Jos vain sopii

Hyvä jumala,
anna armossasi sadetta joka päivä,
jos vain sopii, keskiyöstä kello kolmeen.


Ja kuten tiedät, hyvin hienoa ja lämmintä, jotta se imeytyy maahan.


Mutta varjele sateelta Silene, Alyssym,
Helianthemus, laventeli ja muut jotka,
kuten äärettömässä viisaudessasi tiedät, pitävät kuivuudesta ja joiden nimet voin kirjoittaa paperille, jos niin tahdot.


Ja anna auringon paistaa koko päivän
vaikka ei tietenkään liikaa, eikä Astilben, Gentianan, Hostan eikä Rhododentronin päälle.


Ja anna aina paljon kastetta ja vähän tuulta, runsaasti kastematoja, mutta ei etanoita eikä lehtitäitä eikä härmätauteja.


Ja jos sopii, anna kerran viikossa sataa lannoiteliuosta.
Amen.

- Karel Capek -

Viinien juurella

Vanha viiniköynnös siirrettiin talon seinustalta katoksen kulmalle, niin että se olisi mahdollisimman aurinkoisessa paikassa ja köynnöstäisi kauniisti katoksen päälle. Kaveriksi tälle tummarypäleiselle vanhalle lajikkeelle ostettiin uusi vaalearypäleinen. Kuinka mukava onkaan sitten satoaikaan istuskella katoksen alla, kun rypäleet tipahtelevat suuhun.

Viiniköynnösten juurelle reunustettiin kauniilla kivillä penkki mansikoille, joita on siirretty siihen eri puolilta pihaa. Villiintyneiden joukkoon ostettiin kaksi kuukausimansikkaa,  jotta ne vähän uudistuisivat ja sato pysyisi hyvänä.

Toinen penkki reunustettiin nurmikolta pelastetuille nappikukille ja lemmikeille: vaaleanpunaiset, valkoiset ja vaaleansiniset sulassa sovussa. Niiden seuraan jätettiin päivänkakkaroita, jotka näyttävät olevan erityisen korkeaa lajiketta.

Vieressä kukkivat keväällä keltaiset tulppaanit. Näin kesällä niiden kohdalla kukoistaa kuunlilja. Viime kesänä liljoja oli kaksi, joista toinen muutti maaseudun rauhaan. Tämä nautiskelee nyt, kun sai lisää tilaa itselleen.

Toisella puolella kasvaa nuori omenapuu, silläkin juurellaan tulppaaneja. Omena ei vielä tänä kesänä kukkinut - ehkäpä ensi vuonna, kun sillä on noin suloisia uusia ystäviäkin.

Tavoitteita

Meistä tulee isona pensasmustikoita.

Juhannuskukkia

Ei tullut ruusuja juhannukseksi, mutta tuli monta muuta kaunista. Näitä katsellessa koleakin sää tuntuu kesäisemmältä.

Omenapuupostikortti

Kuvaa käännellessä sille sattui vihreä tausta. Sopisi vaikka postikortiksi.

Omenapuita leikattiin keväällä aika reilusti, ja pelkäsin niiden suuttuneen siitä. Vaan niin ovat kauniisti kukassa, kaikki jäljelle jääneet oksat. Tuleekohan millainen omenavuosi?

Kasvu alkaa

Pienet taimet värjöttelevät alkukesän kylmyydessä, onneksi aurinko välillä lämmittää. Lemmikit ja bella de díat, auringonkukka, kurpitsa ja karhunvadelma.

Maailmanluokan kaunottaret

Vuodenaikapenkin kauneutta kesäaamuna. Runsaiksi kerrotut Mondial -tulppaanit kurkottelevat aurinkoon kilvan sinisten Blue Parrotien kanssa.

Omenapuukaunotar

Omenapuiden hoitamista puutarhalla on riittänyt useammallekin päivälle. Toiveissa oli vähemmän, mutta parempia omenoita, sekä mahdollisimman vähän omenankehrääjäkoita taikka muita ötököitä.

Suurimman kävi isoveljeni muotoilemassa selkeälinjaiseksi kaunottareksi. Kaksi keskimmäistäkin olivat kasvaneet melko korkeiksi. Ne leikkasin itse, enkä nyt tässä käyttäisi sanaa muotoilu tai kaunotar, mutta kesällähän niissä on toivottavasti lehtiä.

Pikkuisinta omenapuuta ei vielä tänä vuonna tarvinnut leikata lainkaan. Luumupuusta sen sijaan napsin muutamia vioittuneita sekä latvuksen sisään kasvavia oksia.

Omenapuun oksia tuli melkoinen kasa, ja suurimmassa puussa vesiversotkin olivat melko pitkiä. Suoria kun ovat, niistä tulee varmaan hyvät ristikot herneille, pavuille ja kukkasille.

Omenapuiden harjauksesta tykkään enemmän kuin leikkaamisesta. Sadepäivien päätteeksi tai kun vielä tihuuttaa, juuriharjalla lempeästi rapsutellen. Mitä vähemmän jäkälää, sammalta ja vanhaa kaarnaa, sitä vähemmän  koilla ja muilla on munimispaikkoja. Kuoren alla olevaa nilaa ei kuitenkaan saa vahingoittaa. Puista tuli hauskasti ihan toisen värisiä kuin aikaisemmin.

Puuhakas palmusunnuntai

Kevät on jo pitkällä, syreenien silmut pullistelevat. Palmusunnuntaina oli yhdistyksen vuosikokous ja sen jälkeen vielä hyvin valoisaa aikaa. Lämmitin vähän ja tuumailin tulen ääressä.

Ulkotöistä sopivankokoiselta sunnuntaipuuhalta tuntui tienreunan siistiminen. Ohjeen mukaan siinä ei kai pitäisi kasvaa mitään, käytännöt näyttävät vähän vaihtelevan. Meillä on tuossa lumikelloja ja jonkin verran muitakin sipuleita, joten pieni kaistale jätettiin aidan viereen.

Juuret lähtivät märästä maasta hyvin, käsiharalla ja haravalla. Niitä tuli kottikärryllinen, mutta kylläpä maisema siistiytyi!

Kevään ensimmäiset

Kaikenlaista ihmettä sieltä maasta nousee. Ensimmäisenä lumikellot, niitä on hauskasti joka puolella. Englannissa kuulema kasvavat niityillä ihan villeinä, täällä eivät ihan.

 Talventähdet pilkottavat syreenimetsässä (aivan, ei siis pensaassa).

Rapunpielen malvapenkissä tapahtuu jotain jännittävää.

Tämä vaikuttaa hieman hitaammalta lajilta, joten sitä saadaan varmaan seurata koko kevään ajan.

Vuodenaikakukat

Vanhimman omenapuun juurella on vuodenaikakukkapenkki. Kevääksi krookuksia ja tulppaaneja. Kesäksi valkosipulia ja unikoita. Alkusyksyyn lyhtykukkia eli juutalaiskirsikoita. Talven alle alastonta impeä eli syysmyrkkyliljoja. Ja todennäköisesti jotain muutakin, mitä nyt maasta sattuu nousemaan.

Kukat kylpevät lokakuun lopun iltapäiväauringossa. Maa on jo kuurassa yöpakkasten jäljiltä.

Puutarhalla loikkii jäniksiä. Minulle kerrottiin, että ne ilahtuvat kovasti muun muassa krookuksista: - Ah, aamiaiseni on katettu! Niinpä nämä kaunokaiset ihmettelevät nyt kevään tuloa omassa pienessä verkkomaailmassaan.

Talvi ja kevät ovat tänä vuonna vuorotelleet ihan viikottain. Välillä paistaa lempeä lämmittävä aurinko, sitten on taas kymmenen astetta pakkasta.

Näidenkin kuvien välillä on vain neljä päivää. Ja kumpi mahtaa olla aikaisempi.

Auringolle tilaa

Loppukesästä pensashanhikkiaitamme kukki runsaana tien varressa, suorastaan ryöppysi ohikulkijoiden syliin. Syksyn ja talven olen sitä mielessäni mittaillut, kuinka aidasta tehdään kaunis ja ryhdikäs.

Ensin ajattelin kertakaikkista alasleikkausta, mutta minua varoiteltiin hitaasta kasvusta. Sekään ei ole kiva, jos muutamaan vuoteen ei ole näkösuojaa ollenkaan.

Kun aikani aitaa tutkailin, löysin ihan selkeät juurakot. Rungot vaan kasvoivat aika lailla ristiin rastiin toistensa lomassa ja aidan molemmilla puolilla.

Harvennus aloitettiin sahaamalla jokaisesta juurakosta noin yksi vanha runko pois. Sen jälkeen kävin kunkin juurakon huolellisesti läpi. Leikkasin pois kaikki aidanpuolelle syntyneet sekä johonkin suuntaan sojottavat oksat, niin että jäljelle jäi enimmäkseen ylöspäin kasvavia.

Öisin on ollut pakkasta ja kovalla maalla oli helppo työskennellä. Vielä otin pois huonon näköiset ja katkenneet oksat. Katselin lopputulosta myös tien puolelta ja napsin aidan yli riippuvista enimmät.

Oksia ja runkoja tuli kolme suurta kasaa. Ne menivät mukavasti oksasilppurilla pieniksi. Kaunis silppu levitettiin vadelmien juurelle, jatkoksi siitä, mihin omenapuunoksasilppu loppui. Jälkikäteen tuli mieleen, että se olisi varmaan sopinut hyvin myös kompostin hiiliaineeksi.


Olen kovin viehättynyt lopputulokseen. Sunnuntaipäivä oli keväinen ja leikatessani ihastelin, kuinka aurinko siivilöityi kauniisti uusiutuneen aidan lävitse.

Aidan juurella kasvavat lumikellot pääsivät nyt hämärästä päivänvaloon. Kesällä saadaan ehkä uusia hanhikkipienokaisiakin.

Loppiaistunnelmia

Verannan taidelasit

Vesisateisten päivien jälkeen saatiin taas talvihalla. Lasien läpi kuultavat talvehtivat malvat.