Spooky hortensia

Köynnöshortensia on varmasti vanha, päätellen mökin kulmalla olevan juurakon koosta. Kasvustokin on runsas. Se peittää kolmanneksen seinästä, verannan päätyikkunan sekä ulko-oven päällä olevan pikkukatoksen. Verannalla ja ullakolla se kasvaa sisään seinälautojen raoista. Kattohuovan allekin se on ujuttautunut, samoin mökin alle monista kohdin.

Iltahämärissä kun katselee verannan ikkunoista ulos, on vähän spooky olo. Toisen päätyikkunan peittää tuo köynnöshortensia, toisen suuri ruusu.

Ensin ajattelin, että tämä köynnöshortensia on varmastikin  perinnekasvi, niitähän täytyy vaalia. Sitten ajattelin, että se on muuten vaan vanha, ja siksi säilytettävä. Ehkäpä sille löytyisi kiva paikka pihan takaosasta, siellä se voisi köynnöstyä aitaa pitkin. No, sitä voi miettiä ensi kesänä.

Setä neuvoi, että jos kasvin haluaa irrottaa seinästä, se kannattaa sahata syksyllä poikki. Oksat kuivuvat talven mittaan ja ne on helpompi rapsutella irti ensi kesänä, ennen maalausta. Niinhän me sitten tehtiin - reilusti poikki, ikkunan alareunan tasalta. Nyt näkee ikkunastakin ulos.

Yöpakkasta

 

Yöpakkaset ovat saapuneet, vedet katkaistaan lähipäivinä. Puutarhatyöt täytyy vähitellen lopetella tältä kaudelta, ja siirtyä suunnitelmien tekoon.

Puutarha näyttää aamuisin kauniin talviselta, kun on kuuraa ja vähän luntakin. Näissä kuvissa kuitenkin kylvetään iltapäivän auringossa.

Syysaurinko

Vielä riittää aurinkoisia päiviä.

Naapurustoa

Katolla kun oltiin, tuli vilkaistua naapurustoakin toisesta näkökulmasta. Pitäisi käydä useamminkin.

Piipunjuuri

Nuohooja kävi viime kuussa. Kehui piippua tukevaksi ja hyväkuntoiseksi. - Näkee, että tämän on joku tehnyt itselleen, sanoi.

Piipun juuressa oleva pellitys on laitettu nyöhemmin, ilmeisesti pari vuotta sitten. Olisiko ullakolle norunut silloin vähän vettä, ainakin muurinkupeessa on sen näköisiä raitoja. Nyt pellitys on kuitenkin vähän irtoillut. - Kannattaa tiivistää, vesi on sellainen pirulainen, että se löytää pienimmänkin kulkutien.

Siispä tiivistetiin pellinreunat ja kapuloitiin isän ohjeen mukaan. Siinä saa kuivua ensi kesään asti.

Syksyn värejä

Syksyssä on paljon lohduttomuutta, mutta myös kauniita hetkiä. Japaninlyhty - lyhtykoiso, lyhtykukka, juutalaiskirsikka - on levittäytynyt perennapenkin reunaan. Sen kukat ovat pienet ja vaatimattomat, mutta hedelmiä ympäröivät verhiöt tuleentuvat komeasti.


Värinokkosen lehdet pysyvät pitkään kauniina.


Kuunliljan lehdet loistavat keltaisina ja viiniköynnös alkaa punertua.

Syysmyrkkylilja eli alaston impi nousee kukkimaan vasta kun muut alkavat jo lakastua.

Lähiluontoa

Puutarhassa luonto on lähellä, toden totta. Liljan lehdeltä tapasin aurinkoisena päivänä kauniin punaisen rusokukkajäärän. Tai luulin tavanneeni - myöhemmin minulle kerrottiin, että se taisi olla liljakukko, mokoma pahis.

Kauniisti punertuva komeamaksaruoho houkuttelee perhosia ja mehiläisiä.

Kimalaiset piehtaroivat ja pärskyttelevät erityisesti malvan kukissa. Niitä on hauska seurata, ovat kovin tohkeissaan.

Mehiläiset viihtyvät myös daalioissa. Onkohan tämä sen paikallisen tarhaajan parvesta... talvella sitten herkuttelen hunajalla.

Joskus luonto tuppaa ihan lautaselle asti, kuten ampiaiset ulkona syödessä. Yksi vangittiin kakkukuvun alle mehuhetken ajaksi; siellä se kiukkuisena pörräsi, kun söimme pullaa. Ennen aina luulin, että kupu laitetaan kakun tai pullan päälle.

Lehtokotiloita on joka paikassa ja ne syövät melkein mitä tahansa. Puutarhassa onkin kesäkisa siitä, kuka kerää niiyä eniten; voittaja julkistetaan elojuhlassa ja hän saa palkinnon. Sateen jälkeen, tai kasteen noustua niitä voi todellakin napsia kasvien lehdiltä kymmenittäin.

Huhu kertoo, että kotilot olisivat persoja oluelle. Kaivoin kukkapenkkiin muutaman muovipullon, joissa on tilkka olutta. Ei ollut pullonsuulle jonoa, kun aamulla kurkistin. Yhden hoipertelevan kotilon mielestäni kuitenkin näin, suunnistavan pullolta toiselle.

Omenasatoa

Omenasato on ollut kohtuullinen, meidän mittapuulla runsas. Pakastimessa on nyt omenahilloa kanelilla maustettuna, kardemummalla maustettuna sekä sellaisenaan. Neljä kattilallista. Ensi syksynä voisi kokeilla myös omenarenkaiden kuivatusta.

Naapurinrajalla oleva puu on kuulema Syysviiru ja siinä on monen mielestä parhaat omenat. Keskellä on ilmeisesti Valkea kuulas ja olisiko vanhin sitten punakaneli. Katoksen kulmalla oleva pieni omenapuu voisi olla Pirja, sellaisen lapun löysin laatikosta. Se ei vielä tee omenoita moneen vuoteen.

Pahalaiset

- Tiesitkös, että sinulla on japanintatarta tuossa, kysyi naapurinrouva. Enpä tiennyt, mutta jutellessa selvisi, että se on haitalliseksi luokiteltu kasvi. Antaa kyllä hyvän näkösuojan, mutta peittää ennen pitkää koko pihan, jos sen antaa rehottaa. Ja sen jälkeen naapurinkin pihan, minkä vuoksi rouva oli asiasta huolissaan. Eräs mökkiläinen on kuulema yrittänyt useamman vuoden saada mokomaa tapetuksi, heillä sitä oli koko pensasaita. Toisaalta monella tuntuu kasvia olevan ihan tarkoituksella.

Aikani kun asiaa tutkin, päädyin hävityksen kannalle. Leikkasin kukinnat poikki ennen kuin ne ehtivät tehdä siemeniä. Sitten eristin tattaret muista kasveista muovilla ja suihkuttelin lehdet yltä alta puutarhakauppiaan suosittelemalla aineella. Annoin sen imeytyä lehtien kautta pari viikkoa, sitten leikkasin varret poikki ja kaatelin vielä suoraan onttoihin runkoihinkin. Sieltä sen pitäisi levitä juuristoon.

Samalla ehkä sai lähdön myös isokierto eli valkokarhunköynnös, jota myös elämänlangaksi kutsutaan.Kaunis, mutta petollinen: kuristaa kuoliaaksi ne perennat, joiden ympärille kietoutuu. Tässä tattaren tapauksessa se ei tosin yhtään haittaisi. 

Ensi kesänä sitten nähdään, tepsiikö tämä konsti vai onko keksittävä uusia.


PS: Seuraavana kesänä nousi muutama pieni taimi. Suljin ne muovipusseihin, tarkoituksena hidastaa kasvua ja suihkautella myöhemmin. Lopulta tuli kaivettua mokomat kokonaan pois, ja suuri kimpale juurta, vadelmien tieltä. Kaivaminen onkin parempi tapa näitä hävittää.

Halkohäkki

Ihan itse tehty. Kuormalava pohjaksi ja jyrsijäverkosta reunat, päälle muovipeite. Sitten klapit sikinsokin häkkiin ja peite päälle.

Nuohooja neuvoi, että puut pitää kuivattaa kahden kesän yli, jottei hormi tervaannu. Nämä kun on tänä kesänä pilkottuja, ne voi laittaa varastoon ensi kesänä. - Kuivattele häkissä kevätahavan yli ja laita juhannukselta liiteriin, neuvoi isä. Sitä seuraavana kesänä niitä voi sitten jo poltella.

Kompostihommia

Lämpökompostori, pallokompostori, lehtikompostori, avokomposti ja pari betonireunaista laaria täynnä multaa... apua. Onneksi vanhemmat ehtivät hätiin ja lapioivat asiat kohdalleen. Samalla sain tukun hyviä neuvoja ensi kevättä varten.

Pantiin merkille, että kastematoja on täällä todella paljon. Se on hyvä asia - maa kun on aika savipitoista, kaikki möyhentäjät ovat tervetulleita.

Koottiin myös kottikärryt. Perinteisesti ensin väärin, niin että työntöaisat kääntyivät sisään- eivätkä ulospäin. Sitten hämmästeltiin hiukan, ja koottiin uudestaan.

Katolla todettiin nuohoojan puheet piipunpellistä aiheellisiksi. Kattohuopa sen sijaan näyttää olevan melko hyvässä kunnossa. Se menee hyvin vielä muutamia vuosia, kunhan naputellaan naulat kiinni kerran kesässä.

Portinpielen ihanuudet

Portinpielessä, syysleimujen joukossa kukoistavat kuningattaret, ihanat valkoiset liljat!

Sadonkorjuuta

Metsittyneiden mansikoiden ja puutarhavadelmien kausi alkaa olla ohi. Vadelmien varret saa kohta jo leikata - tänä vuonna marjoneet varret otetaan pois ja uusia versoja jätetään sopiva määrä sievään riviin. Karkulaiset kaivetaan maasta ja istutetaan sopivaan kohtaan, joko omalle tai ystävän maalle.

Kesäkurpitsoja olen kastellut ahkerasti, siinä missä muitakin, mutta en ole muutoin juuri niihin paneutunut. Lehtien alle kurkatessani löysin yllättäen kolme muhkeaa kurpitsaa. Lisäksi on muutama pienokainen vielä kasvamassa. Kukkiakin voi kuulema syödä, joko täytettynä tai friteerattuna. Miksei salaatissakin.

Myös härkäpapuja kasvatetaan ensi vuonnakin, ne ovat herkullisia kiehautettuna, melkein minkä kanssa vaan. Ja itse asiassa pinaattikin on aika kiva, tuumasin pinaattilettuja paistellessani.  Minttuakin kasvaa rohkeasti kukkapenkissä - ilmeisesti piparminttua, kun on niin muikea maku.

Raparperi on sopivan tuottelias, muutama varsi on vielä kasvamassa piirakkaa ja kiisseliä varten. Punaviinimarjoja tuli vain muutama rasiallinen, mutta vihreistä karviaisista saatiin monta purkillista hilloa. Hyvää lettujen kanssa. Punaisiakin karviaisia tulee jonkin verran, niitä on syöty niin, ettei hillottavaa paljoa jää. Ananaskirsikat sen sijaan ovat vasta tulollaan, toivottavasti aurinkoa riittää.

Tomaatit ovat ikiaikainen herkkuni, ja nämä tuntuvat olevan varsin satoisaa lajiketta. Miten mukavaa on kipaista paljain jaloin hakemassa tomaatit aamiaispöytään.

Samaan aikaan parvekkeellani on kasvanut muhkea spagettikurpitsa, pieniä maissintähkiä sekä pari hassunmallista kurkkua. Melkoinen kesä, aiemmin kun en ole juurikaan kasvattanut mitään syötävää.

Olin ajatellut, että ensi kesän syötäville viljelyksille riittäisi neljä suurta lavankauluslaatikkoa, mutta...

Kukkaloistoa

Porttikaaren kärhö, loistelias clematis viticella on nyt täydessä kukassa. Myös kukkapenkin pään vihreys on muuttunut syysleimujen pinkiksi ja vaaleanpunaiseksi. Pensasaidan hanhikki on runsas ja kultapiiskutkin kukkivat jo keltaisina, kuulema epätavallisen varhain.

Monta uutta asiaa ja nimeä opin ystäviltämme, joiden kanssa vietimme puutarhajuhlaa lauantaina. Sää helli meitä ja vauvakin sai köllötellä peitolla pihanurmikolla. Huomasimme sentään laittaa peiton sellaiseen paikkaan, jossa omena ei putoa pikkuisen päähän, niitä kun tippuilee nyt aika reilusti.

Kasvimaalta kaivetut perunat olivat niin hyviä, että päätimme kasvattaa niitä ensi kesänäkin. Omasta puutarhasta saatiin myös vadelmahillo, jota herkuteltiin niin pannarin kuin juustokakunkin kanssa. Jälkikäteen huomasin, että härkäpapujakin olisi ollut keitettäväksi, mutta niitä sai sitten viemisiksi, pinaatin kera.

Siitäkin ilahduin, että keittiö toimi mukavasti. Hella ja uuni lämpisivät hyvin, ja tiskaus sujui kätevästi - oikeiden astioiden käyttöä ei tarvitse epäröidä.

Tuliaisiksi saatu kahvikuppikukka, ihana pallokrysanteemi, sopii vanhan Rapid-rautauunin päälle kuin olisi siihen suunniteltu. Uuni tarttui aiemmin matkaamme erään rouvan muuttokuormasta - toisen romu on toisen aarre.

Puhdas kesäkoti

Onneksi mökissä on vain huone ja veranta. Sekä ullakko ja varasto, mutta niistä voidaan puhua syksymmällä, kun ilmat ovat viilenneet. Helteisessä säässä kuuraaminen ei ehkä ole lempipuuhaani, mutta mukavan näköistä jälkeä on tullut. Mökki on nyt hyvinkin asuttavassa kunnossa: ikkunat saa auki, ruokaa voi laittaa ja uni on takuuvarmasti sikeää.

Kivinokan uimaranta on melko lähellä, kävely- tai pyöräilymatkan päässä. Ranta on kuitenkin matala, ja vesi todella lämmintä. Onneksi rannalla on kylmä suihku, niin käynti on myös virkistävä. Sitten voikin loikoilla auringossa, aamupäivän urakoinnin jälkeen.

Mökin mukana tuli paljon kalusteita ja muita tavaroita. Sänkyä päällystävä ihana päiväpeitto on tuotu Intiasta asti. Räsymaton olen itse kutonut lapsena, mummon tuvassa kangaspuilla. Vanha puinen senkki on kullanarvoinen vaatteiden, liinavaatteiden ja pienten tavaroiden säilytyksessä. Puutuolit eivät nekään ole ihan uusia, istuinosatkin on kiinnitetty sellaisilla vanhanaikaisilla nauloilla.

Tiilihormista minulle kerrottiin, että se on alkuperäinen, ja että vain kahdessa mökissä koko alueella on sellainen. Kaikissa ei kai ole ollutkaan ja monista se on purettu. Kamiina sen sijaan on melko uusi. Yhden pesällisen olen polttanut - hyvin vetää ja kuumittaa vettä.

Ensimmäisenä iltana vähän jännitti jäädä yöksi. Nukahdin kuitenkin nopsasti ja heräsin virkeänä ihanan valoisaan aamuun. Vähän hassulta tuntui lähteä pyörällä vessaan ja aamupesulle.

Rutiinit alkavat pikkuhiljaa syntyä. Puutarha hiljenee jo kymmenen maissa, ja silloinhan alkaa olla jo pimeäkin. Iltaihmisenä puuhastelen vielä pitkään sen jälkeen kun useimmat valot ovat sammuneet. Pesulla käyn ehkä vasta puolenyön aikaan. Vastaantulijoita ei yleensä ole, ei myöskään jonoa. Aamulla kuitenkin herään ajoissa ja keittelen teetä jo kun maassa on vielä kastetta.