Pinkkipenkki

- Mihinkäs nämä on tarkoitus laittaa? - Mitäs siinä on? - Ainakin verenpisaraa ja kyläkurjenpolvea, pari miljoonakelloa. Niin ja mesimarjat tulee vielä, sekä äitienpäiväruusu. Entäs nuo sulkaneilikat?

Olin suunnitellut uutta kukkapenkkiä, pinkin pionin juureen, komeamaksaruohosta alkaen. Kaivuhommiin siis.

Vanhan perennapenkin maa oli täynnänsä erilaista juurta, eikä vähiten vuohenputkea. Pressulla se oli kuitenkin helppo puhdistaa samantien, lapiollinen kerrallaan. Takaisin laitettiin multa - hiekka - kalkki - ostomulta -seosta, se on muissa penkeissä onnistunut hyvin.

Mesimarjat oli alunperin tarkoitus laittaa johonkin kukkapenkkiin maanpeitekasviksi. Satuin kuitenkin lukemaan, että ne ovat niin hentosia, etteivät pärjää rikkaruohojen kanssa, ja niitähän meillä riittää. Niinpä tytöt istuttivat pikkuiset mesimarjat omaan simpukoilla koristeltuun vatiinsa, joka sitten upotettiin penkkiin.

Verannalla odotti upea puutarhatontun kotikolo, kun muutama ilta sitten tulin töistä kotiin. Sille löytyi hyvä paikka penkin kulmalta, pionin varjosta.

Heinäkuun alussa pioni kukki komeasti, ja taimet näyttävät saaneen hyvä alun. Valkoisessa kyläkurjenpolvessakin on jo nuppuja. Penkki vaan tuntuu kovin suurelta, tietysti kun taimet ovat vielä niin pieniä. Ehkä parin vuoden päästä se on hyvinkin sopivankokoinen.

Kalastajat sylkäisevät kolme kertaa veteen verkot laskettuaan, kalaonnen saamiseksi. Onkohan puutarhureilla joku vastaava tapa, toivottaa ja toivoa hyvää kasvua taimille?

Kaksi vuotta

Kaksi vuotta on jo vierähtänyt siitä jännittävästä hetkestä, kun istuimme rouvien kanssa tuvassa kopioimassa ja allekirjoittamassa kauppakirjoja. Se oli perjantai-iltapäivä, samalla viikolla, jonka maanantaiaamuna mökin omistaja oli minulle soittanut ja tiistai-iltana oli sovittu kaupoista. Silläkin viikolla satoi paljon, ihan niin kuin nytkin.

Melko touhukkaaksihan elämä siinä muuttui, mutta enimmäkseen se on minusta ollut hyvä asia. Pikkuhiljaa nurkat muuttuvat mieleisiksi, kasvit löytävät paikkansa ja vuoden rytmi tulee tutuksi. Kevään ja alkukesän kasvuvoima on häkellyttävää seurattavaa. Siitä olen nauttinut erityisesti tänä kesänä, kun olen asunut mökillä jo toista kuukautta. Puutarha voimaannuttaa ja rauhoittaa -  huomaan, etten malttaisi olla sieltä pois lainkaan.

Tänä vuonna kesä alkoi jo ennen vappua, ja luonto on ottanut ilosta kaiken irti. Omenapuut kukkivat upeasti ja ovat nyt täynnä pikkuomppuja, karviaiset ja naapurin viinimarjat alkavat kypsyä, vadelmat ovat täynnä raakileita ja pikkumansikoilla voi jo herkutella. Saksankurjenmiekan lehdet yltävät nenänpäähän asti, ritarinkannus ja ukonhattu ovat minua korkeampia ja päivänliljat rinnankorkeudella. Porttikärhö kaartuu kauniisti ja kärhöpenkissä kisaillaan, kuka ylemmäs yltää.

Vuosipäivän kunniaksi juon kupin hunajateetä, raparperimuffinsin kera.

Mintut kuriin

Vahvaa piparminttua, sitä kasvoi keskipihan kukkapenkissä aikanaan. Kun siitä muokattiin liljapenkki, minttu sai oman paikan portinpielestä, puolet uudesta pyöreästä penkistä. Toiseen puolikkaaseen istutettiin muutama kurkkuyrtti, Itävallan tuliaisia.

Molemmat ovat osoittautuneet voimakaskasvuisiksi ja penkki on hyvin kaunis, yksi lemppareistani. Se on myös mehiläisten suosikki.

Rehevät yrtit tarvitsevat kasvaessaan tukea, ja silti ne kaatuilevat ja tuppaavat  ruohonleikkurin tielle. Nurmikonleikkuu ei muutenkaan ole lempihommiani, joten yritän muokata puutarhaa sellaiseksi, että se menisi mahdollisimman sujuvasti. Siksi päätin tehdä penkille pienen aidan, ja aikaa myöten muillekin. Samantapaiset kuin vanhan omenapuun vuodenaikapenkille, minusta siitä tuli aika kiva.

Aloitin jo keväällä hiomaan maalia vanhoista tuolinjaloista, jotka olin varannut kukkapenkkien aitoja varten. Jopas oli mokoma tiukassa. Hioin vuoroon hiekkapaperilla ja hiomakoneella, mutta kuudennen jälkeen jouduin luovuttamaan.

Määrä oli kuitenkin juuri sopivasti minttupenkkiin. Maalasin jalkojen toiset päät ruskealla ulkomaalilla ja käsittelin toiset päät venetervalla.

Sitten vain rautakangen avulla tolpat paikoilleen, aitaverkko niihin kiinni ja kauniit kivet takaisin paikoilleen. Aita rajaa penkin kauniisti ja pitää yrtit osaltaan kurissa. Lisäksi laitan perennatukia, ne auttavat kurkkuyrttejä pysymään pystyssä ja mintutkin nojaavat niihin mielellään.

Kasvussa on jotain alkuvoimaista, kuvista sen aina huomaa niin selvästi. Tämä kuva on otettu vain kuukausi sitten, 6.6. Silloin mietiskelin, montako kurkkuyrttiä kannattaa jättää, ja ovatko ne varmasti sopivien matkojen päässä toisistaan.

Penkki on varmaan puutarhan helppohoitoisin. Minttu lisääntyy juurista ja kurkkuyrtti kylväytyy itsestään - tosin myös nurmikolle. Kasvaessaan yrtit peittävät maan mukavasti, niin että rikkaruohot eivät edes yritä joukkoon.

Kurjenkellot

Ihanuuksia ilmestyi ihan itsestään. Ensin sireenin juurelle, sitten tähän poppiuksen suomaan puolivarjoon. Naapuri tiesi kertoa, että niitä on aiemmin ollut paljonkin. Ehkä maata on nyt sen verran myllerretty, että ovat nousseet taas esille. Kuinka hienoa.

Kesä, kuinka ylellistä

Aamuteemaisema

Perin onnekas on se ihminen, joka saa juoda aamuteensä tällaisissa maisemissa. Olen kiitollinen.

Perinteikästä

Juhannuksen viettoon johdattaa yhteinen lipunnosto, yhteislauluineen - perinteiseen tapaan. Riihellä on buffetti ja joka kolmas arpa voittaa. Aiempina vuosina on yleensä ollut myös musiikkia ja tanssia, nyt nojattiin Kivinokan suosittuun juhannusjuhlaan.

Tämä on järjestyksessä jo 82. juhannus puutarhalla. Juhlijoiden joukossa oli muutamia, jotka ovat olleet mukana lähes joka kerta. Sekä pikkuihmisiä, joista ehkä joku on nostamassa lippua vastaavasti 80 vuoden kuluttua. Huimaa.

Puutarhan yhteinen juhlatila on vuonna 1753 valmistunut riihi, Kulosaaren kartanon tupakkaviljelmien ajalta.

Haamumaa

Tomaatit voivat hyvin omassa pikku kasvihuoneessaan. Muut viljelykset on suojattu harsolla. Lähinnä rusakkoa, mutta myös lintuja sekä auringonpaahdetta vastaan. Hauska haamumaa, näin juhannustaikojen aikaan.

Pisarat

Sateen jälkeen - saksankurjenmiekka.

Tyylikkäät pensashanhikit

Toissapäivänä tulin töistä tosi tyylikkääseen puutarhaan! Sinne tänne repsottava pensashanhikkaita oli leikattu matalaksi, verkkoaidan korkeuteen. Aidan edusta ja alunen oli lisäksi kitketty siistiksi, molemmin puolin. Kylläpä puutarhan ilme muuttui. Ihastelin näkymää koko illan.

Useimmilla on aika korkeat pensasaidat näkösuojana, mutta itse olen nyt kovin ihastunut tähän. Tiellä ajetaan vain harvoin autolla, joten hiekkapölyn vuoksi ei tarvitse suojautua. Ja onhan mukavaa, että ohikulkijat näkevät hyvin kauniin puutarhamme, ja rohkenevat pysähtyä juttusille.

Jälkikirjoitus:

Vähän mietimme, mahtaako aita tänä kesänä sitten kukkia, vain tulivatko kaikki nuput leikatuiksi pois. Huoli taisi olla turha, ensimmäiset kukat ilmestyivät kuun lopussa.

Aidassahan on paljon uudehkoa matalaa kasvua, joten se kukkii myös sivuilta eikä pelkästään päältä.

Nupullaan

<

Kimallusta

Kimaltelevia perhosia ja korentoja puutarhassamme. Omenapuiden alla, sireeninoksien joukossa.

Talitiainen yritti napata yhden suuhunsa. Säikähdys oli melkoinen, kun nokka kopsahtikin koviin helmiin.

Sateiden jälkeen

Alkukesä oli kuiva ja helteinen, nyt on muutaman päivän ajan satanut ja tuullut senkin edestä. Voittajina selvinneet ojentelevat varsiaan ja nautiskelevat saatuaan vihdoin juotavaa. Aamu on hiljainen ja harmaa, haikeana suljen portin ja lähden töihin.

Juhannusruusu

Viime kesänä juhannusruusu taisi tehdä kolme nuppua, joista yhden sai aukinaiseksi kukaksi asti. Pohdiskelin, mahtaakohan se juurtua uudelle paikalleen pihan etukulmaan. Hyvin on juurtunut, täydessä kukassa jo pari viikkoa ennen juhannusta.

Poppius

Mökin edessä oleva valtava ruusu leikattiin toissasyksynä kokonaan alas, sellaiseksi puolimetriseksi. Viime kesänä sitten opittiin, että monet ruusut kukkivat vasta toisen vuoden versoilla. Tänä kesänä odotuksemme palkittiin moninverroin.

Nimensä tämä rosa suviruusu on saanut nimensä suomalaiselta valtioneuvos Gabriel Poppiukselta, jonka viljelmistä se on lähtöisin. Kasvupaikan suhteen hieman vaativampi ruusu viihtyy meillä mainiosti - taimia pukkaa maasta jatkuvasti, metrin säteellä.

Poppiuksen historiasta Suomen ruususeuran sivuilla: vuodenruusut