Kevät tekee tuloaan

Lumi sulaa vauhdilla auringon lämmittäessä pihaa. Maa on vielä jäässä ja kengät kastuvat vesilammikoissa. Kevään ensimmäiset lumikellot suoristelevat siroja varsiaan, ilma täyttyy lintujen laulusta ja ohikulkijat tervehtivät iloisesti.

Herkullista satoa odotellessa

Olipas mukava puutarhakurssi tänään.Töiden määrä väheni ja sain vahvistusta moneen asiaan, joita olen jo kokeillut.

Siemenet voi kylvää suoraan reilun kokoisiin ruukkuihin, jottei herkkiä taimia tarvitse siirrellä pienistä ruukuista isompiin. Ainakin minun käsissäni ne tuppaavat siirtäessä vioittumaan, ja onhan se aikamoinen hommakin. Myös  taimelan tilantarve on helpompi arvioida, kun käyttää suoraan lopullisia ruukkuja.

Alimmaiseen multakerrokseen voi sekoittaa lannoitetta, vinkkasi toinen kurssilainen. Juuret yltävät siihen suunnilleen niihin aikoihin, kun taimi alkaa tarvita lisäravinnetta. 

Monet kasvit voi kylvää suoraan ulos. Kurkut, kurpitsat, pavut ja persiljan muun muassa, perunoista puhumattakaan.

Vuoroviljely vähentää lannoitustarvetta. Vastaperustettuun laatikkoon laitetaan ensimmäisenä vuonna kasveja, jotka tarvitsevat paljon ravinteita. Toisena vähemmän tarvitsevia, kolmantena köyhässä maassa viihtyviä. Ja neljäntenä maanparannuskasveja, jotka sitovat typpeä ilmasta ja luovuttavat sen maahan.

Idean olen kyllä tiennytkin, mutta tänään ymmärsin asian paremmin.

Samalla voi yrittää toteuttaa sekaviljelyä. Siinä eri malliset ja eri syvyyksiin juuria kasvattavat kasvit tukevat toisiaan. Joskus ihan fyysisestikin, joskus tuhoeläimiä ja kasvitauteja vastaan.

Maan kääntämistä vuosittain ei suositella, riittää kun huolehtii pintaosasta. Näin pieneliöt pysyvät tyytyväisempinä. Toki maa aikaa myöten tiivistyy viljelylaatikoissakin, mutta sitä voi auttaa sekoittamalla saviseen multaan jo alunperin riittävästi hiekkaa ja muuta rakennetta keventävää.

Sadonkorjuuaikaan naatit, lehdet ja varret voi silputa mullan päälle ja käännellä sen sekaan. Näin ravinteet palautuvat maahan.

Puille ja marjapensaille voi laittaa kasteluputken, jotta vesi menee suoraan juurille eikä jää maan pintaan.

Lisäksi voi tehdä rautakangella reiän ja nakata sinne kourallisen sopivaa lannoitetta; varastosta se liukenee vähitellen juuriston käyttöön. Samoin voi tehdä viljelylaatikolle, jos ravinnelisäys on tarpeen.

Monenmonta hyvää neuvoa, vinkkiä ja uutta tietoa sain reppuuni. Pian saakin jo taimikasvatusta aloitella, jahka veranta hieman lämpenee.

Vetäjä: Pihailo, pihailo.fi
Järjestäjä: Vantaan aikuisopisto, ilmonet.fi

Taitaa tulla kevät

Kevätaurinko paistaa jo lämpimästi. Sulattelee lumia, kiillottaa hangen pintaa. Sinitaivas, tuntuu kuin sen näkisi ensi kertaa. Verannalla kolmetoista astetta lämmintä, kohta voisi jo siemeniä kylvää. Öisin kuitenkin vielä pakkasia.

Lumitaidetta

Aurinkoinen maaliskuun päivä, kantavalla hangella pitkät varjot. Viime kesän muistot törröttävät lumesta, vielä on aikaa uuden kasvun alkuun. Oravan jäljet hangella, valon ja varjojen leikki.

Kevään merkkejä

Yöllä on ollut 22 astetta pakkasta, mutta päivällä aurinko jo sulattelee lumia katolta. Kaunis talvipäivä, paksut hanget ja pikkupakkanen. Jatkuisi nyt vaan jonkin aikaa, vielä ei ole kiire lapionvarteen.

Lumihohde

Yhtenä iltana töistä tullessa poikkesin puutarhan kautta. Lumi hohteli hauskasti, kas kun auringonsäteet ovat päivällä osuneet sopivasti.

Talvilepo

Puutarha lepää hangen alla, pinnassa kevyttä puuterilunta. Jälkiä hangella - lintuja, kaneja, kettu. Rauhallista, ei kiirettä mihinkään.

Luminen puutarha

Tänä talvena on täytynyt olla nopea. Kun lunta on tullut, siitä on pitänyt nauttia heti, koska huomenna se on luultavasti ollut jo poissa. Eilen tuiskusi koko päivän, joten suuntasin heti aamiaisen jälkeen katselemaan kauneutta.

Lunta vitivalkoisena peittona, melkein 30 sentin paksuudelta. Luonto kiittää, jos lumi vaan säilyy. Lisäkään ei olisi pahitteeksi, onhan vasta helmikuun alku.

Talvikettu

Ketunjäljet pihalla ilahduttavat, niitä ei ole liikaa näkynyt. Ensimmäisenä kesänämme ketusta näkyi vilahdus, sen jälkeen parit jäljet talvessa.

Kovin olisi tervetullut vieras. Naapurin tuttavallisen kissan jäätyä auton alle kukaan ei oikein ole jahdannut hiiriä vakavissaan, ellei viimekesän minkkipesuetta lasketa. Ja minkki taas tekee tuhoa linnunpesille, se on kaunis mutta ikävä naapuri.

Hiiriä huomattavasti suurempi vaiva on kaneista, jotka syövät puutarhasta kaiken mitä ei ole suojattu verkoilla tai nostettu mokomien ulottumattomiin. Keittiöpuutarhan verkotus vielä menettelee, mutta kukkapenkeistä tulee vähän pöhkön näköisiä, jos ne kaikki täytyy aidata. Ketuille apajia riittäisi.

Viime keväänä, kun saatiin lunta, oli välillä portilla ruuhkaa. Tänä talvena ei ole paljoa päässyt jälkiä tutkailemaan.

Vihdoinkin lunta

Vihdoinkin lunta! Lokakuun lopussa oli yhtenä päivänä, joulukuun alussa yhtenä päivänä, ja nyt taas.

Sopivasti tulikin, tänään on Heikin päivä, jolloin perimätiedon mukaan talvenselkä katkeaa. Vuoden pimein aika alkaa väistyä ja kevään odotus alkaa. Päivä on jo tunnin pidempi kuin jouluna, ja aurinko laskee "vasta" neljältä. Kaunis lumipeite kuitenkin valaisee maiseman nyt ainakin muutamaksi päiväksi.

Lunta raitilla

Saatiinpa joulukuun alkuun yksi luminenkin päivä. Sitä piti heti käydä ihmettelemässä, huomenna kun taitaa jo olla vesikeli.

Rauhallista oli mökkikylässä. Muutama ulkoilija, jokunen mökinostaja, pari naapuria.

Lohduton syksy

Lokakuun lumesta jäi vain häivähdys. Sadetta riittää ja puutarha on lohduton näky. Ei tietoakaan kauniista kuura-aamuista tai pystyyn kuivaneista talventöröttäjistä. Hiukan on vielä väriä sentään.

Kurpitsa-aika

Pikkuinen kurpitsa pelottelee ohikulkijoita, huutelee pionin juurelta. - Pööö sulle, pööö sullekin!

Nuoskan painamat

Ensilumi. Sitä satoi torstaina koko päivän. Kaikkialla valkoista ja kaunista.

Mutta voi, perjantaina se jo nuoskaantui. Raskas lumi painoi puutarhan kasvit kumaraan, lähes katkaisten ne.

Kylmän kesän satoa

Kesä on ollut kylmä ja kokemattoman puutarhurin sato jää melko pieneksi. Kaikenlaista mukavaa maisteltavaa kuitenkin on tullut, ja se kai on pääasia. Pikkuisetkin lasketaan ja kuvakulmilla vähän hämätään, kun viimeiset nostellaan maasta ennen syyskylmiä.

Porkkanapenkissä on ollut monia suuria ja maukkaita herkkuja, vaikka unohdin harventaa istutuksen alkukesästä. Tänä vuonna ne säästyivät hyvin porkkanakärpäseltä, harsotunnelin ja epäilemättä kylmän sään ansiosta. Kaksiväriset olisivat kuitenkin tarvinneet vielä kuukauden lisää kasvuaikaa. Värivaihtelu näkyi mukavasti jo pikkuruisissakin, isot olisivat varmasti olleet hienoja.

Sipuli oli uusi tuttavuus, ja ilahduin jokaisesta hopeasipulista. Pieniksihän ne jäivät, mutta tällä kokemuksella niitä arvaa ensi kesänä laittaa enemmänkin. Istukassipuleista kuitenkin, siemenestä kylvetyt nimittäin eivät ehtineet kuin alulle.

Perunat ovat pieni murheenkryyni. Helppoja ja tosi hyvän makuisia, mutta mokoma perunarutto pilaa aina tunnelman.Yhtenä päivänä kaikki on hyvin, ja seuraavana varret alkavat ruskistua. Leikkaan ne poikki, etteivät perunat vioitu, ja päätän, että ensi kesänä en laita koko pottumaata ollenkaan. Mutta ovathan ne niin hyviä, että taidan laittaa sittenkin. Säilyvätkin mainiosti parvekkeella, niin kauan kuin niitä riittää.

Perunoiden kanssa kasvanut kesäkurpitsa sen sijaan pahastui - joko perunarutosta tai harsotunnelista ja koleasta säästä. Yhtä kaikki sen lehdet menivät nopeasti huonoiksi, eikä sadossa ollut kehumista.

Onneksi lisänä oli köynnöstävää lajia. Se ei kyllä köynnöstänyt, mutta teki monta herkullista kurpitsaa.Yrttilaatikon päähän istutetun taimen oli tarkoitus kiivetä köynnöskehikkoa pitkin ja lehdillään varjostaa ruohosipulia, joka vähän kärsii auringosta. Köynnös jäi kuitenkin kasvamatta ja muhkein kurpitsa löytyi piiloutuneena ruohosipulipehkon varjoon.

Varjoon jäivät myös jättiläispavut, vaikka niille keksittiin hieno oma saavi keittiöpuutarhaan. Taimet olivat komeat ja ne kasvoivat ihan kohtuullisesti, mutta eivät ollenkaan samanmoisesti kuin ensimmäisenä kesänä. Vieressä rehenteli talvikurpitsa, jonka suuret lehdet tahtoivat haitata, vaikka niitä kuinka yritti käännellä pois papujen edestä.

Viereisessä laatikossa matalat ranskalaiset pavut jäivät maissien varjoon, eivätkä oikein kukoistaneet. Makupaloja niistäkin toki saatiin. Papuja olisi kyllä mukava saada reilusti, ne ovat talvella hyviä monissa ruuissa.

Keittiöpuutarhan ylpeys, ihana tomaattihuone täyttyi tomaatinvarsista sekä avomaankurkuista, jotka osoittautuivat kesäkurpitsoiksi. Hämmentävää.

Tomaatteja sentään tuli muutama kipollinen, pieniä punaisia ja vähän keltaisiakin. Ensi kesänä laitetaan ikkunoiden suojaan vähemmän taimia. Kirjoitan sen nyt tähän: kaksi tomaattia ja kaksi pienilehtistä kurkkua on sopiva määrä.

Niin ja paprikaakin on nyt kokeiltu. Se jäi pieneksi, mutta teki iloksemme pari kukkaa. Saattaisi menestyä hyvin valoisalla ja lämpimällä verannalla.

Koristekurpitsat eivät pihalla menestyneet, mutta tavalliset talvikurpitsat kasvoivat hyvin keittiöpuutarhan seinämiä pitkin. Kolme komistusta sadonkorjattiin eilen sisälle kypsymään. Hienot halloweenlyhdyt tiedossa!