Muuton alta puutarhalle pakeni myös itävaltalainen jaloritarinkukka, jota usein myös amaryllikseksi kutsutaan. Kesken lepokautensa hän tuli istutetuksi keskipihan penkkiin, upeiden liljojen juurelle.
Eikä aikaakaan, kun voitiin todeta paikan olleen aivan oikea. Hänen jalosukuisuutensa ilahtui kesäauringosta niin, että kasvatti ensin komeat lehdet ja avasi sitten - ei yhtä, eikä kahta, vaan peräti kolme mahtavaa kukkaa, aivan nimensä veroisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti