Kasvu alkaa

Pienet taimet värjöttelevät alkukesän kylmyydessä, onneksi aurinko välillä lämmittää. Lemmikit ja bella de díat, auringonkukka, kurpitsa ja karhunvadelma.

Maailmanluokan kaunottaret

Vuodenaikapenkin kauneutta kesäaamuna. Runsaiksi kerrotut Mondial -tulppaanit kurkottelevat aurinkoon kilvan sinisten Blue Parrotien kanssa.

Omenapuukaunotar

Omenapuiden hoitamista puutarhalla on riittänyt useammallekin päivälle. Toiveissa oli vähemmän, mutta parempia omenoita, sekä mahdollisimman vähän omenankehrääjäkoita taikka muita ötököitä.

Suurimman kävi isoveljeni muotoilemassa selkeälinjaiseksi kaunottareksi. Kaksi keskimmäistäkin olivat kasvaneet melko korkeiksi. Ne leikkasin itse, enkä nyt tässä käyttäisi sanaa muotoilu tai kaunotar, mutta kesällähän niissä on toivottavasti lehtiä.

Pikkuisinta omenapuuta ei vielä tänä vuonna tarvinnut leikata lainkaan. Luumupuusta sen sijaan napsin muutamia vioittuneita sekä latvuksen sisään kasvavia oksia.

Omenapuun oksia tuli melkoinen kasa, ja suurimmassa puussa vesiversotkin olivat melko pitkiä. Suoria kun ovat, niistä tulee varmaan hyvät ristikot herneille, pavuille ja kukkasille.

Omenapuiden harjauksesta tykkään enemmän kuin leikkaamisesta. Sadepäivien päätteeksi tai kun vielä tihuuttaa, juuriharjalla lempeästi rapsutellen. Mitä vähemmän jäkälää, sammalta ja vanhaa kaarnaa, sitä vähemmän  koilla ja muilla on munimispaikkoja. Kuoren alla olevaa nilaa ei kuitenkaan saa vahingoittaa. Puista tuli hauskasti ihan toisen värisiä kuin aikaisemmin.

Puuhakas palmusunnuntai

Kevät on jo pitkällä, syreenien silmut pullistelevat. Palmusunnuntaina oli yhdistyksen vuosikokous ja sen jälkeen vielä hyvin valoisaa aikaa. Lämmitin vähän ja tuumailin tulen ääressä.

Ulkotöistä sopivankokoiselta sunnuntaipuuhalta tuntui tienreunan siistiminen. Ohjeen mukaan siinä ei kai pitäisi kasvaa mitään, käytännöt näyttävät vähän vaihtelevan. Meillä on tuossa lumikelloja ja jonkin verran muitakin sipuleita, joten pieni kaistale jätettiin aidan viereen.

Juuret lähtivät märästä maasta hyvin, käsiharalla ja haravalla. Niitä tuli kottikärryllinen, mutta kylläpä maisema siistiytyi!

Kevään ensimmäiset

Kaikenlaista ihmettä sieltä maasta nousee. Ensimmäisenä lumikellot, niitä on hauskasti joka puolella. Englannissa kuulema kasvavat niityillä ihan villeinä, täällä eivät ihan.

 Talventähdet pilkottavat syreenimetsässä (aivan, ei siis pensaassa).

Rapunpielen malvapenkissä tapahtuu jotain jännittävää.

Tämä vaikuttaa hieman hitaammalta lajilta, joten sitä saadaan varmaan seurata koko kevään ajan.

Vuodenaikakukat

Vanhimman omenapuun juurella on vuodenaikakukkapenkki. Kevääksi krookuksia ja tulppaaneja. Kesäksi valkosipulia ja unikoita. Alkusyksyyn lyhtykukkia eli juutalaiskirsikoita. Talven alle alastonta impeä eli syysmyrkkyliljoja. Ja todennäköisesti jotain muutakin, mitä nyt maasta sattuu nousemaan.

Kukat kylpevät lokakuun lopun iltapäiväauringossa. Maa on jo kuurassa yöpakkasten jäljiltä.

Puutarhalla loikkii jäniksiä. Minulle kerrottiin, että ne ilahtuvat kovasti muun muassa krookuksista: - Ah, aamiaiseni on katettu! Niinpä nämä kaunokaiset ihmettelevät nyt kevään tuloa omassa pienessä verkkomaailmassaan.

Talvi ja kevät ovat tänä vuonna vuorotelleet ihan viikottain. Välillä paistaa lempeä lämmittävä aurinko, sitten on taas kymmenen astetta pakkasta.

Näidenkin kuvien välillä on vain neljä päivää. Ja kumpi mahtaa olla aikaisempi.

Auringolle tilaa

Loppukesästä pensashanhikkiaitamme kukki runsaana tien varressa, suorastaan ryöppysi ohikulkijoiden syliin. Syksyn ja talven olen sitä mielessäni mittaillut, kuinka aidasta tehdään kaunis ja ryhdikäs.

Ensin ajattelin kertakaikkista alasleikkausta, mutta minua varoiteltiin hitaasta kasvusta. Sekään ei ole kiva, jos muutamaan vuoteen ei ole näkösuojaa ollenkaan.

Kun aikani aitaa tutkailin, löysin ihan selkeät juurakot. Rungot vaan kasvoivat aika lailla ristiin rastiin toistensa lomassa ja aidan molemmilla puolilla.

Harvennus aloitettiin sahaamalla jokaisesta juurakosta noin yksi vanha runko pois. Sen jälkeen kävin kunkin juurakon huolellisesti läpi. Leikkasin pois kaikki aidanpuolelle syntyneet sekä johonkin suuntaan sojottavat oksat, niin että jäljelle jäi enimmäkseen ylöspäin kasvavia.

Öisin on ollut pakkasta ja kovalla maalla oli helppo työskennellä. Vielä otin pois huonon näköiset ja katkenneet oksat. Katselin lopputulosta myös tien puolelta ja napsin aidan yli riippuvista enimmät.

Oksia ja runkoja tuli kolme suurta kasaa. Ne menivät mukavasti oksasilppurilla pieniksi. Kaunis silppu levitettiin vadelmien juurelle, jatkoksi siitä, mihin omenapuunoksasilppu loppui. Jälkikäteen tuli mieleen, että se olisi varmaan sopinut hyvin myös kompostin hiiliaineeksi.


Olen kovin viehättynyt lopputulokseen. Sunnuntaipäivä oli keväinen ja leikatessani ihastelin, kuinka aurinko siivilöityi kauniisti uusiutuneen aidan lävitse.

Aidan juurella kasvavat lumikellot pääsivät nyt hämärästä päivänvaloon. Kesällä saadaan ehkä uusia hanhikkipienokaisiakin.

Loppiaistunnelmia

Verannan taidelasit

Vesisateisten päivien jälkeen saatiin taas talvihalla. Lasien läpi kuultavat talvehtivat malvat.

Iltalyhdyt

Kynttilälyhdyt ovat todella kauniit pimeässä illassa. Pakkasta 15 astetta, yöksi tulossa 20.

Joulupäivän rauhaa

Aurinko pilkottaa joulupäivänkin iloksi, kun on oikeaan aikaan liikkeellä. Pihalla on liikkunut ainakin pikkulintuja ja kaneja, tai varmaankin rusakko.

Hämärän hyssy

Jouluaaton hämärän hyssy.

Apilat itävät

Kummallinen talvi. Maan pitäisi olla lumen peitossa, mutta nurmikot on vihreinä ja apilat itävät. Tarkoitus oli, että ne kylvetään juuri ennen lumen tuloa, ja itävät sitten keväällä.

Avasin pari päivää sitten varaston oven ja sieltä luikahti kissa ulos. Oli kai ollut popsimassa hiiriä. Että sen kokoiset kolot meidän seinissä. Ja verannalla oli nakerrettu saippuasta pienillä hampailla palanen, mahtoi olla hyvää.

Pimeän karkoitusta

Ensilumi tuli ja meni, heti seuraavana päivänä loskaantui.

Puihin ripustetut lyhdyt karkoittavat pimeyttä ihan pikkuisen - ja ehkä rosmojakin. Niitä on tänä syksynä riittänyt. Osa hakee yösijaa, toiset varastettavaa. En tiedä mitä oikein kuvittelevat ihmisten tällaisissa mökeissä säilyttävän.

Ensilumi

Lumi tekee puutarhasta kauniin ja levollisen. Jokohan kasvit nyt saisivat talvehtia rauhassa?
22.11.