistaisiko

Syksyn aurinko

Oman pihan auringot ilahduttavat pilviselläkin säällä. Kyllä kannatti pistää kampoihin kanille, joka piti auringonkukkaistutusta salaattipöytänään alkukesällä.

Nuppujen avautumista oli myös hauska seurata. Parissa - kolmessa päivässä kukka aukeaa täyteläiseksi.

Mehiläiset ja kimalaiset herkuttelevat kukissa kilvan. Kukinto on niin suuri, että siihen mahtuu useampikin ruokailija samaan aikaan.

Päivän porkkana

Mahtaaako olla mitään herkullisempaa kun omassa puutarhassa kasvanut ruoka? Tässä kattauksessa on kesäkurpitsaksi naamioitunutta avomaankurkkua, porkkanaa ja perunaa sekä viimeiset pinaatit ja ranskalaiset pavut.

Kesä toisensa jälkeen saadaan seurata kasvun ihmettä. Tehdään hyvät multasekoitukset, vaalitaan taimia, suojataan milloin miltäkin ja yritetään muistaa kastella. Tänä kesänä tosin luonto on auttanut kasteluhommissa, kiitos vaan.

Kirjoitin aikaisemmin kurpitsaniksistä, kuinka tilaavievä kasvi kiertää keittiöpuutarhaa S-koukuilla ripustettuna. Nyt kasvu on siinä vaiheessa, että olen tukenut kurpitsat verkkokasseilla. Ensi kesänä voisi laittaa samalla tavalla, mutta toisen tavallisen tilalle koristekurpitsan. Kaksi komistusta kyllä riittää pyhäinpäivän lyhdyiksi, nyt on tulossa neljä. Muutama alku napsittiin pois, että nämä jaksavat valmistua.

Myös paviljongin kulman itävaltalainen on vihdoin alkanut tehdä kesäkurpitsoja. Kylmä kesä ja varjoinen paikka on tainnut koetella sen luontoa. Siemenpussissa lukee, että kurpitsaa pitää maistaa ennen pataan laittamista, ja jos se on kitkerää niin ei saa syödä. Ei huolta, hyvänmakuisia ovat olleet.

Porkkanajössiköiden lisäksi on saatu hauskoja päivän porkkanoita, niin kuin tänäänkin. Niitä on vielä maassa kasvamassa, kuten herkullisia perunoitakin. Sipuleita löytyi maasta se tusina mitä oli laitettukin, ensi kesänä voi laittaa reilusti enemmän.

Vadelmien kunkku

Tavalliset vadelmat ovat ihania, ja niitä on meillä runsaasti. Mutta karhunvadelmat ovat aivan erityisiä, en olisi koskaan uskonut.

Istutin taimen toissakesänä, kun olin lukenut, että karhunvadelman kukinta on hyvin kaunis. Viime kesänä hämmästelin taimen elinvoimaa, kun se toipui rankasta talvesta. Tänä kesänä sitten saimme ihastella täyteläistä kukintaa.

Nuput kuin pikkuisella ruusulla, kukat herkät ja viehättävät. Ja miten paljon niitä olikaan! - Jos noista kaikista tulee raakileita, niitä tulee todella reilusti. Niitä tuli. 

Pari viikkoa olemme nyt herkutelleet. Marjat kypsyvät samassakin tertussa eri aikoina, ja niiden poimiminen näkyy olevan taitolaji. Varovasti kypsyyttä tunnustellen ja samalla pitkiä piikkejä väistellen. Ensi kesänä osaan tukea marjovat versot yhteen suuntaan ja ensimmäisen vuoden versot toiseen. Päästään vähemmillä naarmuilla.

Mukava huomio sekin, että linnut eivät näistä tuntuneet välittävän. Kuten eivät vieressä kasvavista viinimarjoistakaan. Johtuisiko marjojen mustasta väristä. Naapureiden punaviinimarjat ovat hyvin suosittuja.